 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Terve Hilbert Heinämäki,
Kirjoitat ihan sujuvaa ja ymmärrettävää kerrontaa. Tarinasi kattaa Emman metsässä kävelyn, väijytyksen ja taistelun ja laavukeskustelun Vestigen kanssa. Näen tässä aika paljon sellaista, mitä voisi parantaa.
Ensinnäkin huonosti valittut nimet häiritsevät lukukokemusta: Colovia, Aban, Brindle, Bravil, Cyrodiil, Craglornin, Emeric, Chalman, Carolus, Kvatch, Sorcal... Onko kaikissa nimissä pakko olla C-kirjain tai jokin suomenkieleen sopimaton yhdistelmä? Tekeekö C-kirjain nimestä jotenkin paremman?
Sitten on näitä englannista kääntämättömiä, töksähtäviä nimiä: High Rock, Vestige, Anvil, Imperial City. Parempi olisi jos nämä olisi suomennettu.
Sitten on viittauksia peleihin ja sarjoihin: Robard III skyrimläinen, Hammerfellin redguard, Stanislaus I, oblivionin deadrat. Saat tarinasi kuulostamaan fanficiltä tahtomattaan.
Suurin ongelma nimien ja termien käytössä on kuitenkin 'pelaaja'. Mikä ihmeen pelaaja? Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien 'pelaaja' häiritsi lukukokemusta. Missään vaiheessa ei selitetty mitä tämä vihaamani sana tarkoittaa. Onko tarinassa kyse sarjan fanficistä vai sijoittuuko tarina Sword Art Onlinen tyyliin virtuaalimaailmaan? Ainoastaan kerran asiasta vihjattiin loppupuolella: "Maailma todella on ollut sodassa siitä lähtien kun ne seitsemän hulttiota tanssien muuttivat sen hypäyttäen realistiseksi." Tämä ei ole riittävä selitys, kaipaan tarkennusta. Suurta tarkennusta. Puhutaanko tässä todellista fiktiivisestä maailmasta vai fiktiivisestä fiktiivimaailmasta. Jos puhutaan jälkimmäisestä, mitä muut henkilöt kuten Emma on, tietokonepelin ei-pelaajahahmoja? Entä mitä se silloin tarkoittaa? Miksi minun pitäisi kiinnostua Emmasta, jos hän on tietokonepelihahmo? Ja toisaalta kuolema pelaajalle tarkoittaa? Että peli loppuu? Game Over? Start a new game with a new character? Tarinasta olisi heti tullut parempi eikä willing suspension of disbelief eli eläytyminen tarinaan olisi rikkoutunut, jos sanan 'pelaaja' tilalla olisi käytetty parempaa termiä. Emmaakaan ei tuntunut häitsevän pelaajat, mikä tarkoittaa, että Emma ei ollut kiinnostunut siitä, että hän on ei-pelaajahahmo. Tapahtumapaikasta eli siis siitä että tarina sijoittuu fantasiapelimaailmaan olisi pitänyt kertoa lyhyesti heti tarinan alussa, jotta lukija olisi orientoitunut maailmaan eikä 'pelaaja' olisi häirinnyt koko kertomuksen ajan.
"”Kädet ylös!” Kuului karhea ääni tienvierustan pensaikosta." Tämä sai minut ajattelemaan poliisisarjaa, jossa poliisi pysäyttää pistoolilla uhaten epäillyn. Kuitenkaan fantasiamaailmassa ei ole ampuma-aseita, joten käsien ylös nostaminen ei paljoa hyödytä. (Toisaalta jos huutanut pelaaja on todellisesta maailmasta, missä tämä on voinut katsoa poliisisarjoja, jolloin tämä tosiaan voisi huutaa jotain noin typerää. Mutta siitä huolimatta Kädet ylös! rikkoo tunnelman.
Vestige on turhan lähellä Mary Sueta (Hae youtubesta: Mary Sue). Hän on ainakin ritari, velho ja parantaja ja pirun hyvä kaikessa. Hän voi myös "yletä" keisariksi jos vaan tahtoo, kenties "yleneminen" on yhtä helppoa kuin kädellä huitaisisi. Jos haluat paremman hahmon, älä anna hänelle kaikkea mahdolisia kykyjä ja taitoja. Anna hänen olla yhdessä asiassa hyvä, sanotaanko hän on hyvä ritarin hommissa ja that's it.
Kerronassa on sivuttu paljon eri paikkoja. Käydäänkö niissä? Tai ovatko ne tarinan kannalta oleellisia? Jos eivät, ne tulee karsia pois.
Jos ylläolevista seikoista ei välitä, tarina voisi edetä ihan mukavasti.
Jatkahan kirjoittamista!
