Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka wilshirist!

Olisiko runon nimi voinut olla Suukot? Ensimmäisenä tuli mieleen, että onhan noita tuossa useampia :D

Mutta kylläpä menee mystiseksi! Mikä kumman suukko jäi huomaamatta? Minne se annettiin ja miten se voi muuttaa kaiken?! Ja muuttuuko kaikki parempaan vai huonompaan? Kutkuttavaa ja samalla ärsyttävää, kun ei tiedä :D

Kaunis runo, kaunis tunnelma ja sanoma! Hyvää työtä!

Kiitos!

Moikka moi Unto Laaja! Tarkastinkin tuon seuraavan ensin, kun en tajunnut rullata riittävän alas :D

Vähän jäi auki ammuttiinko tässä nyt varikset vai naapuri :D Sinullaon taito kirjoittaa runoja, sekä ajatus niissä mukana, vahvasti. Harmi vain, että tuo ajatus ei aina välity lukijalle, ainakaan minulle.

Tunne on voimakas näissä runoissa ja ne luovat vahvoja mielikuvia ja mielipiteitä.

Toivoisin kuitenkin, että miettisit kokonaisuuden riittävän selkeäksi lukijalle, niin että runon "tarina" on ymmärrettävissä.

No kenties et halua jakaa sitä, vaan luoda vain pohdittavaa. Tai vaihtoehtoisesti minä olen vain liian tyhmä tajuamaan tuota tarkoitusta :D

Kiitos!

Ja hei vaan hei taas, Unto Laaja!

Kenties selkein näistä runoistasi, joita olen tässä lukenut...ehkä :D

Mahtavasti leikitelty sanoilla. Selkeitä kielikuvia ja mielikuvia. Hyvin tuot esiin turhautumisen ja ärtymyksen, kenties jopa inhon tai vihan.

Kaunis ja tunteita herättävä runo!

Kiitos!

Moikka taas Unto Laaja!

Huhhuh! :D Argh! Epätietoisuus! Mistä uhreista oikein puhut???!!! :D Todella häiritsevää!
Ei kenties niin runomuotoinen ja runollinen, kuin runot yleensä, mutta sillä ei ole väliä!

Erinomainen aihe ja johdattelu, mutta tuo loppu jäi todella vaivaamaan! Vieläkö jonnekin tai jossakin kannetaan lapsia haltioiden pällisteltäväksi? :D

Jumakauta kun häiritsee! :D

Kiitos!

Moikka Unto Laaja!

Omituinen runo, jonka perimmäinen olemassa olon tarkoitus vaipuu minulta hämärään :D

Tavallaan tartuntapintaa on, paitsi tuo kumarrusjuttu :D Mutta en oikein osaa yhdistää tästä kokonaisuutta.

Ajatus itsensä painamisesta pienemmäksi on selkeä, mutta nuo tietyt kurotukset ja hän tekstit ovat jotenkin irrallisia toisistaan ja runon lopusta.

"häpeä on senttimetrejä pituudessa
vuosituhansia kulttuurissa

täällä oppii jo pienenä
olemaan pienempi kuin on"
Nämä on mahtavia!!!

Kiitos!

Moikka Pegasos!

Onpas omituinen runo :D
Laittoi miettimään, halusiko kertoja exänsä takaisin? Eli katosiko itsetunto jonnekin ja toive olisi, että pääsisi takaisin vanhaan.
Mietin myös, onko sinä, jonka toivoo juovan, joku toinen, jonka kertoja toivoo saapuvan elämäänsä?

Paljon kysymyksiä :D Kenties hieman vajaaksi kokonaisuudeksi jäi. Eli perusajatus oli selvillä, mutta kenties hieman pituutta lisää.

Kiitos!

Moikka Tamaki!

Hyvää saagaa! Mahtava miljöö ja tunnelma! Omituista ja kiehtovaa tekstiä! Hyvä!

