Arvostelut käyttäjältä Taruh

Heips! Mukava, kaunis ja tunnelmallinen novelli! Sopii kuin nakutettu tänne romantiikkakategoriaan!

Tarinasi nimi on kiitettävän ytimekäs vihje siitä, mikä on novellin pointtina. Kirjoitustapasi on erittäin kaunis ja sujuvasti luettavaa. Kuvailusi on erinomaista. Esim. "Hänen tummat kiharansa laineilevat villinä hänen kasvoillaan ja loppuvat vasta terävien poskiluiden kohdalle" ja "Unessani tanssin onnellisena hänen kanssaan auringonlaskuun ja hän pyörittää minua oranssien säteiden muuttaessa hiukseni punertavimmiksi kuin koskaan". Vautsi!

Itse tarina on sopivan naiivi ja sokerinen ja sisältää vieläpä opetuksen. Hyvä! Tässä kohdassa haluan vain pikkuisen nipottaa siitä, että jos mies oli päähenkilönaiselle tuntematon, niin tässä suhteessa ei voida puhua rakkaudesta. "Oikeastaan en ole ikinä rakastavani ketään näin paljoa, vaikka se tuntuu enemmän kuin tyhmältä". Jos voidaan puhua rakkaudesta, niin se vaatii jo toisen ihmisen syvempää tuntemista. Jotta opitaan tuntemaan toinen ihminen huolella, se vaatii vuosien työn. Rakastava rakastaa toista kokonaisuutena, myös tämän ikävämpiä puolia, jolle ihastunut sulkee silmänsä. Siispä tässä tarinassa termi "ihastus" on se oikeaoppinen valinta. Ihastunut näkee toisen ruusunpunaisten lasien läpi ja kiinnittää huomionsa enimmäkseen pinnallisiin seikkoihin, kuten novellin päähenkilö. Vaikka novelli on romantiikkakategoriassa, itse vaihtaisin "rakkaus"-sanan sanaan "ihastus", joka on realistisempi ja ei häiritse niin paljoa. :D

En näe tässä novellissa juurikaan mitään ongelmia. Ainoastaan kappalejaot ovat turhan tiiviitä. Niitä voisi hioa vielä vähän selkeämmiksi.

Hyvin ja tunteikkaasti kirjoitettu tarina, jonka minäkertojatyyli ja aikamuotoratkaisu toimivat! Novellia lukiessa heräsi vahvasti epäilys siitä, että tästä taitaa tulla vampyyritarina? Jostain syystä tekstistä tuli hetkittäin mieleen Twilight-elokuvat, ja aivan pakko lisätä, joiden faneihin en ole koskaan pahemmin kuulunut. :D Se ei välttämättä ole siis huono juttu ja tarinahan saattaa kehittyä vielä vaikka mihin suuntaan...

Tekstissä on paljon hienosti kuvailtuja asioita, esim. "Huokaisten kohotan katseeni puiden lehtien välistä näkyvään mustaan tähtitaivaaseen", joista tykkäsin.

Kuitenkin hyvästä ja jännästä aloituksesta huolimatta jätät lukijalle liikaa kysymyksiä. Tekstissä on vauhtia ja tapahtumia, mutta et kerro hahmoista ja alkutilanteesta paljoakaan mitään. Päähenkilön inhimillinen puoli sekä nälkä tulevat lukijalle tutuksi, mutta muuten päähahmo jää etäiseksi. Alusta hahmoa enemmän kertomalla esim. kuka tämä tarkalleen ottaen on, minkä niminen, mies vai nainen (tulkitsin, että päähenkilö on nuori tyttö), minkä näköinen, mitkä motiivit jne. On tietysti ihan hyvä ratkaisu sekin, että jättää hahmoja lukijan mielikuvituksen varaan, mutta siinä on aina se riskinsä, että hahmot jäävät liian ylimalkaisiksi ja epäselviksi.
Epäselväksi jää myös se, että mitä tarkoitat ensimmäisillä lauseilla. Mitä on tapahtunut? Mikä oli päähenkilön lähtötilanne? Kuinka niin hän on elänyt vasta muutaman kuukauden? Kerro lisää, alusta tarinaa!

