Arvostelut käyttäjältä Hanna

Aivan ihana runosi vain paranee loppua kohden! Rytmitys, loppusoinnut ja sanavalinnat toimivat mielestäni tosi hyvin, vaikka joku saattaisikin olla eri mieltä asiasta. Runon taustalla on varmasti haikeutta, ehkä suruakin, mutta osaat tuoda siihen kuitenkin paljon iloa ja leikkisyyttä, mikä ilmenee nimenomaan rakenteen ja sanavalintojen kautta. Runo on mukavan persoonallinen, mutta silti samaistuttava ja ymmärrettävä. Viimeinen säkeistö on ehdoton suosikkini! Nautin :)

Upeaa tekstiä jälleen! Runon kulku on sujuvaa, se ei ole ennalta arvattava, muttei myöskään liian vaikea ymmärtää. Se kuvastaa hienosti matkaa itseen. Vaikka itse tunnemme aina parhaiten oman itsemme, ei sekään tietämys ole täydellistä.

Ainut kohta, joka ei minulle oikein auennut oli tämä:
"Suu, joka ei valossa hymyile, kuiskaa minulle jotain. Ymmärrän merkityksen, vaikka sanat katoavat samaan tyhjyyteen, johon pimeä maailmani katosi."
Se jättää ilmaan kysymyksen, johon haluaisi vastauksen. Mitä peilikuva kuiskaa?

Kaunista ja herkkää! Samaistuin ja tykkäsin :)

Aivan äärettömän kaunista tekstiä! Pidin myös runosi erilaisuudesta. Harvoin törmää tällaisessa muodossa olevaan runoon, ehkä muuhun proosaan enemmän.

Ainakin itse koen tekstisi samaistuttavaksi ja ajatuksia herättäväksi. Aistin siinä ajatuksen rakkauden hauraudesta ja kuvaamasi tilanne on äärimmäisen herkkä ja kaunis. Myös lopetus on onnistunut ja runon minän haavoittuvuus surusta huolimatta kaunista ja erittäin samaistuttavaa. Osaat välittää tunteita hienosti lukijalle.

Tekstisi on ehjää ja rakenteeltaan johdonmukaista, eikä ainakaan minun silmääni hypännyt häiritseviä virheitä. Ainoa asia, mihin kiinnitin huomiota oli sun- ja suhun-sanojen käyttö runon alussa. Mielestäni kirjakieliset ilmaisut olisivat sopineet tekstin sävyyn paremmin. Mutta pikkujuttu tuo vain on :) Vertauskuva teräksestä ja sametista on oikein osuva ja toimiva, ja osaat käyttää sitä hyvin.

Runosi päätyy ehdottomasti omiin suosikkeihini! Odotan innolla, että saan lukea lisää tekstejäsi :)

Runosi on samaistuttava ja helposti lähestyttävä. Pidän sen rytmistä ja loppusoinnutuksesta. Itse ehkä lisäisin vielä pari säkeistöä, jotta sisältö ja sanoma saisivat syvyyttä. Mutta pidän runostasi näinkin :)

Kiinnostava ja persoonallinen runo! Pidän sen yksinkertaisuudesta ja siitä, kuinka se silti puhuttelee lukijaa. Runosi on pehmeä, mutta kuitenkin voimakas.

Puolitoista pistettä otin pois, koska mielestäni runon olisi voinut otsikoida toisin ja viimeisten säkeiden rytmitys on ehkä hieman kömpelö. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Kokonaisuudessaan tykkäsin :)

Todella hieno runo! Lueskelin aiempia kommentteja ja täytyy sanoa, että kun ensimmäisen kerran luin runosi, ei "arktinen armahtaja" ainakaan minussa herättänyt ajatusta toisesta ihmisestä. Pikemminkin jonkinlaisesta voimasta tai ehkä armosta itseä kohtaan.

Ymmärrän, mitä sanoit tarpeesta toisen hyväksynnälle tai jonkinlaiselle huomionosoitukselle, kun on itse aivan pohjalla (nimimerkillä itsekin siellä käynyt). Tuolloin omat voimat eivät riitä itsensä hyväksymiseen ja toisinaan tarvitsee jonkun, joka kiskaisee pohjalta edes sen verran, että masentunut näkee valon vielä olevan olemassa - ikään kuin muistuttamaan siitä - vaikka se kaukana onkin.

Pidän runosi otsikoinnista, se on mielestäni pysäyttävä, täydentää runoa ja tuo siihen vielä jotain lisää, ehkä tunnetta..

Otin yhden tähden pois, koska isojen kirjaimien käyttö on omaan silmääni epäjohdonmukaista. En vaali kielioppisääntöjä runoudessa, mutta ainakin itse käytän joko kokonaisia lauseita isoine kirjaimineen ja pisteineen tai sitten kirjoitan koko runon pienillä kirjaimilla, yleensä ilman pilkkuja. Mutta nämä ovat tietysti vain makuasioita :)

Kokonaisuudessaan pidin oikein paljon!

Todella aito, ehjä ja pysäyttävä teksti tärkeästä, mutta vaietusta aiheesta. Kuvailusi masennuksesta uppoaa minuun täydellisesti ja koskettaa henkilökohtaisella tasolla. Kiitos tästä! Ja tsemppiä sinulle :)

Ah, nautin! En ehkä saanut kiinni runon syvällisemmästä sanomasta, mutta se lienee oma ongelmani. Taitavaa tekstiä ja ihania kielikuvia!

Upea runo! Tulkitsen runosi samalla tavoin kuin Lorenzia kommentissaan kertoo, vaikkei alkuperäinen sanoma ilmeisesti hyväksikäyttöön liittynytkään. Teksti on kauniin raadollista, mutta silti jotenkin salaperäistä. Jos jostain pitäisi kritiikkiä antaa, niin otsikoisin runon ehkä erilailla. Mutta erittäin taitavaa tekstiä muuten! Päätyy suosikkeihini :)

Aivan ihana teksti! Ja totta joka sana!

En koskaan kyllästy puhumaan rakkaudesta, pohtimaan sitä. Itse ajattelen, että rakkaus on kaikki HYVÄ, mitä maailmassa on. Toisin sanoen, kaikki hyvä perustuu rakkauteen.

Ja rakkaus on yksi. Ei ole olemassa erilaisia rakkauden muotoja, ainoastaan tapoja, joilla sitä osoitamme. Sama rakkaus vallitsee välillämme niin ystäviin, perheeseen kuin kumppaniimme. Se vain ilmenee eri tavoin.

Kirjoitit upeasti rakkauden antamisesta. Jokaisen sisällä asuu rakkautta ja jokainen meistä tarvitsee sitä. Mutta kuinka rakastaa, jos ei ole mitään, mistä antaa? On äärimmäisen tärkeää - vaikkakin vaikeaa - löytää rakkaus sisältään. Niin usein sorrumme etsimään sitä kaikkialta muualta!

Voisin jatkaa kirjoittamista vaikka kuinka, mutta taidanpa säästää ajatuksiani pidempään pohdintaan.. Kiitos sinulle kirjoituksestasi! :)