Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Ihan hyvä alku jollekin tekstille. Haiskahtaa prologilta. Vähän hajoaa loppua kohden, ehkä johtuu päähenkilön kohmeisesta olosta herättyään niin pitkän nukutuksen jälkeen. Jäin kyllä mielenkiinnolla miettimään, että mitä töitä tällä tarinan hahmolla on edessään, jos kerran ihmiskunta on mennyttä? Yksinään hän tuskin kykenee lisääntymään ja täyttämään uuden maailman ihmisillä, mutta jotain muuta tärkeää tehtävää hänellä selvästi on.

Vaikka tässä oli paljon elementtejä, joista pidän, tämä oli silti kokonaisuutena pieni leikekirja perinteisistä jännitysjuonista ja -tilanteista. Eli hyvin moneen kertaan kuultuja ja nähtyjä. Oli silti mukavaa, että tapahtumia oli, en pidä paikallaan junnaavista teksteistäkään. Juoni oli looginen, vaikka kovin naiivi. Kuten Aloittelijakin pohti, olisi ollut aika tärkeääkin osata vihjaista edes vähän, että miksi setä halusi murhata veljensä perheen. Tai että halusiko päähenkilö antaa kaiken anteeksi sedälleen vain päästäkseen tuosta klassikkokauhuelokuvien kohtauksesta unissaan eroon.

Päätä etukäteen missä aikamuodossa aiot kirjoittaa ja pitäydy siinä. Välillä hyppäät menneeseen aikamuotoon ja se särähtää sujuvuudessa. Samoin kannattaa miettiä puhuuko hahmot kirjakieltä vai puhekieltä, ja sitten laittaa sanat samaan malliin kaikille hahmoille (eli ei niin, että yksi sokeltaa murretta, toinen kirjakieltä ja kolmas puhekieltä. Muutoin lukija takeltelee).

Juoni on mielenkiintoinen, ei ihan tusinakamaa. Alku on hyvä, saat heti lukijan mukaan ja miettimään, että mitäs täällä on tapahtunut. Ja tästä seuraa aina se halu tietää lisää, jolloin lukija jatkaa tekstissä etenemistä - mikä kirjoittajan tavoite onkin.

Yhdyssanavirheitä löytyy, mutta paljon vähemmän kuin yhdyssanoja, mitkä on kirjoitettu oikein :) Neuvona antaisin sen, että tarkista teksti aina muutamaan kertaan läpilukemalla ja ottamalla itsellesi eri tehtävänannon lukiessasi (esim. ensimmäisellä kerralla keskityt vain siihen, että juoni on johdonmukainen, toisella siihen, että teksti on sujuvaa, kolmannella kirjoitusvirheisiin jne). Näin tarina ja sujuvuus hioutuu miellyttäväksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi.

Tässä ohjeita repliikkien merkintään: http://www.kirjoittaja.fi/keskustelu/6-Tarinointi/84-kieliopillisia-ohjeita

Tuntuu hassulta, että naiset, jotka ovat parhaita ystäviä, ovat tunteneet toisensa vasta pari kuukautta.

Piirtoheittimestä ja korvalappustereoista päätellen eletään 80- tai 90-lukua? Kännykkä kuitenkin viittaa aikaisintaan 90-luvun puoliväliin.

Älä toista liikaa samoja asioita. "Hän kantaa olallaan koristepuuta, jonka hän on löytänyt roskakatoksesta. Hank kuuluttaa: �Katso mitä minä löysin roskakatoksesta!"

Mikä on ylikasvanut sarveiskalvo ja miten se liittyy "heikkonäköisyyteen"? Ja eihän sarveiskalvo liity iiriksen väriin mitenkään. Hetken ajan päästä Lauren mainitseekin, että hänellä on kaihi. Ja että se korjataan laserleikkauksella. Kannattaa lukea etukäteen asiasta, mistä kirjoittaa, jos se ei muuten ole tuttu. Uskottavuus katoaa, kun asioista puhutaan ihan hassuja.

Kolmosluvussa sanotaan, että Hank on joskus läimäyttänyt Laurenia naamaan humalassa. Seuraavassa luvussa Hank onkin lyönyt häntä mihin sattuu ja milloin vain, jopa tosi usein, ja jopa niin, että raskaus on keskeytynyt. Tuntuu kuin joku aivan muu kirjoittaja olisi tässä kohtaa jatkanut tarinaa luettiin ensin aiemman tarinan todella hätäisesti.

Miksi Laurenin oli pakko mennä naimisiin väkivaltaisen miehen kanssa johtuen köyhyydestään?

"Liu kantoi leikkaussaliin ämpärin täynnä vettä, johon Lauren saattoi antaa ylen." Miten täysinäiseen ämpäriin voi oksentaa?

"Liun asettaessa esiliinaa hänen kaulalleen." Miksi silmäleikkaukseen tarvitaan esiliinaa kaulalle? Ja käsittääkseni kaihileikkaukseen ei käytetä laseria mykiötä vaihdettaessa.

