Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Sametin sirpaleita
QR-Code dieser Seite

Sametin sirpaleita Hot

Sametin sirpaleet

Olet siinä. Yön peittämä, kuin lasiveistos samettikankaan alla. Sormeni tapaavat omasi. Osaanko olla sun? Olen kuin teräs vasten samettia. Miksi olla muutakaan? Teräs ei taivu. Ei säry. Ei haavoitu. Ei tunne. Ei tunne…

Haluan tuntea. Katson suhun. Näen itseni silmistäsi. Tätäkö olen?

Henkäiset. Tunnen sen lämmön ihollani. Teräs ihollani alkaa sulaa. Haluanko tätä? Sormesi hipaisevat kasvojani, piirtävät otsaani. Missä sormesi kulkee, siellä teräs muuttuu kuumaksi, sulaa pois, jättäen vain aran tunteen, kun ihoni muistaa miltä lämpö tuntuu. Miltä sametin pehmeys tuntuu.

Hymyilen. Arasti, koska en muista enää, miltä rakastava hymy näyttää. Tunnen piirtämäsi kuviot ihollani. Samettia ja onnea, mitä muutakaan. Miten voisinkaan haluta muuta? Haluan sanoa jotain, mutta en tiedä, mitä.

Jotain pirstoutuu. En tiedä mitä, ennen kuin huomaan sun huulet omillani. Terästä ei ole. On vain minä. On vain sinä. Sanat, joita en osannut sanoa, pakenevat nyt huuliltani. En voi niitä estää. En edes halua. Jokaisen sanan palkitsee suudelma, jokaisen katseen kosketus. Tästä en enää halua luopua.

Saanko toivoa? Kunpa yön tumma sametti peittäisi meidät aina.

Aamu sarastaa. Valo on karkottanut sametin. On vain lasinsiruja lattialla. Kävelen niiden yli, olenhan terästä. Tunnen kuitenkin piston. Vuodan verta. Vuodan kyyneliä. En ole enää terästä. Yön tumma sametti on poissa. Minulla on vain kasa sirpaleita.







Tämä on mun eka koskaan julkisesti jakama kirjoitus. Mä oon aina ollut pöytälaatikkokirjoittaja, joka kirjottaa lähinnä tällaisia proosarunoja ja pidempiä novelleja lähinnä silloin, kun mä haluan saada jonkin tunteen ylös paperille. Mutta joo, tää oli vaan tällainen tervehdys muille. Jätä mielipiteesi jos haluat.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.8  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Sametin sirpaleita 2017-04-27 15:33:01 Hanna
Arvosana 
 
4.5
Hanna Arvostellut: Hanna    April 27, 2017
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Aivan äärettömän kaunista tekstiä! Pidin myös runosi erilaisuudesta. Harvoin törmää tällaisessa muodossa olevaan runoon, ehkä muuhun proosaan enemmän.

Ainakin itse koen tekstisi samaistuttavaksi ja ajatuksia herättäväksi. Aistin siinä ajatuksen rakkauden hauraudesta ja kuvaamasi tilanne on äärimmäisen herkkä ja kaunis. Myös lopetus on onnistunut ja runon minän haavoittuvuus surusta huolimatta kaunista ja erittäin samaistuttavaa. Osaat välittää tunteita hienosti lukijalle.

Tekstisi on ehjää ja rakenteeltaan johdonmukaista, eikä ainakaan minun silmääni hypännyt häiritseviä virheitä. Ainoa asia, mihin kiinnitin huomiota oli sun- ja suhun-sanojen käyttö runon alussa. Mielestäni kirjakieliset ilmaisut olisivat sopineet tekstin sävyyn paremmin. Mutta pikkujuttu tuo vain on :) Vertauskuva teräksestä ja sametista on oikein osuva ja toimiva, ja osaat käyttää sitä hyvin.

Runosi päätyy ehdottomasti omiin suosikkeihini! Odotan innolla, että saan lukea lisää tekstejäsi :)

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Sametin sirpaleita 2017-04-27 08:24:07 Riina
Arvosana 
 
3.0
Riina Arvostellut: Riina    April 27, 2017
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Minulla ei ole taitoa arvioida tällaisen runon rakennetta. Jokatapauksessa tapasi kuvailla tunnetta ja tilannetta on miellyttävää. Runosi on surullinen. Jo nimessä mainitset sirpaleet, mutta imeydyin tekstiisi niin, että loppu tuli kuitenkin yllätyksenä.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS