Kaikkihan tietävät legendan pyöreän pöydän ritareista. Mutta varmasti suurin osa heistä ei tunne ryhmän kolmattatoista ritaria. Hän oli sir Mios, hyvin taikauskoinen mies joka kunnioitta Arthuria täydestä sydämestään. Ritarien lakeja hän ei rikkonut koskaan, eli hänen ainut paheensa oli taikauskoisuus, eikä Arthur ajatellut sen haittaavan ketään. Vaan miten kävikään.
Kaikki alkoi muiden ritarien viattomasta kepposesta toverinsa kustannuksella. He olivat asettaneet tikapuut Miosin huoneen oven eteen, eikä ritariparan auttanut kuin kävellä noiden kapistusten alta, vaikka se aiheuttikin häneen mielestään aivan liikaa huonoa onnea.
Myöhemmin samana päivänä Mios partioi läheisessä kaupungissa, kun ohi ajavan hevosvaunun pyörästä kimposi kivi läheisen vaateliikkeen omistamaan peiliin jonka ohi Mios oli juuri kävellyt. Tästäpäs Mios vallan kauhistui, erityisesti siksi, että liike oli kolmastoista sillä kadulla.
Kauhistuneena Mios juoksi takaisin linnaan turvaan, ja eroamaan virastaan, sillä tajuttuaan monesko ritari oli, hän uskoi epäonnen jahtaavan häntä sen vuoksi. Haikeasti muut ritarit hyvästelivät hänet ja Mios lähti matkaan. Mies joutui kulkemaan yksin ja peläten jokaista risahdusta, oli se sitten lintu tai hänen kenkänsä alle musertunut oksa.
Kuitenkin, miehen tietämättä, epäonni oli jo iskenyt, sillä mikäpä olisi epäonnisempaa kuin joutua luopumaan rakkaasta ammatistaan, ja jäädä kirjaamatta historiaan?
Ei kai mikään.
/ Hei, olisi kiva saada rakentavaa palautetta. Mitään erityisen hienoja juttuja en osaa, kaksitoistavuotias kun olen.
