Arvostelut käyttäjältä Taruh

Tarina jatkuu hyvin ja pitää saman otteen kuin aikaisempikin osa. Lauseet olivat nyt mukavammin rakennettuja, jes!

Tekstiin kaipaisi edelleen pikkuisen oikolukua. Esim. muutamissa kohdissa lause alkaa pienellä alkukirjaimeilla ja hiukkasen huolimattomuusvirheitäkin löytyy. Noista numeroista on annettu sellainen ohje, että kirjoitettaisiin pienemmät luvut kirjaimin, esim.
"4 muuta ihmistä" -> neljä muuta ihmistä
"Talossa oli 20 huonetta" -> Talossa oli kaksikymmentä huonetta
"ja 3 eri kerroksissa olevaa parveketta" -> ja kolmessa eri kerroksessa olevaa parveketta jne.
Mikäli numerot kuuluvat nimeen, kuten Boeing 747, niin sitten tietenkin eri juttu.

Tarinassa tapahtuu melko lailla kaikkea hengästyttävää tahtia, joka toisaalta sopii tyyliin. Mainitsit, että haluat jättää lukijalle paljon kysymyksiä, jotta lukeminen koukuttaisi, joten oletan, että kaikki kysymykset avautuvat jossain kohtaa.
Lukija pääsee tutustumaan vähän paremmin päähenkilön ajatuksiin, mutta muut hahmot jäävät harmillisen etäisiksi, esim. nämä Ali Bob, Mugari, Nieger ja Paul King. Tavallaan tämä osa oli vähän jännä, kun enimmäkseen keskityit rakennusten kuvailuun, joka saa miettimään, että onko esim. niin tarkka informaatio päähenkilön nukkumispaikasta pääjuonen kannalta oleellista. Minä en tiedä, sinä päätät. :)

Dialogi etenee suht sujuvasti, mutta annan ehdotuksen, jota voit harkita. Etenkin jos kyse on pidemmästä keskustelusta, niin mitä jos johonkin väliin lisäilisit kuvailuja henkilöiden olemuksesta, ilmeestä tai tuntemuksesta? Esim.
"-Herra Presidentti, Oletteko nyt valmis aloittamaan hallituskautenne?
-Siis minä en vieläkään ymmärrä, Miksi minä olen tämän maan presidentti?
-Se on yksinkertaista, Sinä perit vallan toiselta presidentiltä.
-Mutta miksi, olenko minä jotenkin erillainen?"
vaikkapa:
-Herra Presidentti, oletteko nyt valmis aloittamaan hallituskautenne? Ali Bob kysäisi möreällä äänellään innostuneena.
-Siis minä en vieläkään ymmärrä, miksi minä olen tämän maan presidentti? kerroin hämmentyneenä. Olin kuin puulla päällä lyöty. Ali Bob hymyili veikeästi ja lausahti:
-Se on yksinkertaista, sinä perit vallan toiselta presidentiltä.
Kohotin häkeltyneen katseeni Ali Bobiin, joka vaikutti siltä, että luotti minuun sataprosenttisesti. En tiennyt, miten siihen olisi pitänyt reagoida.
-Mutta miksi, olenko minä jotenkin erilainen?

Tämä esimerkki on vähän kärjistetty eikä joka väliin tarvitse lisäillä täytettä, mutta teksti muuttuisi elävämmäksi ja mukaansatempaavammaksi jos kuvailisit dialogin puhujia enemmän.

Mutta summa summarum tekstin loppupuoli enteili kiintoisaa jatkoa ja lennokkaasta stoorista paljastui odottamattomia käänteitä.

Viihdyttävä ja hyvällä tatsilla etenevä novelli, jossa on kevyt ja vähän humoristinenkin sävy. Tekstiä lukee vaivatta ja etenkin dialogit ovat eläväisiä. Tyylisi on ronski ja letkeä.

Pitäisin tästä enemmän, ellei päähenkilö ottaisi edelleen niin paljoa päähän. Toisaalta olet luonut Jerrystä ihan uskottavan, seksinnälkäisen pojanrääpäleen, joten ei siinä mitään, vaikka tyyppi ärsyttäisikin. Kuuluu tarinan huomioiden tietty asiaan.

Itse stoori etenee mielenkiintoisesti: tavallaan melko verkkaisesti, mutta kuitenkin samalla aika ripeällä vauhdilla. Olisin toivonut tarinalta jotain suurempaa käännekohtaa, koska nyt koko homma eteni aika lailla tasaisesti. Lopun käänne olisi voinut olla jotain mullistavampaa, vaikka tietynlainen realismi on tosin ihan hyvä juttu myös.

Pidin siitä, miten kuvailit tori-Hesburgerin menoa, siellä on tosiaan välillä melko mielenkiintoisia hetkiä...

