Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Hauskaa tajunnanvirtaa taas! :D Hyvä lopetus vielä, rikkoi ns. neljännen seinän, kun kertoja puhutteli suoraan lukijaa. Noinkohan lienee tämä teksti oikeasti syntynytkin. :D Ja toki jääkiekko > jalkapallo.

Annoin kuitenkin puoli tähteä vähemmän kuin edelliselle vastaavalle, lähinnä sen takia, että tämä oli niin samanlainen, niin ei sillä lailla ollut enää niin uusi elämys lukea tämä.

Ensisilmäyksellä tämä tuntuu aika tiiviiltä paketilta, johon saattaisi kaivata enemmän kappaleenvaihtoja, mutta oikeastaan tällaiseen tärähtäneeseen tajunnanvirtaan tuo kaiken putkeen tykittäminen on kuitenkin aika sopivaa.

Kieliopillisesti kiinnitin huomiota joihinkin yhdyssanavirheisiin, esim "sankari merkin" pitäisi olla yhteen, samoin muutamat muut vastaavat.

Tämän anti tuntuu olevan Robertin päätyminen tuohon kuplamaailmaan, ja tutustuminen Pieteriin, jonka kanssa he ilmeisesti tulevat hyvin juttuun ja ystävystyvät, jolloin ehkä elämä tuolla voi olla ihan hyvääkin. Mutta aika laihaksi tämä mielestäni jää. Kovin paljon scifiä tässä ei myöskään ole, jonkinlaiset puitteet toki, mutta niiden kuvailu jää aika vähäiseksi. On paljon tarkkoja termejä, kuten osasto THX 77, mikä on sinänsä hyvä ja antaa vaikutelman maailmasta, joka voisi olla todellinen, mutta se ei yksinään vielä riitä. Millainen maailma tuo on, miten noita oikeudenkäyntejä järjestetään, millaisia eri mainitut paikat, tuo alus, tai psykoskannaajat ym ym ovat? Jotta tuo maailma tuntuisi oikeasti todelliselta, niin tällaisia täytyisi avata enemmän.

Kirjoitustyyli esim oikeidenkäynnissä on vähän hassu, ikään kuin lukisi sen pöytäkirjaa, mihin kaikki puheenvuorot on kirjattu. Kaunokirjallisessa tekstissä tämä pistää silmään. Ehkä se voi joskus harvoin toimia, mutta yleensä ei.

Välillä kerrotaan ehkä myös turhan paljon turhia yksityiskohtia. Esim: "Salissa seurasi viiden minuutin tauko. Sillä aikaa jotkut kävivät wc:ssä tai juomassa virvoitusjuomia. Sitten kaikki palasivat taas saliin." Tuo katkaisi vähän kerrontaa, tuli sellainen olo että miksi tässä nyt näitä kerrotaan, ja huomio siirtyi pois tuomiosta, jota oltiin heti perään lausumassa, ja joka tuossa lienee se oleellisin asia. Eli kannattaisi mielestäni keskittyä miettimään, että mitkä ovat tärkeitä asioita kuvailla, ja keskittyä niihin ja jättää vähemmän tärkeitä pois.

Tarinan pointti ei myöskään oikein aukea, koska Robertin taustoista selviää niin vähän. Hän on murhannut vaimonsa, ja myöntää sen oikeudessa, mutta vetoaa mielenvikaisuuteen ja on sitä mieltä että vaimo sai mitä ansaitsi. Hän sanoo että asia ei ole niin mustavalkoinen, mutta nuo tiedot ei vielä tuo siihen ihan hirveän paljon värisävyjä. Lukijana on mahdotonta asettua Robertin asemaan ja ottaa kantaa hänen tekoihinsa, kun niistä ei tiedä tämän enempää.

Kirjoitat ihan mielenkiintoisella tavalla, tekstistä löytyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten kaikki nuo jännät nimet ja Elämän aakkoset -kirja vangeille, mutta kenties yllä kuvaamanieni asioiden pohtiminen voisi olla hyödyllistä.

