Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Sanoisin että tässä on oikein hyvä idea tällaiseksi saduksi, mutta teksti vaatii vielä paljon hiomista.

Heti ensimmäinen lause "Olipa kerran hyvin hyvin kauan sitten, kun maailma oli vielä nuori eli muuan haltianeito Lilieth." on kieliopillisesti väärin, mikä ei anna parasta mahdollista ensivaikutelmaa. :D Mutta kun luin pitemmälle niin aloin kyllä pitää tästä tarinasta.

Sinänsä lasten satuun sopii asioiden hyvin suora ja tiivistetty esittämistapa. Esimerkiksi alussa on Liliethin ja sisarusten kuvailua tyyliin: Hän sitä. Hän tätä. Hänestä tulisi tuota. Aikuisille tarkoitetussa tekstissä tuo olisi aika ärsyttävää, mutta lapsille voi toimia. Voisikohan muillakin sisaruksilla olla jotain roolia tarinassa? Nyt heidän kuvailuunsa käytetään aika paljon aikaa, vaikkeivät he tee sadussa yhtään mitään. Sinänsähän tuo sisarusasetelma on saduille aika klassinen, mutta kuitenkin. Erikoinen ratkaisu muuten, että sekä keskimmäisen että nuorimmaisen siskon erityispiirre on aika sama, kauneus.

Mutta myöhemmin, kun Lilieth kohtaa kauniin nuorukaisen (josta voisi muuten heti mainita että kyseessä on nimenomaan IHMISnuorukainen) niin voisi kyllä olla aika paljon enemmän tapahtumien kuvailua. Nyt en yhtään pääse sisälle tapahtumiin, en edes lastensadun tasolla. Miksi nuorukainen kulkee samaa polkua uudestaan ja uudestaan? Ja miten sota vaikuttaa asioihin? (No okei, niin että nuorukainen saa osuman nuolesta, mutta vähän tylsää vain sanoa lyhyesti että siellä on muuten sota, sitten tulee yksi nuoli, ja that's it.) Ja vähän enemmän tunnetta saisi sadussakin olla rakastumisessa.

Kuoleman kohtaaminen oli paras osa tarinaa. Kuoleman valtakunta on siisti! Loppu oli kuitenkin vähän vaisu, sitä voisi ehkä vielä kehitellä. Itselläni tuli ajatus, että jos Kuolema pitää Liliethin sielun, niin tarkoittaako se että Lilieth ei pääse poistumaan Kuoleman valtakunnasta? Siellähän hän sitten voisi saada nuorukaisensa takaisin, jolloin Kuolema pitäisi oman osansa sopimuksesta. Nyt en itse asiassa tiedä miten tämä loppuu, Lilieth herää jossain, mutta en tiedä missä.

Lyhyt mutta mielestäni toimiva runo. Sanoma lienee että yksin on usein aika ikävä olla.

Ainoa mistä en itse pidä on tuo "kuin koira ilman isäntää" rivi. Mielestäni on väärin ajatella että koira, tai mikään lemmikki, välttämättä tarvitsisi isäntää. Ihmiset me vain haluamme lemmikkejä, mutta mielestäni se ei päde toisin päin. Kirjoitinkin joskus tätä teemaa käsittelevän novellin "Koirien kapina", ensimmäinen jonka olen tällä sivustolla julkaissut. Jos tuo rivi olisi korvattu itselleni mieluisammalla vertauskuvalla, niin olisi tullut varmaan vielä puolikas tai kokonainenkin tähti lisää.

Itse olisin pikemminkin sitä mieltä, että koska pyrimme kaiketikin olemaan tasa-arvoinen yhteiskunta, niin esim kaikkien lakien pitäisi olla samat sukupuolesta riippumatta. Tällöinhän sillä mikä sukupuoli jossain rekisterissä lukee ei pitäisi olla mitään merkitystä, eli miksei vain poistaa koko turhaa pykälää sieltä. No ihan näin ei toki ole, lain puitteissa esim asevelvollisuus ei ainakaan ole kovin sukupuolineutraali.

