Review Detail

Moikka Katriina!

Voin sanoa, että kun novelli on sivustolle ladattu, vain ylläpito voi sitä muokata. Mutta älä huoli, tai turhaan mollaa itseäsi, sillä teksti on kyllä ihan luettavaa :D

"...kirjasta joka hänen sylissään loikoilee.".
Pari pikku juttua tuosta. Eli pilkku unohtui pronominin joka edestä. Lisäksi tuo loikoilee - saa viittaa mielestäni elävään otukseen, joka tekee jotain. Mielestäni kirjaa koskeva sana olisi enemmänkin lojui. Se on jotenkin elottomaan esineeseen sopivampi ilmaus...siis minun mielestäni.

Mielestäni nuo capslock korostukset ovat kerronnassa tarpeettomia. Pelkkä huutomerkki ja kuvaus karjuu, huutaa tai kiljuu mielestäni riittää. Eli vältä turhia tehostekeinoja, jos ne eivät ole aivan pakollisia.

Hyvää dialogia! Uskottavaa ja hyvin rakennettua. Kenties sitä voisi vielä hieman jatkaa ajatuksilla, eli mitä ongelmia Darenilla on, noin niin kuin Darenin miettimänä. Eli anna lukijalle hieman enemmän vielä, kuin hyvin rakennettu keskustelu.

"...ajatuksilleen ja syventyy takaisin kirjaansa.".
Tuo takaisin sana on outo. Itse käyttäisin sanaa taas. Ihan siitä syystä, että takaisin sana vaatii mielestäni jonkin konkreettisemman teon. Esimerkiksi hän nousi tuolilta, mutta istuikin heti takaisin.

Kirjoita yksinkertaisesti.
"»Asuuko Daren James täällä?» Kysymys tulee nopeasti tuntemattoman miehen suusta.".
Ajatukseni:
"»Asuuko Daren James täällä?» Tuntematon mies kysyy.".
Eli mieti, mitä lukijan todella tulee tietää.

Tuohon dialogin kuvailuun. Käytät paljon sanoi, huusi jne. Myös samoista henkilöistä. Annan vaihtoehdon.
Kirjoitat: "»Mitä vittua Daren?» Kim sähähtää ja painaa kädet lantiolleen.". (Tässä on myös pieni pilkkuvirhe)
Ajatukseni: "»Mitä vittua, Daren?» Kim painaa kädet lanteilleen.".
Eli tuo dialogi jo itsessään antaa sähähtävän kuvan, ja vaikka ei antaisikaan, niin onko sillä väliä? Jos Sinulla on mielikuva sähähtävästä, niin anna silti lukijan luoda oma mielikuva, sillä kädet lanteilla ei ole niin hyvä asento sähisemiselle kuin esimerkiksi niiden heiluttelu.
Tähän samaan perustuu se, miksi monet pitävät kirjoja valtavasti parempina elokuviin verrattuna. Eli kun luet, luot itse mielikuvat tapahtumista ja ajatuksista. Kun joku muu ohjaa ne elokuvaan, jo pelkkä hahmojen ulkonäkö voi häiritä, sillä ne eivät osu Sinun mielikuviisi. Eli kirjoita vain se, mikä on pakko, jotta tietty jännitys syntyy (kuten nyt tuo mitä vittua) ja kerro dialogin sanoja kuvailemalla jokin tämän ele. Lukija kyllä luo mielikuvan loppuun, juuri sellaiseksi, jollaisena itse kokee tilanteen parhaimmillaan.
Ai joo. Jos kädet on monikossa, täytyy myös lanteiden olla, sillä muuten molemmat kädet painetaan toiselle lantiolle :D

Olet onnistunut tekemään Kimistä todella rasittavan hahmon! :D Hyvä! Niin rasittavan, että minun lukijana teki mielä läpsäistä tätä poskelle ja käskeä tukkimaan turpansa :D

Mikä ero on kännillä ja täysvaltaisella kännillä? :D

Vielä yksi esimerkki yksinkertaisesti kirjoittamisesta.
"»Herää ruusunen,» Deanin ääni sanoo ja kehoni heilahtaa pienen tönäisyn mukana.".
Ajatukseni:
"»Herää ruusunen,» kuulen Deanin äänen ja tunnen kevyen tönäisyn.".

Muista, että kun - konjunktion eteen kuuluu pilkku.

Ja vältä kaunokirjallisessa tekstissä sulkeita, ne voi aina korvata pilkuilla.

Nyt tarina alkaa muuttua jännittäväksi! Mielestäni hieman pitkitit kohtausta kadulla, kun Daren lähti asekaappien luota, ja kenties muutamassa kohdassa turhaa dialogia olisi voinut karsia. Tarina ja juoni ei tuosta kuitenkaan häiriintynyt, ja nyt tuntui, että tarina lähti etenemään pohjustuksesta! Nyt juonta eteenpäin ja toimintaa kehiin! :D

Kiitos!