 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu jännityskertomus. Vähän poukkoili näkökulmasta toiseen. Alkupuolisko oli mielestäni parempi osa tätä, vähän omalaatuisempi, kun ensin saatiin näkemys "Hiipparin" oman pään sisältä, ja sitten häntä jäljittävän dekkarin. Hyvin menty hahmojen pään sisään, ja lukijalle välittyi hyvä kuva heidän "pakkomielteistään", ja molemmilla hahmoilla oli, ei ehkä kovin hyväksyttävät perusteet toiminnalleen, mutta ymmärrettävät kuitenkin. Se oli jotenkin hyvin kirjoitettu, piti otteessaan, kun etsivä tarkkaili sukulaistensa taloa ja pääsi Hiipparin jäljille. Loppupuolisko oli perinteisempää poliisityöskentelyn seuraamista, missä ei samalla tavalla päässyt hahmojen mielenmaisemiin kiinni.
Tekstiin olisi mielestäni voinut kuitenkin laittaa enemmän kappalejakoja, se saattaisi sujuvoittaa lukemista.
Tavallaan ehkä jäi semmoinen olo että tämä loppui jotenkin kesken. Hakulinenko luopui sitten yrityksistään saada tämä yksityisetsivä kiinni teostaan? Vaikka ihan loppu, että dekkarina joutuisi vastaamaan itse teoistaan, ja tämän kyseenalaistaminen, oli hyvä lopetus, olisi tätä teemaa voinut käsitellä enemmänkin. Koska nyt dekkari pääsi murhastaan aika helposti ilman vastuuta, vaikka toki se olikin hyvän valmistelun tulosta. Tuo on sen verran iso kysymys, että sen syvällisempikin pohdiskelu olisi mielestäni paikallaan.
Mielenkiintoinen tarina kuitenkin, ja aika erilainen kuin mitä muistan sulta ennen lukeneeni.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Mukava havaita sinun lukeneen tekstiä ajatuksella ja syventyneen sisältöön laaja-alaisesti.
Tämä on melkoisen vanha teksti, ja olen itse arastellut sen esiintuontia, koska aihe on melkoisen karu.
Mielenkiintoista palautteessasi on huomio noiden kahden osan suhteen. Ja kyllä. Ne on kirjoitettukin melkoisella aikaerolla, ehkä se on syynä niiden poikkeavuuteen tekstiasunsa suhteen. Alunperin pätkäisin tarinan poikki sen Hiipparin kohtaamiseen.
Alkoi tuntua, ettei sitä siihen voinut päättää, joten olihan tarinaa jatkettava.
Toinen havaintosi tuosta Hakulisen luopumisesta, vai luopuiko Hakulinen jutusta kuitenkaan? Mietin vielä tuohon pientä puhelinsoittoa Hakuliselta, joka olisi alkanut ihmetellä yhtä erikoista seikkaa Hiipparin tapauksessa. Nimittäin sitä, miksi itsensä ampunut Hiippari oli ottanut puukkonsa esiin.
Jostakin syystä en jatkanut aivan maaliin asti, vaan jätin tilanteen avoimeksi. Ehkä juuri siksi että lukija jäisi ihmettelemään.
Yksi seikka vielä: dekkari tarinassa ei kokenut olevansa murhaaja. Tilanne oli puhtaasti itsepuolustuksellinen, ja henki kyseessä hänelläkin. Syy teon salaamiseen on vain dekkarin itsensä tiedossa, mutta voisin kuvitella moisen jälkeen toimiluvan olleen vaarassa. Varsinkin kun kyseessä oli luvattoman aseen käyttörikos.