Jäin myös pohtimaan, miksi olet maininnut tällaisesta: "elämäni tärkein ihminen uhrasi itsensä, jotta saisi elää..." kun et kuitenkaan myöhemmin palaa tähän uudestaan? Lisäksi päähenkilön unen "maailman ihanimmat kasvot" omaava henkilö jää isoksi kysymysmerkiksi, samoin kohtausta ennen peuran vohkinut vanha mies. Takerruin miettimään näitä ja se häiritsi lukukokemusta jonkin verran.

Kolmoispisteet ovat asia, joita tuppaan itsekin käyttämään ehkä vähän liikaakin, mutta joista jotenkin vain tykkään. Sinun tekstistäsi mietin, että kolmoispisteet luovat tunnelmansa, mutta kirjoitusmuoto näyttäisi paremmalta, jos et jatkaisi kolmoispistekohtia aina isolla alkukirjaimella. Esim.
"Nälkä...Minulla on nälkä...Haluan ruokaa...Haluan...tuoretta lihaa, josta...pursuaa ihanaa ja lämmintä verta...Missä?" -> "Nälkä...minulla on nälkä...haluan ruokaa...haluan...tuoretta lihaa, josta...pursuaa ihanaa ja lämmintä verta...missä?"

Jätit lopputilanteen sellaiseen kohtaan, että jatko on erittäin suotavaa. Toivottavasti tarinan kokonaisuus avautuu jatkossa enemmän! :)

Annan palautetta ummikkona, joka ei ole vielä ehtinyt tutustumaan Reino Lehväslaihon tuotantoon. Kommentoin tekstiä siis sellaisenaan.

Novellissa on tunnelmointi kohdallaan. Olet saanut hyvin esiin metsäisen sotarintamatunnelman. Dialogissa voi elävästi kuvitella, kuinka sotilasjäärät lausahtelevat niitä sellaisella tietyllä, vanhojen suomileffojen reippaalla ja jylisevällä äänellä.

Tarina itsessään ei tosin ole sen kummoisempi. Mielestäni jonkinlainen juoni olisi ollut ihan mukavaa lisää, mutta teksti menee myös tällaisena mukavana tunnelmointina. Olen samaa mieltä matildan kanssa tarinan henkilöiden nimistä - tekstiin sopisi paremmin jotkut perinteisemmät suomalaisnimet. En tosiaan tiedä, miten parodia tässä ilmenee, mutta henkilökohtaisesti en juurikaan välitä toisten tekstien parodioinnista. Mielestäni olisi hauskempaa, jos ihmiset keksisivät mieluummin jotain omaa.

Alkusanoistasi ihmettelen sitä, miksi olet antanut tekstillesi noin säälittävät pisteet. Camoon, puoli tähteä...älä sorru liikaan itsekriittisyyteen.

Moi MinnStori!

Mielenkiintoiselta vaikuttava sarja! Osaat kyllä kirjoittaa ja kuvailet tarinasi tapahtumia hyvällä tatsilla. On kiintoisa ajatus tehdä tarinaa ikään kuin päiväkirjan tyyliin. En tiedä, mikä tulee olemaan tarinasi viimeinen päivä, mutta jos se on esim. 15.5.2014, niin on ihan järkevä ratkaisu, ettet kirjoita Ilonan jokaisesta päivästä. :D

Tekstiä on helppoa lukea, mutta vähän löytyy puutteitakin.
-Aluksikin, kertaa pilkkusääntöjä. Esim. pilkku tulee sellaisten alistuskonjuktioiden kuin "että", "jotta", "koska", "kun", "jos", "vaikka", "kuin" ja "kunnes" eteen. Kertaa näitä.
-Koska teksti on kirjoitettu enimmäkseen kirjakielellä, niin vältä puhekielen ilmauksia kerronnassa, esim.
"Pitää mennä lukemaan kokeisiin, joten näämme jossain vaiheessa" -> "Pitää mennä lukemaan kokeisiin, joten näemme jossain vaiheessa".
-Numerot näyttävät paremmilta, jos kirjoitat ne kirjakielellä esim.
"asumme kerroksessa 7" -> "asumme kerroksessa seitsemän". Korjaa kaikki tekstin numerot tähän muotoon.
-Yhdyssanoissa on myös pikkuisen hiomista, tarkkana näitten kanssa.
"päiväkirja hössötys" -> päiväkirjahössötys
"musta kantiseen" -> mustakantiseen
"ysi-luokalle" -> ysiluokalle
"kerros-talossa" -> kerrostalossa
"teksti-viestin" -> tekstiviestin
"viemäri-rotta" -> viemärirotta
"auringon valoa" -> auringonvaloa
"lääke mömmöä" -> lääkemömmöä

