Hymyillen kuiskaan huomenta,
mutta tiedän, oot jo poissa.
Siivilöit suukot, kannat vain huolta.
Kohta taas sulta on hymy kateissa.
Mietin, miten sua auttaisin,
sun kanssas hullusti nauraisin.
Hölmöilitäis täysin vailla huolta.
Koska meille ei oo vielä huomista.
Kun illalla lukko rapsahtaa,
Väsynyt raataja kotiin palaa.
Pussissa kolaa ja mikropitsaa.
Kuitenkin sua jokin oottaa.
Tanssin sun keittiössäs,
laulan ja soitan tamburiinia.
Ja säe säkeeltä huolet hajoaa
kuin saippuakuplat sateessa.
Vaikka luuta lattiaa hakkaa,
en koskaan laulamasta lakkaa.
Kannan puolet sun huolesta,
annan kaiken mun onnesta.
Tuuthan mukaan, kun haluat.
Et anna maailman sua lannistaa.
Lauletaan yhdessä, ei ees rimmata.
Hyräillään kun ei sanoja osata.
Kun alkaa jo väsyttää ja painaa,
syödään kermavaahtoa suoraan purkista.
Istutaan ikkunalaudalla ja kuunnellaan.
Yritetään napata kuu virvelillä.
Ja aamulla suudelmat maistuu taas mansikalta.