Mutta jokainen on biologisesti mitä sukupuolta on, kokee olevansa mitä on, olkoon nämä samat tai ei. Ja jos todella eläisimme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, niin eihän sitten olisi mitään tarvetta vaihtaa sukupuolta johonkin rekisteriin, kun eihän sillä kuitenkaan pitäisi mitään väliä olla. Eli pointtini on se, että JOS todella olisimme tasa-arvoinen yhteiskunta, niin ei pitäisi olla mitään väliä mikä sukupuoli jossain rekisterissä lukee, eikä siten pitäisi olla tarvetta vaihtaakaan sitä (siis sinne rekisteriin).

Nostamistasi pointeista en itse olisi huolissani kuin ehkä urheilun suhteen, koska siinä biologinen sukupuoli merkitsee aika paljon, niin voisihan se johtaa epäreiluihin tilanteisiin, jos todella miesurheilijat (tai sellaisen fyysisellä suorituskyvyllä varustetut) pääsisivät helposti kilpailemaan naisten sarjassa.

Enkä siis ole oikeasti hirveän syvälle aiheeseen paneutunut, tämä nyt vain mitä ajatuksia se herättää. Enkä siis ole trans-ihminen itse niin mitään henkilökohtaista kosketusta lailla ei minuun ole, enkä siksi myöskään koe että sanallani olisi hirveän isoa painoarvoa siihen. Mutta mielestäni laki tuntuu kuitenkin pääosin positiiviselta asialta, trans-ihmisille varmasti iso edistysaskel, vaikkakin yllä kuvaamastani syystä keskustelu on tavallaan turhaa kun eihän sukupuolen PITÄISI lakipykäliin kuitenkaan vaikuttaa.

Yksinkertaista. Mutta kaunista. Ulkomaailmalle todella pieneltä vaikuttava juttu, tuo merkki, mutta jolla on silti valtava merkitys tekijälleen.

Olen varmasti lukenut tämän joskus aiemmin. Joko se on ollut aiemmin esillä sivustolla, tai sitten luin tämän jo mutta jätin kommentoimatta. Nojaa, nytpä jätän sen kommentin.

Tulee vähän mieleen Hemuli, joka on kerännyt itselleen täydellisen postimerkkikokoelman, ja menettää samalla tarkoituksen harrastukseltaan. Tässä tosin oli vähän positiivisempi suhtautuminen asiaan. Mitenhän Yakuci sitten jatkossa käyttää aikansa, kun ei enää jatkaisi merkkimaalailun parissa?

Jännä ajatus. Mutta tuntuu kuin tätä ideaa olisi voinut kehitellä vähän pitemmällekin. Luulen, että tästä olisi saanut rakennettua hyvän vähän pitemmänkin tarinan. Nyt loppui vähän kesken, ja jäin vain miettimään, että millaisiakohan olioita nuo oikeastaan oli, ja mitä ihmiskunnalle sitten tämän jälkeen mahtoikaan tapahtua.

Semmoinen satu. Ihan huvittava. Jotenkin kun nuo eläimet menivät rahan kanssa ravintolaan niin odotukset nousi, ja sitten tilanne oli niin nopeasti ohi, että tuntui kuin ne eivät olisi ihan täysin täyttyneet. Mutta ketun loppukommentti oli kuitenkin hyvä, ja jätti hyvän mielen lukijalle kuitenkin. Siili oli myös hyvä kun totesi että jospa hänkin lähtee. :D

Vähän erilainen joulutarina. Pitäisi jaksaa lukea nämä heti jouluna, viime jouluna laitoit tänne Valepukki tarinan, joka oli sekin hyvä, vaikka senkin lukeminen jäi pitkälle tammikuuhun.

Tämä oli kyllä tosi hauska, vaikka aika karu. Joulupukki oli loistava, etenkin kun oli säätänyt vaakansa näyttämään aina 80 kiloa. :D

Poro oli myös loistoveikko, tai siis eihän se yhtään mitään tehnyt, mutta toisaalta, se olikin poro, niin ei varmaan voi sen enempää olettaakaan. Vähän odotin että tuleeko poro lopulta sittenkin pelastamaan tontun, mutta se olisi jo ollut aika epäporomaista, paljon tylsempi normi-joulutarina. Tämähän ei mikään semmoinen ollut.