Tarina jätti vähän kaksipiippuiset fiilikset. Onhan se totta, ettei kiusattu aina tiedä, miksi häntä kiusataan, mutta toisaalta, usein kiusaajat antavat siitä jotain osviittaa (esim. jos kiusattu on ulkomaalainen, sairas, eri uskonlahkoon kuuluva, hikipinko tai jotain, joka on massasta poikkeavaa). Et kertonut, miksi muut kiusaavat Ilonaa, mutta ei se kenties ole niin tarpeellista tietoa, koska tosiaan kiusaamiseen ja syrjimiseen ei välttämättä tarvita syytä, jonka kiusattu tiedostaisi itse. Tästä sain sellaisen vaikutelman, että luokan tytöt saattaisivat olla Ilonalle kateellisia tai sitten vain "korkeampaa kuppikuntaa" ja Henkka on vain todella munaton ja raukkamainen jätkä, kiusaa nyt heikompaa tyttöä...

Jätit toistaiseksi hieman mystiseen stooriin hyvän koukun, joka jättää lukijan odottamaan jatkoa. Olet pohjustanut hahmot suhteellisen hyvin, mutta jätät aika paljon vielä auki, mutta ei se mitään, jatkossa varmaan kerrot lisää...minä odotan tarinaa lisää! :)

Todella tunnelmallinen ja viehättävä katkelma! Edellisen tekstisi lukeneena huomaan, että tämä Matilda-tyttönen taitaa säilyä tarinasi päähenkilönä. Kappaleessa, jossa Birgitta mietiskelee, saa tarpeeksi osviittaa siitä, mistä tarina tulee kertomaan, vaikka olisi hyvä jos saisi lukea näitä vähän enemmän, jotta hahmottaisi kokonaiskuvan selvästi.

Tykkäsin erittäin paljon kauniista tyylistäsi kirjoittaa. Tästä tekstistä huokuu sellainen runollinen ja ihana vanhanajan maalaisromantiikka. En löydä tästä juurikaan mitään moittimista.

Ainoastaan sen verran, että kappalejaot ovat vähän hassut, vaikka jotenkin sopivatkin runolliseen tunnelmointiin. Joka lauseenaloitus ei tarvitsisi enteriä. Esim. viimeisen kappaleen (ja oikeastaan kaikki muutkin) voisi tiivistää lauseiksi tällä tavalla:
-> "Suvi seisoi tyytyväisenä paikoillaan ja söi ruohoa tienpenkalta, kun nuoret käpertyivät sylikkäin kärryn lavalle ja vetivät filtin päällensä. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Pieni tuulenhenki vavisutti koivun lehtiä. Kesä oli kauneimmillaan".

Ja sitten vielä sanasta filtti. Oletan, että tarkoitat sillä vilttiä, joten vaihdapa sana filtti vilttiin. Filtti on slangia eikä sovi tekstin kaunokirjalliseen kokonaisuuteen. Viltti olisi oikeaoppisempi sana huovalle. :)

matilda, olet liian itsekriittinen. Tämä katkelma on oikein hyvä! Olet saanut kauniisti kirjoitettuun tekstiin kesäistä ja seesteistä tunnelmaa, dialogi on kiintoisaa ja onnistut saamaan lyhyessä kuvaelmassa hahmoihin luonnetta.

Minä en niitä virheitä bongannut juurikaan. Kirjoituksellisesti novelli on hyvää tasoa, mutta pilkkusääntöjä kannattaa vähän kertailla. Teksti olisi saanut olla vähän pidempi. Tällaisen pituisena tarina jää vähän vaisuksi.