Oikeuskäsittely ei myöskään voi toteutua noin nopeasti. Ensin esimerkiksi tehdään rikosilmoitus, esitutkinta ja tutkinta ennen kuin tapaus menee syyteharkintaan.

"Hän määrää Meganin pakkohoitoon keskussairaalaan." Ja samana iltana: "Hän tietää Meganin olevan omassa kodissaan hänen naapurissaan." Nämä eivät sovi yhteen.

Poliisien toiminta hakiessaan murhattua Megania asunnosta kummastuttaa myös suuresti.

Juoni ja tapahtumat on kyllästetty naiiviudella ja epäuskolla. Tähän on heitetty asioita ja käsitteitä, joista ei ole otettu mitään selvää. Siksi on vähän vaikea tosissaan arvostella tekstiä. Tarina on ehkä enemmänkin kummallinen, mikä jättää paljon epäselvyyttä jälkeensä.

Olen täysin samaa mieltä vesajohanneksen kanssa: lue paljon kirjoja! Seuraa niistä, miten repliikit ja johtolauseet merkitään. Teet samat virheet uudestaan ja uudestaan. Seuraa kirjoista myös minkälaisia sanoja niissä käytetään, miten juonessa lähes kaikki liittyy toiseensa ja miten yhdenkään kirjan johdannossa ei kerrota koko juonta ja loppuratkaisua. Menetät lukijan kiinnostuksen heti, kun kerrot koko tarinan parilla lauseella, ennen kuin edes aloitat. Jätä siis "johdannot" pois, ja tarkista myös mitä johdanto oikeastaan tarkoittaa.

Jotkin toisiinsa liittyvät lauseet jäävät ihmetyttämään. "Ne nokkivat jyviä kalliolta. Joku on tiputtanut voileivän maahan niiden syötäväksi." Eli mitä ne linnut todellisuudessa nokkivat: jyviä vai leipää?
Puhutaan myös muutaman kerran, että tytöt menevät aina koulupäivän jälkeen Rebeccan luo leikkimään puupalikoilla, mutta "He kummatkin käyvät samaa balettikoulua iltapäivisin koulun jälkeen." Eli kumpaa he tekevät?

Miksi Rebeccan isä lähtee metsään hakemaan kuollutta linnunraatoa tuodakseen sen roskikseen?

Tytöt eivät vaikuta superälykkäiltä. Ekaluokalla ei myöskään opetella kertotaulua ja jakokulmaa.

"Perhe on matkalla tytön hautajaisiin. Lapsen ruumista ei ole silti löydetty. Hän on ollut kateissa jo viikon ajan." Oikeusministeriön mukaan kadonnut ihminen voidaan julistaa kuolleeksi ollessaan kadonneena vähintään 5 vuotta. Seitsemännessä luvussa hautajaiset pidetään jälleen?

"Kuolleen pikkutytön surmaaja on yhä kateissa ja vapaalla jalalla." Edelleenhän tyttö on vain kadonnut, murhasta tai toisen henkilön toimesta johtunutta katoamista ei ole voitu todistaa vielä tässä vaiheessa.

"Mies on naapuritalon nokikolari. Hän työskentelee päivisin taloyhtiön yleistiloissa." Onko nokikolarille oikeasti töitä joka päivä taloyhtiössä?

Miksi nokikolari pidätettiin? Koska kaksi pikkutyttöä piti häntä epäilyttävänä?

Miksi tytöt eivät osanneet ratkoa Rubikin kuutiota enää myöhemmin toistamiseen?

Tarina oli outo, juoni epäselvä ja sanojen käyttö arvelluttavaa. Todella monta kysymystä jäi mieleen, vastauksia ei oikein esitetty mihinkään. Oletko kirjoittanut tämän kovin nuorena? Tarinan kulku kannattaa suunnitella etukäteen, ja teksti kannattaa aina lukea monta kertaa läpi ennen sen julkaisemista. Niin ainakin osa kirjoitusvirheistä jäisi kiinni, samoin ajatusmokat ja näkisit, etteivät tapahtumat ole kovin selviä. Uskottavuus myös puuttuu kokonaan.

Johdanto ehdottomasti pois, jos se kertoo koko juonen loppuratkaisuun asti. Tuntui turhauttavalta alkaa lukea itse tarinaa, kun tiesi jo kaiken, mitä tulee tapahtumaan.

Toistat paljon samoja asioita, mitä olet jo kertonut. Lauseita kannattaa pilkuttaa myös yhteen. Nyt teksti oli vähän väkinäistä lukea, kun usein sen sujuvuus loppui pisteeseen. Ei kannata kirjoittaa lyhyin lausein, sillä se tuntuu lukijasta siltä, kuin auto lähtisi liikkeelle, tekisi äkkijarrutuksen, lähtisi liikkeelle, tekisi jarrutuksen, lähtisi liikkeelle... Niska tulee kipeäksi ja alkaa ärsyttää.

Samoin jotkin kuvailut ovat enemmänkin ihmetystä herättäviä, kuten tämä: "Siinä ui yksi valkoinen ruusu elävänä vedessä."