"Lyhyet, melkein valkoiset hiukset eivät tuntuneet sopivan katukuvaan, jossa kaikki oli harmaata, punaista ja kuollutta.".
Miksi tuo "eivät tuntuneet"? Miksi ei vain "eivät sopineet"? Onko tuolla tuntemuksella jotain merkitystä? Kenen mielestä ne eivät tuntuneet? Eli älä kirjoita turhaa. Lukija ymmärtää viestin, että ympärillä on synkkää ja ahdistavaa, ja valkoiset hiukset ovat kuin särö tuulilasissa.
Koetan siis sanoa, että kirjoita vain se, mikä on pakko.

Samaa turhan kirjoittamista.
"...koska täällä se ei oikeastaan edes ollut harvinainen. Se oli tavanomainen heille siinä missä aurinko oli kaikille muille.".
Ajatukseni: "...koska täällä se oli tavanomainen, kuin aurinko kaikille muille.".
Eli kiinnitä tähän huomiota. Sanot samaa asiaa useaan kertaan, ja se häiritsee ainakin minua lukijana.

Ja vielä yksi samaan aiheeseen...
"Hänen silmänsä kun eivät kestäneet...".
"Hänen silmänsä eivät kestäneet...".
Eli kirjoita vain se, mikä täytyy kirjoittaa kuvailun ja tarinan kulun kannalta. Ei turhaa fiilistelyä ja tunteilua. Tunne ja fiilistely tulee jo miljööstä ja luomistasi mielikuvista.

Kappale jaosta.
"Pojalla ei ollut vanhempia." ja "Poika hyppelehti ylöspäin pitkiä kierreportaita..." lauseet aloittavat omat kappaleensa. Mielestäni ne olisi voinut kirjoittaa yhteen kappaleeseen, sillä ajatus tai tekijä eivät vaihdu.

Palaan kerran vielä turhan kirjoittamiseen.
"Jos katsoi tarkkaan saattoi huomata vastenmielisyyden huokuvan joka ikisestä liikkeestä.".
Ajatukseni: "Vastenmielisyys huokui jokaisesta liikkeestä.".
Sama asia, mutta ei lukijan tarvitse tietää tarkkaan katsomisesta. Vastenmielisyys huokui, piste.

Luot hienosti ihmisten "lajien" eron, kun kerrot tehdastyöläisten tyhmyydestä! Huikeaa! Miljöö syvenee, ja kuinka yksinkertaisella kerronnalla! Mahtavaa!!!

Vihreä silmäisen voi kirjoittaa yhteen. Se näyttää paremmalta. Vihreäsilmäisen :D

"...mutta hän henkilökohtaisesti vihasi nimeään yli kaiken.". Voiko omaa nimeään vihata muutoin, kuin henkilökohtaisesti?

"Vihreä silmäinen poikakin omisti nimen. Se oli Noreaga.".
"Vihreäsilmäisen pojan nimi oli Noreaga.".

Isoin juttu mielestäni on tuollainen turhan jaarittelu. Muutoin teksti on hyvää ja kevyttä lukea! Tarina etenee hyvin, ja tietyt kohtaukset, kuten oman pään hakkaaminen, olivat hyvin kirjoitettuja ja ällöttäviä! :D

Toivottavasti jatkoa seuraa!

Kiitos!

Moikka Sanaseppo!

Olen haltioissani tavasta, jolla heiluttelet sanasäilää! :D

En puutu tekstiin, sillä en näe siinä juuri korjattavaa. Haluan kuitenkin sanoa, että arvostan myös sitä, että et naulaa tiettyä ihmisryhmää, joka selvästi on Sinua innoittanut, vaan tuot esiin myös heidän inhimillisyyden ja järjen. Kenties kysymys on todellakin enemmän ajattelemattomuudesta ja joukkoälyttömyydestä.

Kiitos! :D

Moikka blackflower!