Kyllä tätä muuten kelpaa lukea. :)

Hmm...no, omaperäisyyttä tästä tekstistä ei puutu. :)

Mietin, että sopisikohan tämä melkein paremmin satu-kategoriaan. Ainakin aloitus on juuri sen mukainen ("olipa kerran opettaja, olkoon nimensä vaikka Olli"). Seuraavassa kappaleessa tekstistä tulee sellainen vaikutelma, että se onkin ote tosielämästä. Jos tarina olisi pätkä tosielämästä, niin en aloittaisi sitä sadunomaisesti, uskottavuus nimittäin kärsii jonkin verran. Jos tarinan kuuluukin olla satu, niin en vaihtaisi kertojaa kesken kaiken vaan pitäisin tarinan kaikkitietävän kertojan otteessa. Itse aloittaisin tämän kertomuksen suoraan kakkoskappaleesta, sillä ensimmäinen kappale ei istu tarinan kokonaisuuteen.

Kirjoitusvirheitä löytyy reippaasti, joten kuvitteellinen punakynäni sauhuaa. Kolmannessa kappaleessa ymmärrän tankerot kielioppivirheet, mutta hymiöt ovat jo hieman liikaa. Jätä ne pliis pois.

Kaiken kaikkiaan Olli-opettaja jätti hämmentyneet fiilikset. Mikä oli tarinan pohjimmainen idea? Jos halusit tästä kaksimielisen tarinanpätkän, niin työstä tarinaa enemmän. Päätä, onko tämä satu vai "realistisempi" kertomus, lisää pohjustusta, taustoitusta ja draamaa ruokalakohtaukseen. Tämä jäi nyt erittäin raakilemaiseksi novelliksi.

Tätä lukiessa mieleeni juolahti ensimmäiseksi Muumien Pikku Myyn sitaatti "Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä". Tämän novellin pointti taisi olla ymmärtääkseni kaikenlaisen stereotyyppisyyden/arkisuuden välttely etenkin silloin, kun kirjoittaa proosatekstiä.

Jos tarina oli omakohtainen, niin tämä sopisi myös Mielipiteet-kategoriaan. Joka alalla on se tietty muotti, johon ihmisiä puristetaan, jotta näistä tulisi "oikeaoppisia ja hyviä". Luovuus, jota ei olla kohdattu ennen, lytätään välillä kelvottomaksi vain sen takia, että tämä rikkoo tavallisimpia rajoja eikä tiedetä, onko se sitten hyvä juttu vai ei. Toivottavasti halusit vinkata jotain tällaista, koska minulle tuli tekstistäsi mieleen omat opiskeluaikani kriisit "sallitun luovuuden" kanssa. :D

Luin tämän muutaman kerran läpi ja päädyin analysoimaan tekstisi ylläolevaksi kannanotoksi. Olisin kaivannut tarinaan vähemmän tulkinnanvaraa ja enemmän pohjustusta. Esimerkiksi:
-"Joukko ihmisiä on viimeaikoina käyttäytynyt minua ohjaten. Nämä tietyt kaunosieluiset ovat yrittäneet töniä minut arkisen proosan puolelle". -> Ketkä ihmiset? Miksi he ohjaavat päähenkilöä? Mikä heidän pohjimmainen motiivinsa on?
-"Pelottaa se, että jos annan periksi, niin se on merkki paikoilleen asettumisesta ja se on jo sanana myrkkyä minulle. Mitä jos sittenkin rauhoittuisin, asettuisin sijoilleni. Mihin minä sen kaiken mahdutan. Sen kaiken tunteen sekä mielessäni olevan paatoksen, tuskan ja ahdistuksen". -> Miksi arkipäiväisyys ja paikoilleen asettuminen pelottaa päähenkilöä? Miksi hän kokee asian noin? Mikä on tehnyt hänestä sellaisen, kuin hän on?

Jos kertomus jää liian pinnalliseksi, niin se jää lukijalle vähän ylimalkaiseksi kokemukseksi. Pohjusta stooria lisää ja kerro enemmän syitä tarinan pointteihin. :)

Huomioni kiinnittyi myös tarinan nimeen. "Arkinen tappaisi minut". Hmm. Tekstissä mainitset, että "suututtaa, sillä minä tieten tahtoen välttelen arkista ja jokapäiväistä" ja että paikoilleen asettuminen on sananakin jo myrkkyä. Mielestäni novellin nimi on ehkä turhan rankka ja voimakas, tekstissä kun ei mainita arjen olevan sentään kuolettavaa. Vähän lievempi nimi, esim. "Arkinen risoo minua" olisi osuvampi.

