 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tästä tarinasta tuli mieleen vanhempieni Sasha-kissa, joka katosi kerran kiima-aikana kolmeksi päiväksi. Koska aiemmat kissat (siis nämä tapaukset, jotka eivät lätkineet tiehensä perheen ärsyttävien kakaroiden takia) olivat joutuneet joko likinäköisten autoilijoiden tai kettujen uhreiksi, niin totta kai pelkäsimme, että tällekin oli käynyt huonosti. Kun Sasha sitten yllättäen palasikin kotiin, niin sitä ilon määrää. Parasta sen paluussa oli se, ettei se ollut hankkiutunut paksuksi tai joutunut tappeluun.
Yritän siis vihjailla, että ymmärsin tarinan huolen, surun ja ilon kadonneiden lemmikkien takia. Ihminen kiintyy eläimiin loppujen lopuksi yllättävän paljon.
Tätäkin tarinaa oli mukavaa lukea. Tyylisi on mainio ja lämpimän maanläheinen. Kerrot tunteistasi ja kokemastasi jouhevan verkkaisesti. Tunnelmoinnista tulee mieleen maaseutumaisemat ja sen tuoksut.
Komppaan muita siinä, että voisit vähän vähentää tuon "emännyys"-sanan liikakäyttöä. Älä kuitenkaan luovu siitä. Mielestäni sana "emännyys" on persoonallinen ja luo juuri oikeanlaisen mielikuvan tekstiesi päähenkilöstä.
Sen verran pitää tarinan alusta mainita, etten kuulu niihin, jotka pitävät liiasta spoilaamisesta. Lukijana toivon, ettei heti alussa kerrota, mistä tarina tulee kertomaan ja keitä siinä esiintyy jne. On mielenkiintoisempaa, kun ei tiedä, mitä odottaa ja miten tarina etenee.
Kerroit aiemmin, että sinulla on lukihäiriö ja sen takia katson kielioppivirheitäsi vähän armollisemmin. Jos kuitenkin haluat edistyä kirjoittajana, niin kuten muut ovat jo todenneet: pilkkuihin, synonyymeihin ja sanajärjestykseen voisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Tarinasi toimisivat loistavasti ääneenluettuna, mutta tekstimuodossa kaipaavat pientä fiksaamista.