Erikoinen tarina. Vähän tämä oli kirjoitettu asioita aika yksinkertaisesti kertoen, niin aluksi ajattelin että tämä voisi olla enemmänkin satu kuin fantasiatarina. Mutta lopussa kävi vähän rajuksi ollakseen mikään lastensatu. Smarildan meno ja suunnitelmat ovat ihan mielenkiintoisia, mutta niiden osaltahan tämä oli vain pikku raotus hänen maailmaansa; tuleeko hän joskus tosiaan valtaamaan maailman näillä oudoilla marioneteillaan? Tämähän voisi olla ihan kiinnostavakin tarina, missä olisi ainesta paljon enempäänkin kuin tässä pikku tarinan poikasessa.

Sanoisin että tässä on oikein hyvä idea tällaiseksi saduksi, mutta teksti vaatii vielä paljon hiomista.

Heti ensimmäinen lause "Olipa kerran hyvin hyvin kauan sitten, kun maailma oli vielä nuori eli muuan haltianeito Lilieth." on kieliopillisesti väärin, mikä ei anna parasta mahdollista ensivaikutelmaa. :D Mutta kun luin pitemmälle niin aloin kyllä pitää tästä tarinasta.

Sinänsä lasten satuun sopii asioiden hyvin suora ja tiivistetty esittämistapa. Esimerkiksi alussa on Liliethin ja sisarusten kuvailua tyyliin: Hän sitä. Hän tätä. Hänestä tulisi tuota. Aikuisille tarkoitetussa tekstissä tuo olisi aika ärsyttävää, mutta lapsille voi toimia. Voisikohan muillakin sisaruksilla olla jotain roolia tarinassa? Nyt heidän kuvailuunsa käytetään aika paljon aikaa, vaikkeivät he tee sadussa yhtään mitään. Sinänsähän tuo sisarusasetelma on saduille aika klassinen, mutta kuitenkin. Erikoinen ratkaisu muuten, että sekä keskimmäisen että nuorimmaisen siskon erityispiirre on aika sama, kauneus.

Mutta myöhemmin, kun Lilieth kohtaa kauniin nuorukaisen (josta voisi muuten heti mainita että kyseessä on nimenomaan IHMISnuorukainen) niin voisi kyllä olla aika paljon enemmän tapahtumien kuvailua. Nyt en yhtään pääse sisälle tapahtumiin, en edes lastensadun tasolla. Miksi nuorukainen kulkee samaa polkua uudestaan ja uudestaan? Ja miten sota vaikuttaa asioihin? (No okei, niin että nuorukainen saa osuman nuolesta, mutta vähän tylsää vain sanoa lyhyesti että siellä on muuten sota, sitten tulee yksi nuoli, ja that's it.) Ja vähän enemmän tunnetta saisi sadussakin olla rakastumisessa.

Kuoleman kohtaaminen oli paras osa tarinaa. Kuoleman valtakunta on siisti! Loppu oli kuitenkin vähän vaisu, sitä voisi ehkä vielä kehitellä. Itselläni tuli ajatus, että jos Kuolema pitää Liliethin sielun, niin tarkoittaako se että Lilieth ei pääse poistumaan Kuoleman valtakunnasta? Siellähän hän sitten voisi saada nuorukaisensa takaisin, jolloin Kuolema pitäisi oman osansa sopimuksesta. Nyt en itse asiassa tiedä miten tämä loppuu, Lilieth herää jossain, mutta en tiedä missä.

Lyhyt mutta mielestäni toimiva runo. Sanoma lienee että yksin on usein aika ikävä olla.

Ainoa mistä en itse pidä on tuo "kuin koira ilman isäntää" rivi. Mielestäni on väärin ajatella että koira, tai mikään lemmikki, välttämättä tarvitsisi isäntää. Ihmiset me vain haluamme lemmikkejä, mutta mielestäni se ei päde toisin päin. Kirjoitinkin joskus tätä teemaa käsittelevän novellin "Koirien kapina", ensimmäinen jonka olen tällä sivustolla julkaissut. Jos tuo rivi olisi korvattu itselleni mieluisammalla vertauskuvalla, niin olisi tullut varmaan vielä puolikas tai kokonainenkin tähti lisää.

Itse olisin pikemminkin sitä mieltä, että koska pyrimme kaiketikin olemaan tasa-arvoinen yhteiskunta, niin esim kaikkien lakien pitäisi olla samat sukupuolesta riippumatta. Tällöinhän sillä mikä sukupuoli jossain rekisterissä lukee ei pitäisi olla mitään merkitystä, eli miksei vain poistaa koko turhaa pykälää sieltä. No ihan näin ei toki ole, lain puitteissa esim asevelvollisuus ei ainakaan ole kovin sukupuolineutraali.

