 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka kynäilijä47!
Urputan usein turhasta, ja ohessa lainaus tekstistäsi.
"...vielä kerran, missä ihmisen alkukantaisimmat himot sai yliotteen säädyllisyydestä.
Intohimoisen rakastelu tuokion jälkeen Nina oli pukeutunut.".
Ajatukseni:
"...vielä kerran. Intohimoisen rakastelun jälkeen Nina oli pukeutunut.".
Luin tuon poistamani muutamaan kertaan, enkä saanut perusteltua itselleni sen olemassa oloa.
Alkoivatko puhelimet soimaan vasta asemalla? Kenties Nina olisi voinut vilkaista puhelintaan, jossa olisi ainakin neljä tusinaa vastaamatonta puhelua ja muutama tekstiviesti.
Tosin tuo nyt on melko yhdentekevää, mutta häiritsi hitusen :D
Taas lauseenvastike huonossa paikassa :D ...siis minun mielestäni.
"Nina katseli hetken esimiehensä touhua, koputtaen sitten oveen.".
Ajatukseni: "Nina katseli hetken esimiehensä touhua ja koputti oveen.".
Käytät paljon tuota sitten sanaa. En tiedä oletko huomannut, mutta minä en pidä siitä. Mielestäni 99% lauseista ei välitä, vaikka tuota sanaa ei olisi olemassakaan :D
Kuulustelut ovat hyviä, ja lopun juoni vetää jälleen mukaansa! Olet hyvä dekkaristi! Jos johonkin tapahtumalliseen asiaan olisi halunnut vielä sykäystä, niin kenties jotain elävämpää siihen, kun Nina oli jättää Keijon itsekseen. Pikkujuttu, ja kokonaisuus toimii mainiosti!
Kiitos!
