 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Upeaa tekstiä jälleen! Runon kulku on sujuvaa, se ei ole ennalta arvattava, muttei myöskään liian vaikea ymmärtää. Se kuvastaa hienosti matkaa itseen. Vaikka itse tunnemme aina parhaiten oman itsemme, ei sekään tietämys ole täydellistä.
Ainut kohta, joka ei minulle oikein auennut oli tämä:
"Suu, joka ei valossa hymyile, kuiskaa minulle jotain. Ymmärrän merkityksen, vaikka sanat katoavat samaan tyhjyyteen, johon pimeä maailmani katosi."
Se jättää ilmaan kysymyksen, johon haluaisi vastauksen. Mitä peilikuva kuiskaa?
Kaunista ja herkkää! Samaistuin ja tykkäsin :)
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Mitä tuohon kohtaan tulee, en sitä itsekään tiedä, että mitä peilikuva kuiskaa. Se on varmaan lukijasta kiinni. Mitä sinun peilikuvasi kuiskaisi sinulle?