Arvostelut käyttäjältä IneaRose

Sulla on kyllä kaunis kieli ja kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, niin herkkä ilmaisutapa. Vähän kuin hauras, värisevä ja kaunis perhosen siipi. Aihe on syvällinen, mutta runo on kuitenkin hyvällä tavalla kevyt, parempi ilmaisu on ehkä ilmava. En muuttaisi tästä mitään enää. Hyvä näin :-)

Nyt aloin ymmärtää sinun runoja, kun luin useamman :-) Tämä on oikein kaunis ja herkkä runo. Minulle tulee mieleen tämä Saima Harmajan kaunis runo:

Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt.

Ehkäpä, jos koet juuri tämän tyylin omaksesi, millä tavoin nyt kirjoitat, niin suosittelen sinulle Saiman kauniita runoja luettavaksi.

En minä keksi yhtäkään huonoa asiaa tästä runosta. Tähtiä tulee vain sen takia vähemmän, että kirjoittamasti aiheesta on kirjoitettu niin paljon eikä tämä runo tuo siihen mielestäni mitään uutta. Jospa löytäisit jonkun aivan uuden näkökulman? Sitten tulee mieleeni, että oletko kokeillut kirjoittaa tällä herkällä tyylillä jotain "nykyaikaisen miljöön" runoja, vaikkapa "Pojat pelaavat pleikkaa" tai "Älykännykkäni ei päästä minusta irti" tai "Astianpesukoneeni hurina on kuin musiikkia."

Jotain tuollaista. Kenties, tällä tyylillä, voisit iskeä johonkin runomaailman kultasuoneen.

Tällaista tuli mieleeni. Jään odottamaan uusia runojasi.

Herkkä runo ja kaunista kieltä. Kieli on hieman vanhakantaista ja siksi tuo kohta: "näin ikäiseni pojan" jostain syystä minulle töksähti. Runon asettelu on aika kapeanlainen minun silmiini, vain 1-3 sanaa per rivi, mutta runotietämykseni ei riitä siihen, että osaisin sanoa, onko se hyvä vai huono asia. Runoilijahan runonsa asettelee niin kuin hyväksi kokee. Minulla vain tämä "kapeus" iski silmään, ehkä sen vuoksi, koska runo on niin pitkä.

Runo on kaunis ja eheä tarina kahden ihmisen kohtaamisesta. Tykkäsin kovasti.

Mielenkiintoinen tyttö tuo Sue. Ymmärsin, että hän on jonkinlainen seksiaddikti ja tämä addiktio on kummunnut huonosta suhteesta vanhempiinsa. Sue hakee miehiltä sitä hyväksyntää, jota ei saanut vanhemmiltaan. Sue pohdiskelee ja mietiskelee paljon, mutta kuitenkin elämässään keskittyy lähinnä fyysisyyteen ja seksiin. Seksi miesten kanssa on Suella pyhä asia ja hän haluaa sen olevan hyvää.

Muutama kysymys minulla heräsi: Miksi Sue pitää Billistä? En oikein saanut kiinni, että mikä tässä Billissä oli niin erikoista. Kenties Billin bändiharrastuksen olisi voinut mainita heti alussa ja kuvailla Billiä vetoavana rokkarina, sellaisena joihin kaikki nuoret naiset tunsivat vetoa.

Toinen kysymys: Miksi Sue opiskelee kirjallisuutta, jos hän ei osaa kirjoittaa? Jos tarinan tarkoitus on jonkinlainen kasvutarina kirjoitustaidottomasta Suesta, niin matka tähän kasvuun ei oikein nyt tule tekstistä ilmi. Kuitenkin, tarinan loppu on todella hyvä vaikka se on sellainen loppu, jonka pohdintaan en alusta lähtien päässyt enkä ymmärtänyt, että tällaista siinä pohditaan. Enemmänkin minä odotin, että Sue selvittää jotenkin sisäisen rikkinäisen maailmansa ja saa paremman itsetunnon. Koskettavaa on kuitenkin tuo, että Sue lopussa itkee, jotakin hänessä murtuu.

Yksi asia häiritsee. Kirjoittajaa kirjoittaa välillä Billistä ja välillä pojasta. Kirjoittajan tulisi päättää, kumpaa nimistystä käyttää koko ajan, joko vain poika tai sitten vain Bill. Vai ovatko he eri ihminen, jos näin on, niin minä tipuin kärryiltä. Lopussa puhuttiin veljestä ja minussa heräsi jopa ajatus, että Bill onkin tytön veli ja tässä on joku aivan erikoinen tarina menossa. Yhteenvedoksi, en oikein ymmärtänyt, että mikä on tekstin A ja mihin siinä pyritään, että tulee ratkaisu B, koska nyt ratkaisu on jokin D. Mutta, älä loukkaannu tästä, ehkä minä vain oletan liikaa enkä osaa laajentaa ajatuksiani.

