 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Mesaalia!
Hyvin jatkuu tarina! Nyt juoni ottaa ison harppauksen eteenpäin. Hyvää työtä!
Tuo adverbi kuinka on jännittävä sana. Jos sitä käytetään, kuten konjunktiota, se vaatii pilkun.
Kirjoitat: "...en voinut olla huomaamatta kuinka koko kylä oli jo hereillä...".
Ajatukseni: "...en voinut olla huomaamatta, kuinka koko kylä oli jo hereillä...".
Tuossa vaihtuu lause, joten pilkku on paikallaan :D
Kirjoita vain se, mikä on pakko. Tuo ..."tässä väliaikaisessa kodissani." on mielestäni tarpeeton, sillä sanoma on muutoinkin todella selkeä.
Ole tarkka pikkujutuissa. "Pidin hänestä aika lailla, hän oli ainoa joka kohta minua...".
Tuo kohta pitäisi varmaan olla kohteli. Nämä antaa todella hosuvan vaikutelman.
Muista myös dialogissa, että jos kyseessä on kysymys, niin käytä ? - merkkiä.
Yleensä kritisoin, jos kerontaan sotketaan paljon kuvailua, mutta nyt täytyy sanoa, että tuo irrallinen, ulkonäön, täysikuun ja sukuperinnön, kuvailu sopii tuohon, kuin nenä päähän! Se antaa riittävästi taustaa ja perusteita. Hyvä! :D Yleensäkin omituisuuksien kuvailu kuuluu fantasiakirjallisuuteen, ja olet osannut tuon hyvin!
Sanajärjestys tulisi miltei poikkeuksetta olla subjekti, predikaatti ja objekti (eli tekijä, teko ja tekemisen kohde).
"...antoi vanhin meille merkin..." vs "...vanhin antoi meille merkin...".
Paikoin, tuossa hääseremoniaa odottaessa, taustojen kertomisen jälkeen, tuntui hieman pitkäveteiseltä, sillä tapahtumien verkkainen kerronta ei ollut varsinaisesti mielenkiintoista. Mutta kun hääseremonia alkoi, homma muuttui mielenkiintoiseksi! Odotan todella, kuinka tarina tästä jatkuu!
Kiitos!
