 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka viskisieppo!
Jännittävä ajatus :) Humoristisesti olet aiheen pukenut sanoiksi!
Tuo virke "Päivä oli kuuma..." On jotenkin kankea.
Ajatukseni:
"Leijonat makoilivat laiskoina päivän kuumuudessa.".
Kissaeläinten laiskuus ja halu makoilla on yleisesti tiedossa, eikä sitä minun mielestäni tarvitse arvailla.
Tuohon perään olisi voinut halutessaan lisätä, että ehkä ne oli ruokittu jonkin aikaa sitten. Ruokkimistahan ei voida pitää yleisesti tiedettynä, ja kenties se luo hieman ajatuksia lukijallekin.
"Sen pää avautui melkein kokonaan", eli muista sanajärjestys.
Tuossa peruslausen on "...pää avautui...". Sen sana voi olla edessä, sillä se täydentää subjektia, mutta melkein kokonaan ei täydennä predikaattia, joten sen (eli tapa) on ihan lauseen hännillä.
Kenties hieman pinnalliseksi jää. Ei ole sellaista todellista pelon tai kauhun tunnetta. Ei kovin suurta jännitystä tai pelkoa siitä, kuinka päähenkilölle nyt käy.
Kenties päähenkilön liikkeillä ja leijonien vastaliikkeillä olisi voinut revitellä hieman enemmän.
Humoristinen, ja erityisesti tuo Rytkösen hahmo tuo hymyn huulille!
Kiitos!
