 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka viidakkoveitsi!
Alku tuntuu hieman sekavan kankealta, mutta loppua kohti novelli parantaa laatuaan, kuin sika juoksuaan!!!
Näen, mitä haet tuossa alussa! Hyvä aloitus! Kehotan monesti kirjoittamaann yksinkertaisesti, mutta jotenkin tämäntyylinen aloitus kaipaisi pilkkuja, jotka hidastavat lukemista.
Kirjoitat:
"Minusta tuntuu, että minä rakastan sinua. Ei, voiko tätä näin aloittaa? Rakastanko minä häntä? Ketä minä rakastan? Mitä rakkaus on? Haluanko minä rakastaa sellaista, joka ei voi rakastaa minua enää sitten, kun olen jo ryppyinen? Kuka minua sitten rakastaa? Kuka viettää vanhuuteni kanssani?".
Ajatukseni:
"Minusta tuntuu, että minä rakastan sinua. Ei, voiko tätä näin aloittaa? Rakastanko minä häntä, vai rakastanko minä yleensäkään ketään? Mitä rakkaus edes on? Haluanko minä edes rakastaa sellaista, joka ei voi rakastaa minua enää sitten, kun olen jo ryppyinen? Kuka minua sitten rakastaa ja viettää vanhuuden minun kanssani?
Eli pientä lisärytmitystä. Tuo on tosin minun mielipiteeni, ota siitä jotain jos saat tai anna olla :D
Olen joltain osin edellisen palautteen kanssa samaa mieltä, että tuo alku on tosi sekava. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä siitä saa mielestäni kuvan, että kyse on ajatuksen juoksusta.
Mutta ai hitto, kun onkin hyvä tarina! Tuo loppu tempaa mukaansa ja tuo hyvän mielen tullessaan!!! Hyvää työtä! Erityisesti kiitän Sofian hymyilyä, kuihtuneesta sydämestä ja sekä ankeasta lopusta!
Kiitos!
