Oli tässä ihan hauska ajatus, mutta vähän hätäisen oloinen ehkä. Huolellisempi ja syvempi kuvailu esineiden välisistä oudoista keskusteluisa voisi saada lukijan uppoamaan paremmin tähän hullunkuriseen skenaarioon. Teksti on sinänsä pääosin ihan hyvin kirjoitettua, mutta jää jotenkin aika ontoksi. Eli kaipailisi ns. lisää täytettä rungon ympärille.
Parhaiten muotoiltu kohta oli mielestäni: "Ruokapöydän yläpuolelle oleva valaisin oli vuosien varrella oppinut lukemaan, se tiesi koko joukon
talvisodasta ja kunnan ajankohtaisista asioista"