 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Johdanto ehdottomasti pois, jos se kertoo koko juonen loppuratkaisuun asti. Tuntui turhauttavalta alkaa lukea itse tarinaa, kun tiesi jo kaiken, mitä tulee tapahtumaan.
Toistat paljon samoja asioita, mitä olet jo kertonut. Lauseita kannattaa pilkuttaa myös yhteen. Nyt teksti oli vähän väkinäistä lukea, kun usein sen sujuvuus loppui pisteeseen. Ei kannata kirjoittaa lyhyin lausein, sillä se tuntuu lukijasta siltä, kuin auto lähtisi liikkeelle, tekisi äkkijarrutuksen, lähtisi liikkeelle, tekisi jarrutuksen, lähtisi liikkeelle... Niska tulee kipeäksi ja alkaa ärsyttää.
Samoin jotkin kuvailut ovat enemmänkin ihmetystä herättäviä, kuten tämä: "Siinä ui yksi valkoinen ruusu elävänä vedessä."
Osa asioista menee sekaisin keskenään: "Sen päällä keikkui vadillinen keksejä ja kaksi limsalla täytettyä teekuppia. Oscar laski tarjottimen pöydälle. Hän kehotti Noahia ottamaan teetä ja pikkuleipiä." Tämä jättää lukijan epävarmaksi, että mitä tässä oikeasti tapahtuikaan. Juotiinko teetä vai limsaa?
Selität liikaa auki pieniäkin tapahtumia. Anna lukijan oivaltaa, anna ymmärtää, anna täydentää tyhjiä kohtia. Esim:
- "Sen jälkeen, hän hyppäsi veteen vaatteet päällänsä." On itsestään selvää, että vaatteet olivat edelleen hänen päällään. Jos Caleb olisi riisuuntunut, olisi se ollut ennalta arvaamattomampaa ja mainitsemisen arvoista.
- "Elisabeth ei tulisi enää tajuihinsa milloinkaan. Eikä hän heräisi, vaan hän oli kuollut."
- "Hänen kätensä olivat käsineiden peitossa, ettei hän levittäisi sormenjälkiä koskiessaan tavaroita." On itsestään selvää, että murhaaja pitää käsineitä, ettei sormenjäljet jää murhapaikalle. Sitä on siis turha kertoa. Ja toisekseen, keskitä huomiota, miten esität asiat: jos kädet on käsineiden peitossa, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen, että käsien päälle on heitelty kasa erilaisia käsineitä.
Alussa puhutaan, että huvila oli rakennettu 1990-luvulla, joten oletettavasti aikaa on kulunut vähintään muutama vuosi tuosta vuosikymmenestä. Miksi autistiksi diagnosoitu lapsi(nero) halutaan laittaa mielisairaalaan? Ymmärtäisin, jos olisi kyse sata vuotta sitten tapahtuneesta, mutta ei nykypäivänä autistia mielisairaalaan passitettaisi, varsinkaan, kun autismi ei liity mielenterveyteen millään lailla.
En myöskään löytänyt mitään syytä, miksi tässä oli kaksi toisiinsa liittymätöntä tarinaa yhdessä. Ne olivat niin erilliset, että jäin hyvin kummissani tuijottamaan tekstin viimeistä pistettä.
Tarinasi jätti siis paljon ihmettelyä ja kummastelua jälkeensä. Oliko sinulla etukäteen suunnitelma ja selkeä loppuratkaisu mielessä, vai kirjoititko tajunnanvirtana tekstin yhteen pötköön? Juoni vaatisi selkeää runkoa, joten kehotankin harjoittelemaan vaikka mind mapin avulla. Myös suoralle viivalle voi suunnitella tapahtumia, missä janan alkupäähän tulee alkutilanne ja loppupäähän lopputulos. Väliin sitten muutama viiva, joihin tulee main event, eli päätapahtumat tai twistit juonessa. Niiden väleihin vielä muutamia avittavia tapahtumia.
