Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka kynäilijä47!



Urputan usein turhasta, ja ohessa lainaus tekstistäsi.
"...vielä kerran, missä ihmisen alkukantaisimmat himot sai yliotteen säädyllisyydestä.
Intohimoisen rakastelu tuokion jälkeen Nina oli pukeutunut.".
Ajatukseni:
"...vielä kerran. Intohimoisen rakastelun jälkeen Nina oli pukeutunut.".
Luin tuon poistamani muutamaan kertaan, enkä saanut perusteltua itselleni sen olemassa oloa.

Alkoivatko puhelimet soimaan vasta asemalla? Kenties Nina olisi voinut vilkaista puhelintaan, jossa olisi ainakin neljä tusinaa vastaamatonta puhelua ja muutama tekstiviesti.
Tosin tuo nyt on melko yhdentekevää, mutta häiritsi hitusen :D

Taas lauseenvastike huonossa paikassa :D ...siis minun mielestäni.
"Nina katseli hetken esimiehensä touhua, koputtaen sitten oveen.".
Ajatukseni: "Nina katseli hetken esimiehensä touhua ja koputti oveen.".
Käytät paljon tuota sitten sanaa. En tiedä oletko huomannut, mutta minä en pidä siitä. Mielestäni 99% lauseista ei välitä, vaikka tuota sanaa ei olisi olemassakaan :D

Kuulustelut ovat hyviä, ja lopun juoni vetää jälleen mukaansa! Olet hyvä dekkaristi! Jos johonkin tapahtumalliseen asiaan olisi halunnut vielä sykäystä, niin kenties jotain elävämpää siihen, kun Nina oli jättää Keijon itsekseen. Pikkujuttu, ja kokonaisuus toimii mainiosti!

Kiitos!

Moikka tunteellinen siili!

Ilmeisesti henkilöstä tulee kuunsiltaa myöden lentäessä enkeli? Luulisin ainakin, että sitä tarkoitat.

Se, mikä hieman häiritsee, on tuo otsikko. Taivaaseen. Nuo uudet siivet, jotka miellän enkelin silmiksi, on ainoa asia, joka sai minut pohtimaan otsikkoa, joka runoissa ei saisi, minun mielestäni, olla täysin irrallinen tekstistä. Tämä on tosin makuasia, ja oletan että hyvät runoilijat osaavat tehdä juuri tuollaisia runoja, joissa otsikko yhdistyy itse teokseen ainoastaan mielikuvina.

Eli olet siis niin hyvä runoilija, että en ymmärrä ajatustesi juoksua :D

Kiitos!

Moikka tunteellinen siili!

Aloitat hieman "itsepähän tätä kerjäsitte" - tyylisesti :D Rohkeasti vain! Juuri noin! Nyt on pakko sanoa, että kirjoitat todella hyvin! Kielellistä korjattavaa on, mutta ei mitään kovin suurta tai häiritsevää. Lähtökohtaisesti lauseet ja virkkeet ovat rakennettu oikein ja selkeästi.

Urputan tuosta kappalejaosta. Eli olet kirjoittanut seuraavasti:
"En voi uskoa silmiäni.
Tuhkanvaaleat, kiharaiset hiukset.
Pieni, pisamainen nenä.
Luomi oikeassa poskessa.
Safina.".
Ajatukseni:
"En voi uskoa silmiäni. Tuhkanvaaleat, kiharaiset hiukset. Pieni, pisamainen nenä. Luomi oikeassa poskessa. Safina.".
Eli tuollainen runokaltainen rivittely ei oikein kaunokirjalliseen tekstiin sovi.

Kirjoitat: "Safina, jonka loistavat silmät katsovat minua ensi kertaa moniin kuukausiin.".
Tässä on päälause, joka alkaa sanalla Safina, jäänyt kesken. Ajatukseni:
"Safinan loistavat silmät katsovat minua ensi kertaa moniin kuukausiin.".
Eli tuo konjunktio jonka, erottaa yleensä päälauseen sivulauseesta. Nyt aloitat subjektilla, mutta predikaatti ja objekti jäävät puuttumaan (eli subjekti on tekijä, predikaatti teko ja objekti tekemisen kohde. Käytän vielä tuota lainausta, mutta jatkan päälauseen loppuun.
"Safina, jonka loistavat silmät katsovat minua ensi kertaa moniin kuukausiin, tuhisi rauhallisesti kyljellään.".

Vältä sitten sanaa. Se on turha täytesana, ja yleensä kaikki lauseet pärjäävät erinomaisesti ilmankin sitä. Esimerkiksi Sitten kaikki pimenee vs Kaikki pimenee. Viesti välittyy lukijalle.