Kiintoisa ja hieman kantaaottavakin tarinanaloitus. Tekstin loppupuolesta mieleeni tuli jostain syystä sellainen kasarileffa kuin Niilin jalokivi - räjähdyksiä ja poliittista sekamelskaa, seikkailumielessä, on kummassakin.

Tekstiä on helppo seurata, mutta se on hitusen jäykänpuoleista. Siihen ongelmaan suosittelen lukemaan tekstiä ääneen, vähän kuin makustelemaan sitä, sekä suosimaan joillekin sanoille sulavampia synonyymejä. Novelli tarvitsee vielä jonkin verran oikolukua. Silmiini pistivät nuo tietyt lauseenaloitukset, jotka alkoivat pienellä alkukirjaimella.

Sitten ajatuksia itse tarinasta. Takerruin muutamiin sivuseikkoihin. Yllätyin, kun mainitsit, että päähenkilö on vasta 16-vuotias poika. Sitä ennen kuvittelin, että kyseessä on varmaan keski-ikäinen mies. Noh, ei siinä mitään kun kerrot päähenkilön iän kuitenkin pian ensikättelyn jälkeen. :D

Sitten aloin miettimään, miten 16-vuotiaalla, hylätyllä pojalla on varaa lähteä matkalle kauas ulkomaille. Ajattelin, että ehkä tämä on perinyt vanhempansa, mutta tekstin edetessä jouduin luopumaan tuosta ajatuksesta.

Päähenkilön ystävän repliikit loppupuolella olivat myös vähän kummat. Esim.
"-No miksi sinä asut yksin.Kuoliko ne siun vahemmat?"
"-Aikamoista kyllä, minä ja minun tyttöystävä asutaan vuokralla pienessä kämpässä, ja meillä menee oikein hyvin. Oletkos sinä Samuel muuten ollu likan kanssa?"
Kun luulin, että kaverukset tuntisivat toisensa paremmin. Erikoisempaa lähteä matkalle jonkun sellaisen kanssa kahdestaan, jota ei tunne erityisemmin hyvin...:/

Juoni etenee kuitenkin hyvässä tempossa ja on vauhdikas. Toivoisin vielä jatkossa lisää syventymistä henkilöhahmoihin ja miljööseen, vähän tunnelmointia lisää, kiitos. Alkuosan loppu menee mukavan "elokuvamaiseksi", kun nuoresta jannusta halutaan presidenttiä ja sehän lupailee mielenkiintoista jatkoa...

Olipas kummalliset hahmot. :/ Mutta sinänsä ihan uskottavat kyllä, ei siinä mitään...

Pikkuinen tarinasi kolahtaa ehkä paremmin omalle ikäryhmällesi, jonka on varmaan helpompi samaistua tähän. Novellina toivoisin tähän lisää pituutta, enemmän kuvailuja ja henkilöhahmojen syventämistä. Nyt kaikki jää todella epäselväksi, vaikka kyllä tässä jonkinlainen opetuskin taisi olla...

Mukava, kepeä ja kivan tunnelmallinen runonpätkä. Sanat eivät rimmaa ihan nappiin, mutta melkein. Viimeinen lause on oiva. Tälläkin runolla voisi vaan olla lisää pituutta.

Hienoa, KirjoittajaNéva! Nyt uudessa Andre Bushe-tarinassasi on vähän maltillisempi vauhti ja paljon enemmän kuvailua, joka tekee tekstistä heti mukavampaa/parempaa luettavaa. :)

Seuraavaksi voisit harjoitella kappalejakoa (eli wikipediaa laiskasti lainaten "tekstin jako kappaleisiin siten, että yhdessä kappaleessa esitetään yksi asian osakokonaisuus. Kappalejako auttaa lukijaa hahmottamaan, missä kohden siirrytään asiasta tai näkökulmasta toiseen.Käsikirjoituksissa tavallinen kappalejaon merkintätapa on tyhjä rivi"). Tavallaan nämä HIEMAN MYÖHEMMIN, HAND-DAMMERIN KOTONA, PIAN JAMESONIN KARTANOLLA-kohdat ovat jotain hieman sinnepäin, mutta muuten yhteen ympätty teksti oli raskaanpuoleista luettavaa. Vaihda riviä silloin, kun vuorossa on dialogia. Esim.
"Helsingtonilla oli päällään harmaa puvuntakki, valkoiset henkseli housut, valkoinen hattu, musta kauluspaita ja valkoinen solmio. –Päivää Andre! Olenkin etsinyt sinua, kysyin naapuriltani olitko kotona, hän sanoi että oli nähnyt sinut leipomossa, Oliver sanoi. –Se että olisin ollut leipomossa on totta. Olin siellä aamulla kello 10:12, mutta jatka vain, Andre huomautti."
Mieluummin
"Helsingtonilla oli päällään harmaa puvuntakki, valkoiset henkseli housut, valkoinen hattu, musta kauluspaita ja valkoinen solmio.
–Päivää Andre! Olenkin etsinyt sinua, kysyin naapuriltani olitko kotona, hän sanoi että oli nähnyt sinut leipomossa, Oliver sanoi.
–Se että olisin ollut leipomossa on totta. Olin siellä aamulla kello 10:12, mutta jatka vain, Andre huomautti."
Teksti muuttuu näin oitis helpommin seurattavaksi. Kun tarinassasi on paljon vuoropuhelua, suosittelen lämpimästi tätä tyyliä.

