 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka taas illuusia!
Nämä osiot tuntuvat jotenkin irrallisilta. Loit edellisessä kappaleessa todella voimakkaan jännityksen ja vaarallisen tunnelman, jonka ratkaisua ainakin minä odotin innolla.
Nyt veit sen pois pitkillä kuvailuilla ja repimällä lukijan pois tuosta piinaavasta tilanteesta.
Minun mielestäni tällainen kuvailu ja menneiden muistelu sopii kohtaan, jossa Matti on paennut kirkkomaaltaja puuskuttaa puuhun nojaten jossain kaukana. Tilanne kun on ohi, niin Matti voi muistella mistä tuntee ne, jotka ovat vainajina koettaneet häntä tappaa.
Sanon kuitenkin, että nämä kuvailut, vaikka ehkä voisivatkin olla hieman lyhyempiä, olivat sujuvasti ja selkeästi kirjoitettu. Pidin menninkäisjutusta, mutta kokoajan lukiessani olin pettynyt, sillä tilanne kirkossa on edelleen kesken.
Menneitä voi kertoa ja henkilöitä voi kuvailla, mutta hyvää toimintaa ei koskaan saa katkaista moisella jaarittelulla, kuvailulla ja muistelulla.
Eli, Hyvä osa, mutta todella väärässä paikassa!
Kiitos!
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Järjestys
|
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Tämä tarina itse asiassa rakentuu paljolti juurikin noiden muisteluiden varaan ja tosiaan tämä hyppii aikatasoilla melkoisen paljon. Itse asiassa sen verran voin spoilata että kestää kauan ennen kuin tilanne kirkossa todella ratkeaa, koska osittain tarina rakentuu sen jännityksen varaan mitä Sinille ja Jaakolle on tapahtunut ja sille että edes Matti ei ensin tiedä asiasta koko totuutta.
Mutta ymmärrän pointtisi kuitenkin, tämän osan voisi ehkä kuitenkin siirtää alkuun jossa Matti on vasta matkalla kirkkoon. Kirveskohtaus taitaa muutenkin olla tehokkaampi tapa aloittaa muistelut kirkossa, ja samaan aikaan se herättää heti lisäkysymyksiä sivujuonesta..