Nyt liitit mukaan toimintaa! Hyvä! Jännitystä, tapahtumaa ja järkytys Safinan tilasta! Hyvää työtä!

Moikka tunteellinen siili!

Lyhyt, tunteellinen ja kaunis!

Tuo alku herättää kysymyksen siitä, mikä kuolemaa on? Onko se jokin todellinen tai ihmishahmoinen? Jokin öljyn lailla vedessä siipiin tarttuva vai uupumus, joka vetää väsyneen pinnan alle?

Annat vain epätoivon, mutta et lainkaan toivoa. Harmillista.

Yhtä kaikki, tummansävyinen ja ahdistava runo! Hyvää työtä! :D

Kiitos!

Moikka!

Laitoinkin tähän jo palautteen, mutta en katsellut sitä välien tai kappalejakojen kannalta.

Käyttöehtojen mukaisesti novellien tulee olla ainakin kolme kuukautta sivustolla, jonka jälkeen ylläpito voi ne poistella. Jos julkaistuihin teksteihin jää muokkaus mahdollisuus, se on sama, kuin poistamis mahdollisuus.

Pahoittelen tästä aiheutunutta haittaa, ja olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisillä, jotka sivuilla käyvät, ovat oikeutettuja lukemaan novelleja sen jälkeen, kun ne on palveluun ladattu.

Mukavaa Uutta Vuotta!

Moikka Mesaalia!

Hyvin jatkuu tarina! Nyt juoni ottaa ison harppauksen eteenpäin. Hyvää työtä!

Tuo adverbi kuinka on jännittävä sana. Jos sitä käytetään, kuten konjunktiota, se vaatii pilkun.
Kirjoitat: "...en voinut olla huomaamatta kuinka koko kylä oli jo hereillä...".
Ajatukseni: "...en voinut olla huomaamatta, kuinka koko kylä oli jo hereillä...".
Tuossa vaihtuu lause, joten pilkku on paikallaan :D

Kirjoita vain se, mikä on pakko. Tuo ..."tässä väliaikaisessa kodissani." on mielestäni tarpeeton, sillä sanoma on muutoinkin todella selkeä.

Ole tarkka pikkujutuissa. "Pidin hänestä aika lailla, hän oli ainoa joka kohta minua...".
Tuo kohta pitäisi varmaan olla kohteli. Nämä antaa todella hosuvan vaikutelman.

Muista myös dialogissa, että jos kyseessä on kysymys, niin käytä ? - merkkiä.

Yleensä kritisoin, jos kerontaan sotketaan paljon kuvailua, mutta nyt täytyy sanoa, että tuo irrallinen, ulkonäön, täysikuun ja sukuperinnön, kuvailu sopii tuohon, kuin nenä päähän! Se antaa riittävästi taustaa ja perusteita. Hyvä! :D Yleensäkin omituisuuksien kuvailu kuuluu fantasiakirjallisuuteen, ja olet osannut tuon hyvin!

Sanajärjestys tulisi miltei poikkeuksetta olla subjekti, predikaatti ja objekti (eli tekijä, teko ja tekemisen kohde).
"...antoi vanhin meille merkin..." vs "...vanhin antoi meille merkin...".

Paikoin, tuossa hääseremoniaa odottaessa, taustojen kertomisen jälkeen, tuntui hieman pitkäveteiseltä, sillä tapahtumien verkkainen kerronta ei ollut varsinaisesti mielenkiintoista. Mutta kun hääseremonia alkoi, homma muuttui mielenkiintoiseksi! Odotan todella, kuinka tarina tästä jatkuu!

Kiitos!

Moikka Konstikas!

Minulle tuli runostasi mieleen sydänkohtauksen saanut mies, joka saa ohikulkijalta apua. Välittäminen tuo hymyn huulille, vaikka tietoisuus tilanteen ohimenevyydestä ja omasta tilasta huolettaakin.

Jännittävä tuo huutomerkki, vaikka kyseessä on kysymys. En ymmärrä.

Otin hieman arvosanaa pois siitä, että en täysin ymmärrä, mitä tarkoitat, tai mikä on runon sanoma.

Runossasi on kuitenkin jotain kaunista, tunteellista ja herkkää.

Kiitos!

Moikka viidakkoveitsi!

Alku tuntuu hieman sekavan kankealta, mutta loppua kohti novelli parantaa laatuaan, kuin sika juoksuaan!!!