Aika jännä kirjoitus. Siitä puuttuu taistat, juoni, käännekohta ja loppuratkaisu :D Silti siinä on jotain miellyttävää ja hämärän synkkää.

Eniten minua häiritsivät asiat, joita Sinun ei olisi tarvinnut kirjoittaa.
Pari esimerkkiä.
"Katson ranteessani olevaa kelloa ja tajuan hetken päästä, että se on pysähtynyt, taas.".
Ajatukseni: "Katson rannekelloa ja tajuan sen pysähtyneen, taas.".
"Vedän mustat verhot asuntoni ainoan kahden ikkunan eteen.".
Ajatukseni: "Vedän mustat verhot kahden ikkunani eteen.".
Ensimmäisessä pitkität mielestäni liikaa. Luonet tuossa mielikuvaa, että kelloa tuijotetaan hetken, mutta onko se todella tarpeen? Muutenkin tuosta jo saa kuvan, että henkilö on pihalla kuin lumiukko.
Toisessa ilmeisesti koetat sanoa, että asunto on niin pieni, että on vain kaksi ikkunaa. Mielestäni tuota ainoan (joka muuten viittaa yksikköön...eli ainoiden) ei tarvita, vaan kohdesta ikkunasta tulee jo mieleen pieni tila.

Muutoin teksti on jouhevaa ja kevyttä lukea! Hyvää työtä! Kenties pituutta enemmän, eli tarinaa tilannekuvan ympärille. Pystyt siihen aivan varmasti :D

Kiitos!

Moikka Shansein!

Mielenkiintoinen ja selkeä rakenne! Tavallisesta novellirakenteesta, varsinaisesta juonesta, ei voida puhua, mutta luot ikään kuin ihmiskunnan historiikin 1000-luvulta 2200-luvulle. Jännästi kirjoitettu!

Kirjoitusvirheitä oli jonkin verran, paikoin tuli mielikuva, että olet hätäillyt, sillä inhottavin, mutta samalla yksi tärkeimmistä asioista kirjoittaessa, on tarkastusluku. Nyt tuntuu, että olet kirjoittanut, ja sitten lukematta tuotostasi, tuupannut sen menemään. Pienet näppihäiriöt ja virheet paljastuvat yleensä, kun teksti luetaan uudestaan.

Eniten tekstissäsi kuitenkin häiritsee kolmoispisteet, sulkeet ja puhekielen ilmaukset. Ainakin siis minua. Sulkeet voidaan korvata pilkuilla, eikä kolmoispistettä normaalisti tarvita, ainakaan kerronnassa. Dialogissa ne ovat toisinaan paikallaan.
Teksti muun muassa loppuu kolmoispisteisiin, vaikka hyvin voisit lopettaa pisteeseen.

Tuntuu, kuin joku kertoisi minulle tietokirjasta asioita. Tämä johtuu juurikin äsken mainitsemastani seikasta. Se hankaloittaa lukemista, kun joutuu keskittymään epäolennaiseen.
Puhekielellä tarkoitan ilmaisuja "olisi ollut kiva juttu", "no kaikki tietää" jne.

Sinulla on monia mahtavia juttuja. Ristiretket vs Jihad ja Darwinismi mainitakseni. Myös ajatusleikittely ihmisten katoamisella ja maailmansodan vertaaminen Pohjois-Amerikan kansoittamiseen olivat hyvin mietitty.

Muista, että yksinkertaiset lauseet, subjekti, predikaatti ja objekti luovat selkeän kokonaisuuden. Käytä kirjoittaessa samaa aikamuotoa, eli jos aloitat imperfektissä, niin pidä siitä kiinni loppuun saakka. Esimerkki. "Lähi-Idässä on tapana..." on preesens, mutta "Pian syntyi..." on imperfekti. Tarkkana näissä.

Erikoinen, mutta samalla viihdyttävä ihmiskunnan historiikki! :)

Kiitos!