 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Suijuvaa kerrontaa ja hyvin kirjoitettu. Luin aikaisemman version ja pidin siitä. Pidän myös tästä, vaikka en erityisesti huomannut eroja. Aihesi ei ole minusta loppuun kulutettu tai kliseinen.
Lähtöasetelma itsemurhasta sillalla, ja kuvailun sijoittaminen heti perään jännityksen aikaansaamiseksi on toteutettu hyvin. Engelin kuvaus on sopivan suppea, enempää lukija ei alussa tarvitse tietää. Saapumisessa on ihmettelyä, jossa olisi hyvä kertoa mitä Emma haluaa Engelissä tehdä, tai mitä hän odottaa. Lukijana haluan tietää aina mitä näkökulmahenkilö haluaa. Joten ilmoita tässä halusta. Mitä Emma haluaa tehdä nyt kuolemansa jälkeen?
Heti Engeliin saapuessa Emma voisi myös esittää ennakoivan kysymyksen, että onkohan isä Engelissä. Toteamus saa lukijan odottamaan tulevaa, sillä nyt kaikki enemmän tai vähemmän ilmestyy tyhjästä eteen ilman enteilyä (foreshadowing). Enteily palkitsee tarkan lukijan. Muutenkin enteilyä tulevista tapahtumista olisi syytä jo käyttää. Se on ensimmäinen puuttuvista seikoista tässä ensimmäisessä luvussa.
Toinen ongelmallisempi seikka on jännityksen puute, mikä tietysti johtuu siitä, että Engel on taivas. Tarinankerronnallisesti jännityksen puute latistaa muuten toimivaa kerrontaa. Lukija tavallaan haluaa uusia vaikeuksia. Leon tapaamisessa on tarvittavaa kitkaa, mutta ei ehkä tarpeeksi. Hän on hieman liian ystävällinen kohottaakseen tarinan jännitystä. Myöhemmissä luvuissa ystävällisyys ei haittaa, mutta näin alussa lukija kaipaa näkökulmahenkilölle vaikeuksia (josta hän sitten selviää).
Tässä olisi lisäksi pieniä huomioita. Emma ei tarinan tiedoilla vielä näissä kahdessa kohtaa tiedä puolienkeliydestä. Vasta kun hän saa lapun, hän tietää puolienkelten kaupungista.
"Näköjään puolienkelten kaupunki oli pilvien yläpuolella."
"Sillä hetkellä aloin uskomaan mitä lapussa luki. Isäni todella oli enkeli ja minä puolienkeli."
Voisi olla paremmin: Sillä hetkellä aloin uskoa mitä lapussa luki. Isäni todella oli enkeli, joten olinko minä silloin puolienkeli?