Näen, mitä haet tuossa alussa! Hyvä aloitus! Kehotan monesti kirjoittamaann yksinkertaisesti, mutta jotenkin tämäntyylinen aloitus kaipaisi pilkkuja, jotka hidastavat lukemista.
Kirjoitat:
"Minusta tuntuu, että minä rakastan sinua. Ei, voiko tätä näin aloittaa? Rakastanko minä häntä? Ketä minä rakastan? Mitä rakkaus on? Haluanko minä rakastaa sellaista, joka ei voi rakastaa minua enää sitten, kun olen jo ryppyinen? Kuka minua sitten rakastaa? Kuka viettää vanhuuteni kanssani?".
Ajatukseni:
"Minusta tuntuu, että minä rakastan sinua. Ei, voiko tätä näin aloittaa? Rakastanko minä häntä, vai rakastanko minä yleensäkään ketään? Mitä rakkaus edes on? Haluanko minä edes rakastaa sellaista, joka ei voi rakastaa minua enää sitten, kun olen jo ryppyinen? Kuka minua sitten rakastaa ja viettää vanhuuden minun kanssani?
Eli pientä lisärytmitystä. Tuo on tosin minun mielipiteeni, ota siitä jotain jos saat tai anna olla :D

Olen joltain osin edellisen palautteen kanssa samaa mieltä, että tuo alku on tosi sekava. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä siitä saa mielestäni kuvan, että kyse on ajatuksen juoksusta.

Mutta ai hitto, kun onkin hyvä tarina! Tuo loppu tempaa mukaansa ja tuo hyvän mielen tullessaan!!! Hyvää työtä! Erityisesti kiitän Sofian hymyilyä, kuihtuneesta sydämestä ja sekä ankeasta lopusta!

Kiitos!

Moikka kynäilijä47!



Tuohon alkuun on pakko sanoa sellainen, että mietin pitkään, mikä tuossa ensimmäisessä virkkeessä on vialla. Tulin siihen lopputulokseen, että siinä on hitunen turhaa.
"Alkukantaisen kiihkon ja kliimaksin rauhoituttua eli reilu tuntia myöhemmin.".
Ajatukseni,
"Kliimaksin rauhoituttua, reilua tuntia myöhemmin.".
En tiedä, mitä olet mieltä, mutta tuo on minun ajatus :D

Muista pilkut ennen konjunktioita, jotka erottavat lauseet.
Esimerkki: "Arttu joka oli ollut kuin alfauros konsanaan, makasi raukeana...".
Korjattuna: "Arttu, joka oli ollut kuin alfauros konsanaan, makasi raukeana...".
Eli päälause on Arttu makasi raukeana, ja sivulause joka oli ollut kuin alfauros konsanaan, katkaisee sen.

Urputan myös hieman dialogista. Vuorosanat ovat erinomaisia ja uskottavia. Kuvailua voisi hitusen muokata.
Kirjoitat: "—Oikeastaan voisin ottaa sitä rosvopaistia ja korpikuusen kyyneltä. Nina sanoi hieman sammaltaen.".
Ajatukseni: "—Oikeastaan voisin ottaa sitä rosvopaistia ja korpikuusen kyyneltä. Nina sammalsi hieman.".
Eli tuossa selviää heti, että Nina sanoo, mutta lukija sanoo sen, vaikka et sitä erikseen kirjoittaisikaan.
Sama kuin se, että jos huoneessa on Arttu ja Nina, ja jos Nina kysyy, niin on selvää, että Arttu vastaa. Sitä ei tarvitse kertoa, mutta voi kertoa vaikka, että Arttu katsoi naista lämpimästi hymyillen tai vastaavaa.

Vältä noita capslock painotuksia :D Pelkkä huutomerkki riittää :D

Urputin aikaisemmin siitä, että älä käytä lauseenvastikkeita, mutta mielestäni tähän katkelmaan sopisi.
Kirjoitat: "Mies huomasi kuinka viha pulppusi Ninan suonissa...". (tuosta ennen kuinka konjunktiota puuttuu pilkku).
Ajatukseni: "Mies huomasi vihan pulppuavan Ninan suonissa...".

Todella hyvin puit tuon pääjuonen kyljessä tuota Ninan isän tapausta! Mahtavaa! :D Et panosta siihen liiallisesti, mutta niin että siitä jää lukijalle kuva, että asia on Ninalle todella tärkeä.

Jos median ja lehdistön edustajat ovat monikossa, niin yleisten syyttäjienkin täytyy olla :D

Todella hyvää työtä juonen kuljettamisen suhteen! Hieman olisin ehkä tuohon loppuun toivonut, että Visa olisi jotenkin luimistellen vältellyt lehdistöä mennessään Markettaa tapaamaan.
Mutta yhtä kaikki, pidän todella tavastasi kuljettaa tarinaa!

Kiitos!

Moikka Katriina!