Jotkut sanajärjestykset ovat pikkuisen hassunpuoleisia ja tarina lievästi kummeksuttava, mutta pidin siitä, että olit saanut tarinaan vahvaa tunnetta. Alku ja loppu ovat jollakin tavalla arkisen eeppisiä. :) Vähän lisää yksityiskohtaisempia seikkoja, niin tästä saa aikaan vaikka mitä!

Tästä tarinasta tuli mieleen vanhempieni Sasha-kissa, joka katosi kerran kiima-aikana kolmeksi päiväksi. Koska aiemmat kissat (siis nämä tapaukset, jotka eivät lätkineet tiehensä perheen ärsyttävien kakaroiden takia) olivat joutuneet joko likinäköisten autoilijoiden tai kettujen uhreiksi, niin totta kai pelkäsimme, että tällekin oli käynyt huonosti. Kun Sasha sitten yllättäen palasikin kotiin, niin sitä ilon määrää. Parasta sen paluussa oli se, ettei se ollut hankkiutunut paksuksi tai joutunut tappeluun.

Yritän siis vihjailla, että ymmärsin tarinan huolen, surun ja ilon kadonneiden lemmikkien takia. Ihminen kiintyy eläimiin loppujen lopuksi yllättävän paljon.

Tätäkin tarinaa oli mukavaa lukea. Tyylisi on mainio ja lämpimän maanläheinen. Kerrot tunteistasi ja kokemastasi jouhevan verkkaisesti. Tunnelmoinnista tulee mieleen maaseutumaisemat ja sen tuoksut.
Komppaan muita siinä, että voisit vähän vähentää tuon "emännyys"-sanan liikakäyttöä. Älä kuitenkaan luovu siitä. Mielestäni sana "emännyys" on persoonallinen ja luo juuri oikeanlaisen mielikuvan tekstiesi päähenkilöstä.

Sen verran pitää tarinan alusta mainita, etten kuulu niihin, jotka pitävät liiasta spoilaamisesta. Lukijana toivon, ettei heti alussa kerrota, mistä tarina tulee kertomaan ja keitä siinä esiintyy jne. On mielenkiintoisempaa, kun ei tiedä, mitä odottaa ja miten tarina etenee.

Kerroit aiemmin, että sinulla on lukihäiriö ja sen takia katson kielioppivirheitäsi vähän armollisemmin. Jos kuitenkin haluat edistyä kirjoittajana, niin kuten muut ovat jo todenneet: pilkkuihin, synonyymeihin ja sanajärjestykseen voisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Tarinasi toimisivat loistavasti ääneenluettuna, mutta tekstimuodossa kaipaavat pientä fiksaamista.

Kiitos, että olet ladannut tekstejäsi tänne! Täytyy sanoa, että tämän novellin lukeminen oli hauskaa ja tuli kyllä hihiteltyä. Päähenkilö toi vahvasti mieleeni muuan tuttavani, mutta ei siitä sen enempää. :D

Kirjoitustyylisi on omaperäinen. Näin mielikuvissani, kuinka seison tarinan levottoman emännän vieressä, kuuntelen hänen juttujaan ja seuraan tämän mukana naapuritalosta toiseen. Dialogi on mahtavan todentuntuista! Olet päätynyt sanojen suhteen jännään kirjakieli/murre-ratkaisuun...mutta pidin siitä. Tärkeintä on, että kerronta sopii päähenkilön suuhun ja luonteeseen.

Tekstinlukua hankaloittaa vain sekavat aikamuodot. Enimmäkseen tarina kulkee preesensissä, mutta välillä loikitaan imperfektiin. Pyri pitämään tarina jommassa kummassa (ehkä mieluummin preesensissä?), mutta älä molemmissa.
Toinen hiomista vaativa juttu on kappalejaot. En ole itsekään kappalejaossa mikään maestro, mutta onhan se tosiasia, että vähän selvemmät kappalejaot auttavat lukemisessa. :)
Ja sitten vielä sellainen juttu, kuin pilkut. Esim. pilkku tulee "mutta" ja "että"-sanojen eteen. Kertaa pilkkusääntöjä vielä vähän, niin hyvä tulee.

Tekstissä on kaiken kaikkiaan erittäin hyvää, rentoa ja arkisen mukavaa tunnelmointia. Tarina on lämpimän hupaisa ja värität sitä humoristisella otteella. Kuvailupuoli pelaa myös mainiosti. Ai että tykkäsin.