Hieno runo, joka kertoo vähäelkeisesti koskettavan tarinan. Juuri tämän vuoden loppupuolelle myös aika sopiva.

Täytyy arvostaa sitä miten tässä kohtaa kaksi erilaista maailmankatsomusta. Loppu on hieno. Sivari kohtaa kuolleen kessun ja tekee jopa tälle kunniaa. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Silti toista näkökulmaa voi ymmärtää, ja osoittaa kunnioitusta kuolevalle vanhalle miehelle.

Näin itse olen lähempänä tuota sivaria, mutta tämä vuosi on kyllä (valitettavasti) pakottanut ajattelemaan monia asioita uudestaan. Ei siis missään nimessä kaduta mitkään omat valinnat, mutta hyvähän se sinänsä on ajatella asioita muistakin näkökulmista, ja vähän paremmin alkanut myös ymmärtää tuota kessun näkökulmaa asioihin...

Mielenkiintoiselta vaikuttava tarinan alku.

Alkuun kaksi kirjoitusteknistä juttua:

Kerronta on vähän töksähtelevää. Ainakin nuo lyhyet lauseet antavat sellaista vaikutelmaa. Uma teki sitä. Ja sitten tätä. Tähän tapaan. Jos haluat kehittyä kielellisesti, niin tuo olisi varmaan isoin huomio.

Sitten vähän häiritsi kun aika systemaattisesti oli sekaisin nykyaika ja mennyt aika. Tyyliin: Uma lähti jonnekin. Hän on aina halunnut jotain. Yleensä nämä pitäisi pyrkiä pitämään jompana kumpana, nyt niitä oli jatkuvasti sekaisin.

Sitten itse tarinasta.

Uneksijoiden Valtakunta vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta. Jännä mysteeri myös selvitettävänä, jota pohjustettiin hyvin jo heti alussa uutisella koomapotilaista, ja myöhemmin unizombeilla. Osasin yhdistää nämä toisiinsa jo siinä vaiheessa, ja sitten oli mukavaa lopussa saada vahvistus, että ne tosiaan liittyy toisiinsa.

Hahmoista ei ole hirveästi sanottavaa, koska heidän sisään tässä ei hirveästi mennä. Ehkä se ei olekaan tarpeellista, riippuu toki siitä millainen tarina tästä on tulossa. Mietin vain että tässä ei edes taidettu mainita sitä, että mikä Uman ja Elaquorin suhde oikeassa maailmassa on. Mutta ehkä se ei ole tämän tarinan kannalta oleellista, en tiedä.

Tuon unidemonin kanssa mietin, että jos se uhkaa syödä sielusi (kunnon ankeuttaja :D) niin eikö sellaisen kohdatessaan järkevä ratkaisu olisi vain vaikka viiltää oma kurkku auki, niin että sitten vain herää turvassa sielu tallessa. No, ehkä se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, vaikka kuinka tietäisi että unimaailmassa ei oikeasti kuole. Ja sitä ei muuten ole mainittu, että miten tuolta Valtakunnasta muuten pääsee takaisin oikeaan maailmaan, kuin kuolemalla.

Oikein hyvä kuvaus paapan poismenon aiheuttamasta menetyksestä tuolle perheelle. Kieli on hyvää ja tilanteeseen on helppo samaistua. Vaikka kenenkään nimeä ei edes mainittu, niin silti pojan voi helposti kuvitella antamassa piirustusta isälleen.

Mitään kovin erityistä tai yllättävää tässä ei kuitenkaan ollut. Joitain aiempia kirjoituksiasi muistellen jäin ehkä jotain sellaista odottamaan. Tämä oli siis ihan hyvä, mutta korkeimmat tähdet olisi vaatineet vielä jotain lisää.