Voin sanoa, että kun novelli on sivustolle ladattu, vain ylläpito voi sitä muokata. Mutta älä huoli, tai turhaan mollaa itseäsi, sillä teksti on kyllä ihan luettavaa :D

"...kirjasta joka hänen sylissään loikoilee.".
Pari pikku juttua tuosta. Eli pilkku unohtui pronominin joka edestä. Lisäksi tuo loikoilee - saa viittaa mielestäni elävään otukseen, joka tekee jotain. Mielestäni kirjaa koskeva sana olisi enemmänkin lojui. Se on jotenkin elottomaan esineeseen sopivampi ilmaus...siis minun mielestäni.

Mielestäni nuo capslock korostukset ovat kerronnassa tarpeettomia. Pelkkä huutomerkki ja kuvaus karjuu, huutaa tai kiljuu mielestäni riittää. Eli vältä turhia tehostekeinoja, jos ne eivät ole aivan pakollisia.

Hyvää dialogia! Uskottavaa ja hyvin rakennettua. Kenties sitä voisi vielä hieman jatkaa ajatuksilla, eli mitä ongelmia Darenilla on, noin niin kuin Darenin miettimänä. Eli anna lukijalle hieman enemmän vielä, kuin hyvin rakennettu keskustelu.

"...ajatuksilleen ja syventyy takaisin kirjaansa.".
Tuo takaisin sana on outo. Itse käyttäisin sanaa taas. Ihan siitä syystä, että takaisin sana vaatii mielestäni jonkin konkreettisemman teon. Esimerkiksi hän nousi tuolilta, mutta istuikin heti takaisin.

Kirjoita yksinkertaisesti.
"»Asuuko Daren James täällä?» Kysymys tulee nopeasti tuntemattoman miehen suusta.".
Ajatukseni:
"»Asuuko Daren James täällä?» Tuntematon mies kysyy.".
Eli mieti, mitä lukijan todella tulee tietää.

Tuohon dialogin kuvailuun. Käytät paljon sanoi, huusi jne. Myös samoista henkilöistä. Annan vaihtoehdon.
Kirjoitat: "»Mitä vittua Daren?» Kim sähähtää ja painaa kädet lantiolleen.". (Tässä on myös pieni pilkkuvirhe)
Ajatukseni: "»Mitä vittua, Daren?» Kim painaa kädet lanteilleen.".
Eli tuo dialogi jo itsessään antaa sähähtävän kuvan, ja vaikka ei antaisikaan, niin onko sillä väliä? Jos Sinulla on mielikuva sähähtävästä, niin anna silti lukijan luoda oma mielikuva, sillä kädet lanteilla ei ole niin hyvä asento sähisemiselle kuin esimerkiksi niiden heiluttelu.
Tähän samaan perustuu se, miksi monet pitävät kirjoja valtavasti parempina elokuviin verrattuna. Eli kun luet, luot itse mielikuvat tapahtumista ja ajatuksista. Kun joku muu ohjaa ne elokuvaan, jo pelkkä hahmojen ulkonäkö voi häiritä, sillä ne eivät osu Sinun mielikuviisi. Eli kirjoita vain se, mikä on pakko, jotta tietty jännitys syntyy (kuten nyt tuo mitä vittua) ja kerro dialogin sanoja kuvailemalla jokin tämän ele. Lukija kyllä luo mielikuvan loppuun, juuri sellaiseksi, jollaisena itse kokee tilanteen parhaimmillaan.
Ai joo. Jos kädet on monikossa, täytyy myös lanteiden olla, sillä muuten molemmat kädet painetaan toiselle lantiolle :D

Olet onnistunut tekemään Kimistä todella rasittavan hahmon! :D Hyvä! Niin rasittavan, että minun lukijana teki mielä läpsäistä tätä poskelle ja käskeä tukkimaan turpansa :D

Mikä ero on kännillä ja täysvaltaisella kännillä? :D

Vielä yksi esimerkki yksinkertaisesti kirjoittamisesta.
"»Herää ruusunen,» Deanin ääni sanoo ja kehoni heilahtaa pienen tönäisyn mukana.".
Ajatukseni:
"»Herää ruusunen,» kuulen Deanin äänen ja tunnen kevyen tönäisyn.".

Muista, että kun - konjunktion eteen kuuluu pilkku.

Ja vältä kaunokirjallisessa tekstissä sulkeita, ne voi aina korvata pilkuilla.

Nyt tarina alkaa muuttua jännittäväksi! Mielestäni hieman pitkitit kohtausta kadulla, kun Daren lähti asekaappien luota, ja kenties muutamassa kohdassa turhaa dialogia olisi voinut karsia. Tarina ja juoni ei tuosta kuitenkaan häiriintynyt, ja nyt tuntui, että tarina lähti etenemään pohjustuksesta! Nyt juonta eteenpäin ja toimintaa kehiin! :D

Kiitos!