Osa asioista menee sekaisin keskenään: "Sen päällä keikkui vadillinen keksejä ja kaksi limsalla täytettyä teekuppia. Oscar laski tarjottimen pöydälle. Hän kehotti Noahia ottamaan teetä ja pikkuleipiä." Tämä jättää lukijan epävarmaksi, että mitä tässä oikeasti tapahtuikaan. Juotiinko teetä vai limsaa?

Selität liikaa auki pieniäkin tapahtumia. Anna lukijan oivaltaa, anna ymmärtää, anna täydentää tyhjiä kohtia. Esim:
- "Sen jälkeen, hän hyppäsi veteen vaatteet päällänsä." On itsestään selvää, että vaatteet olivat edelleen hänen päällään. Jos Caleb olisi riisuuntunut, olisi se ollut ennalta arvaamattomampaa ja mainitsemisen arvoista.
- "Elisabeth ei tulisi enää tajuihinsa milloinkaan. Eikä hän heräisi, vaan hän oli kuollut."
- "Hänen kätensä olivat käsineiden peitossa, ettei hän levittäisi sormenjälkiä koskiessaan tavaroita." On itsestään selvää, että murhaaja pitää käsineitä, ettei sormenjäljet jää murhapaikalle. Sitä on siis turha kertoa. Ja toisekseen, keskitä huomiota, miten esität asiat: jos kädet on käsineiden peitossa, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen, että käsien päälle on heitelty kasa erilaisia käsineitä.

Alussa puhutaan, että huvila oli rakennettu 1990-luvulla, joten oletettavasti aikaa on kulunut vähintään muutama vuosi tuosta vuosikymmenestä. Miksi autistiksi diagnosoitu lapsi(nero) halutaan laittaa mielisairaalaan? Ymmärtäisin, jos olisi kyse sata vuotta sitten tapahtuneesta, mutta ei nykypäivänä autistia mielisairaalaan passitettaisi, varsinkaan, kun autismi ei liity mielenterveyteen millään lailla.

En myöskään löytänyt mitään syytä, miksi tässä oli kaksi toisiinsa liittymätöntä tarinaa yhdessä. Ne olivat niin erilliset, että jäin hyvin kummissani tuijottamaan tekstin viimeistä pistettä.

Tarinasi jätti siis paljon ihmettelyä ja kummastelua jälkeensä. Oliko sinulla etukäteen suunnitelma ja selkeä loppuratkaisu mielessä, vai kirjoititko tajunnanvirtana tekstin yhteen pötköön? Juoni vaatisi selkeää runkoa, joten kehotankin harjoittelemaan vaikka mind mapin avulla. Myös suoralle viivalle voi suunnitella tapahtumia, missä janan alkupäähän tulee alkutilanne ja loppupäähän lopputulos. Väliin sitten muutama viiva, joihin tulee main event, eli päätapahtumat tai twistit juonessa. Niiden väleihin vielä muutamia avittavia tapahtumia.

Alku oli mielenkiintoisempi kuin loppu. En sano, että loppu oli huono, mutta tuntuu, että se jäi kesken. Kirjoitat hyvin, kuvaat järkevästi, et mutise turhia ja viet juonta sopivasti eteenpäin. Osaat ottaa tunnetta mukaan, välität lukijalle ahdistusta. Olen myös tyytyväinen, ettet kirjoittanut sekaan unitapahtumia, itse en tykkää niistä lainkaan.

No nyt etenee! Kirjoitusvirheitä on selvästi vähemmän kuin aiemmissa osissa. Pääset tarinan sisälle, kuvailet hyvin, pysyt tapahtumissa. Tämä oli jo hyvin sujuvaa. Kaikki oli selvästi kirjoitettu ja tapahtuma eteni loogisesti, mikään ei jäänyt ihmetyttämään.

Tässä osassa oli selvästi enemmän kerrontaa, yksityiskohtia ja sujuvaa tekstiä. Kirjoitusvirheitä on aika paljon, niitä kannattaa tarkistusvaiheessa yrittää karsia mahdollisimman paljon, jotta lukijan ei tarvitse jumahtaa pohtimaan, että mitä siinä oikeasti lukee.

Tarvitaanko oikeasti kaksikerroksiseen taloon hissi?

Luin prologin ja ensimmäisen osan. Tämä osa oli kovin lyhyt, kirjamuotoon käännettynä yksi sivu, eli pituutta on todella vähän. Mitään ei oikeastaan ehdi tapahtua, rikostutkijat käyvät vain läpi faktat, joita ei paljoa ole. Uutena tietona tekstiin toit vain epäillyn murhaajan nimen ja tiedon siitä, että hän on Ruotsin pääministerin poika. Teksti oli vain alusta A kulkua suoraan päämäärään B, eli mielenkiinto ei herännyt. Kannattaa tutkia miten tarinaa kuljetetaan ja minkälaisia keinoja siihen on olemassa. Hyvänä puolena oli, ettet kirjoitellut mitään täysin asiaan liittymätöntä, olit selkeä ja johdonmukainen.