Mutta jokainen on biologisesti mitä sukupuolta on, kokee olevansa mitä on, olkoon nämä samat tai ei. Ja jos todella eläisimme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, niin eihän sitten olisi mitään tarvetta vaihtaa sukupuolta johonkin rekisteriin, kun eihän sillä kuitenkaan pitäisi mitään väliä olla. Eli pointtini on se, että JOS todella olisimme tasa-arvoinen yhteiskunta, niin ei pitäisi olla mitään väliä mikä sukupuoli jossain rekisterissä lukee, eikä siten pitäisi olla tarvetta vaihtaakaan sitä (siis sinne rekisteriin).

Nostamistasi pointeista en itse olisi huolissani kuin ehkä urheilun suhteen, koska siinä biologinen sukupuoli merkitsee aika paljon, niin voisihan se johtaa epäreiluihin tilanteisiin, jos todella miesurheilijat (tai sellaisen fyysisellä suorituskyvyllä varustetut) pääsisivät helposti kilpailemaan naisten sarjassa.

Enkä siis ole oikeasti hirveän syvälle aiheeseen paneutunut, tämä nyt vain mitä ajatuksia se herättää. Enkä siis ole trans-ihminen itse niin mitään henkilökohtaista kosketusta lailla ei minuun ole, enkä siksi myöskään koe että sanallani olisi hirveän isoa painoarvoa siihen. Mutta mielestäni laki tuntuu kuitenkin pääosin positiiviselta asialta, trans-ihmisille varmasti iso edistysaskel, vaikkakin yllä kuvaamastani syystä keskustelu on tavallaan turhaa kun eihän sukupuolen PITÄISI lakipykäliin kuitenkaan vaikuttaa.

Yksinkertaista. Mutta kaunista. Ulkomaailmalle todella pieneltä vaikuttava juttu, tuo merkki, mutta jolla on silti valtava merkitys tekijälleen.

Olen varmasti lukenut tämän joskus aiemmin. Joko se on ollut aiemmin esillä sivustolla, tai sitten luin tämän jo mutta jätin kommentoimatta. Nojaa, nytpä jätän sen kommentin.

Tulee vähän mieleen Hemuli, joka on kerännyt itselleen täydellisen postimerkkikokoelman, ja menettää samalla tarkoituksen harrastukseltaan. Tässä tosin oli vähän positiivisempi suhtautuminen asiaan. Mitenhän Yakuci sitten jatkossa käyttää aikansa, kun ei enää jatkaisi merkkimaalailun parissa?

Jännä ajatus. Mutta tuntuu kuin tätä ideaa olisi voinut kehitellä vähän pitemmällekin. Luulen, että tästä olisi saanut rakennettua hyvän vähän pitemmänkin tarinan. Nyt loppui vähän kesken, ja jäin vain miettimään, että millaisiakohan olioita nuo oikeastaan oli, ja mitä ihmiskunnalle sitten tämän jälkeen mahtoikaan tapahtua.

Semmoinen satu. Ihan huvittava. Jotenkin kun nuo eläimet menivät rahan kanssa ravintolaan niin odotukset nousi, ja sitten tilanne oli niin nopeasti ohi, että tuntui kuin ne eivät olisi ihan täysin täyttyneet. Mutta ketun loppukommentti oli kuitenkin hyvä, ja jätti hyvän mielen lukijalle kuitenkin. Siili oli myös hyvä kun totesi että jospa hänkin lähtee. :D

Vähän erilainen joulutarina. Pitäisi jaksaa lukea nämä heti jouluna, viime jouluna laitoit tänne Valepukki tarinan, joka oli sekin hyvä, vaikka senkin lukeminen jäi pitkälle tammikuuhun.

Tämä oli kyllä tosi hauska, vaikka aika karu. Joulupukki oli loistava, etenkin kun oli säätänyt vaakansa näyttämään aina 80 kiloa. :D

Poro oli myös loistoveikko, tai siis eihän se yhtään mitään tehnyt, mutta toisaalta, se olikin poro, niin ei varmaan voi sen enempää olettaakaan. Vähän odotin että tuleeko poro lopulta sittenkin pelastamaan tontun, mutta se olisi jo ollut aika epäporomaista, paljon tylsempi normi-joulutarina. Tämähän ei mikään semmoinen ollut.