Täytyy sanoa, että tarinan hahmoista, Andre Bushesta ja Oliver Helsingtonista, tulee edelleenkin mieleen Hercule Poirot ja Arthur Hastings. Ei se mikään huono juttu siis välttämättä ole, mutta nyt nämä sinun hahmosi kuvittelee samanlaisiksi. :) Siksi tämä kohta särähti
"–Hyi! Yök! Mitä sontaa!! Tämä tee on vain liian laimeaa! Andre huusi"
koska se ei vain sovi Poirotmaisen hienostuneen miehen suuhun. :D Toinen kaksikko, joka Bushesta ja Helsingtonista tulee etäisesti mieleen, ovat Sherlock Holmes ja tohtori Watson. Mutta ei se tätä lukijaa haittaa, päinvastoin ihan mukavaa vaihtelua. :D

Osaat luoda viehättävän vanhanaikaisen tunnelman, joka on ehdottomasti tekstiesi yksi vahvuuksista. Tykkäsin tästä tarinasta ja mm. alun leppoisasta teenlipityksestä. Vaan edelleenkin voisit painaa vähän jarrua kerronnassa ja kuvailla hahmoja ja tapahtumia lisää. Esim. Elizabeth Jameson jäi lukijalle kysymysmerkiksi. Keskity kuvailemaan lisää päähahmojasi, mm. millaisia tyyppejä ovat, mistä pitävät, mistä eivät pidä, miten kohtelevat toisia ja näkevät maailman jne. ja sovella tätä kaikkiin tarinasi henkilöhahmoihin.

Tämän novellin parasta antia oli sen mainio tunnelma. Rikostarinan koin sekavana ja kiireellä kirjoitettuna. Maltti on valttia. Pidin lopetuksesta ja Andren viimeisestä lauseesta. Hyvä ja dramaattinen!

Hienoa, että tarinassa on sentään järkevä loppu. Olen äidin kanssa samaa mieltä siitä, ettei kolmetoistavuotiaiden kannata seurustella.

Mutta sitten itse tekstiin: liian lyhyt ja täynnä kirjoitusvirheitä. Ei tämmöisiä voi arvostella. Tee seuraavasta tekstistäsi kymmenen kertaa pidempi/huolellisempi.

Kiva, mukava ja leppoisa runonpoikanen. Tämä sopii hyvin johonkin lastenkirjaan. :)

Ihan ensimmäinen lause "Pimeä yö, kirkas yö" jätti vähän kylmäksi (miksi yö on pimeä ja kirkas samaan aikaan?).

Ei tässä mitään muuta vikaa ole kuin se, että saisi olla kolmen säkeistön verran pidempi. Haluan runoltakin jotain tarinaa/pointtia. :D

Mukavaa, että olet ladannut tänne tekstejäsi muitten luettavaksi. Kirjoittaminen on laji, jossa kehittyy sitä enemmän mitä enemmän kirjoittaa, joten nou problem. :)

Pidin sadustasi ja sen humoristisista käänteistä. Mukava, viihdyttävä ja menevä pikkustoori. Aloitus starttaa mainiosti käyntiin ja herättää lukijan mielenkiinnon. Hyvä!

Sitten ruusujen jälkeen joitakin risuja.
-Itse otsikko voisi olla mieluummin "Kolmastoista ritari", joka olisi oikeaoppisempi muoto tarinan nimelle.
-Tekstistä löytyy vähän kirjoitusvirheitä, tarkkana kun kirjoitat. Voisit myös vähän treenata pilkkusääntöjä.
-Mietin, mihin suuntaan Miosin huoneen ovi aukeaa. Ilmeisesti itseensä päin vedettävää mallia? Jos ovi avautuisikin työntäessä, niin eikö luulisi, että huterat tikkaat saisi kaadettua tuosta vain (tai muutenkin)? Eri juttu tietenkin, jos muut ritarit ovat pitelemässä niistä kiinni...mutta tämä on pikkujuttuun takertumista, koska ymmärsin homman pointin. :D

Tekstissä on satumainen, lämmin henki ja hyvä opetuskin. Itse jäin kaipailemaan lisää kuvailuja. Esim. Miltä ympäristö ja tausta näyttivät, miltä tuoksuivat, mikä päiväsaika oli kysessä, millainen linna oli, kaduttiko kepponen muita ritareita, miten kauas Minos käveli, oliko hän kaiken aikaa surullinen jne. Pidä tarina samana, mutta lisää siihen täytettä, kiitos.

Eihän tässä ollut mitään päätä eikä häntää.