Ja jos nyt tällaista edes viitsii mainita, niin Calandergir on liian vaikea nimi. Samoin Geisha. Tarkoitan tällä sitä, että jos tarinassa on henkilöitä, joilla on näin hienot ja vahvat nimet, niin heitä ainakin minä odottaisin käsiteltävän enemmän ja liittyvän tarinaan syvemmin. Nyt he jäävät aika irrallisiksi. Ehkä Suen nimi voisi olla tuo Calandergir ja ystävät vaikkapa Anna ja Kate. No, tämä on jo saivartelua ja pikun viilaamista.

Joka tapauksessa, kirjoittaja kirjoittaa hyvin, kieli on lähes virheetöntä ja huomattavan monipuolista. Joskus ehkä lauseet ovat liian pitkiä. Niitä voisi vaikkapa puolittaa.

Dialogi on ehdottomasti tarinan parasta antia ja vie kaikkein eniten tarinaa eteenpäin. Sitä voisi olla enemmänkin.

Muokkaamalla ja yksinkertaistamalla tästä saisi todella, todella hyvän kasvutarinan. Hieno tarina!

Ihana valoisa ja toiveikas runo. Pidin tästä kovasti.

Pakko tulla kommentoimaan ihan ensimmäiseksi, että olisipa hauska jos tekisi runon, jonka nimi on "Ei otsikkoa." Pitääpä joskus kokeilla!

Kirjoittajasta tulee mielikuva, että hän on nuori, persoonallisen, ehkä hieman synkkä ja wicca- tai goottityylinen. Voin tietenkin olla aivan väärässä! Runo herättää minussa muistoja elämäni vaikeista ajoista silloin, kun olin nuori. Runo on aito ja siinä ei yritetä mitään vaan kirjoitetaan vain se, mitä halutaankin kirjoittaa.

Voisin ajatella, että jos/kun kirjoittaja jatkaa kirjoittamista, niin ajan myötä häneltä voi syntyä vaikka miten hyviä runoja.

Lopuksi pahoittelen, jos arvioin kirjoittajan iän väärin. Vaikkakin, sehän on melkein aina kohteliaisuus, jos ihmistä arvioidaan nuoremmaksi kuin hän todellisuudessa on.

Kaunis ja herkkä runo. Runosta voi aistia kirjoittajan tunnelman. Runo on aika peruskamaa, tämä ei välttämättä ole huono asia, mutta tällaisia on paljon. MUTTA se ei tarkoita etteikö kirjoittaja osaisi kirjoittaa. Olisi mielenkiintoista lukea kirjoittajalta lisää runoja erilaisista aiheista.

Oikein hyvä aloitus. Miljöötä kuvailtiin taitavasti. Pätkä on vain liian lyhyt ja siihen oli upotettu järisyttävän paljon asiaa.

Ihan hyvän tarinan negatiivinen asia on oikoluvun puute. Pilkkuja on väärissä paikoissa. Ja-sanaa käytetään liikaa. Kokeilepa jakaa kaksi lausetta kahdeksi virkkeeksi. Asia. Asia. (jätä ja-sana pois) Muutamia asioita voisi ilmaista suoremmin. Minä kirjoitan nyt puhelimella, palaan näihin ilmauksiin, kunnes pääsen koneelleni.

Pari kertaa oikolukua, jätä kertojen väliin pari viikkoa. Tästä voi pienellä muokkauksella tulla hyvä! Kirjoittaa osaat ja luoda tarinaa.

Mielenkiintoinen idea kertomuksessa. Kirjoittajan tyyli on selkeä.

Oikein mukaansatempaava aloitus. Murrettapuhuva mies on hauska! Miljöö on kiinnostava ja sen pystyy kirjoittajan kuvailemana kuvittelemaan selvästi.

Menin nyt vain hieman sekaisin. Kuka tuo emäntä on? Onko hän tuo alun kylmäkätinen nainen? Vai joku toinen? Jos on joku toinen, niin miksi nainen ja mies ovat hänen asunnossaan?

Miksi muuten naisella on kylmät kädet? Ja lattia kylmä? Onko tämä vain yleistä mainintaa vai liittyykö jotenkin naisen laajemmin kuvattavaan persoonaan? No, nämä varmaan selviävät kun tarina jatkuu ja kuten huomaa, teksti herättää mielenkiinnon ja saa aikaan paljon kysymyksiä.

Värijuttu on mielenkiintoinen. Parasta on tuo murremies.

Todella paljon asiaa on saatu mahdutettua lyhyeen tekstiin.

Jonkinlainen synopsis tähän tekstin alkuun tai vastauskenttään voisi helpottaa minun ymmärtämistä. Mutta hyvä alkuhan tämä on, jatkoa odotellessa.