Moikka blackflower!
Aika jännä kirjoitus. Siitä puuttuu taistat, juoni, käännekohta ja loppuratkaisu :D Silti siinä on jotain miellyttävää ja hämärän synkkää.
Eniten minua häiritsivät asiat, joita Sinun ei olisi tarvinnut kirjoittaa.
Pari esimerkkiä.
"Katson ranteessani olevaa kelloa ja tajuan hetken päästä, että se on pysähtynyt, taas.".
Ajatukseni: "Katson rannekelloa ja tajuan sen pysähtyneen, taas.".
"Vedän mustat verhot asuntoni ainoan kahden ikkunan eteen.".
Ajatukseni: "Vedän mustat verhot kahden ikkunani eteen.".
Ensimmäisessä pitkität mielestäni liikaa. Luonet tuossa mielikuvaa, että kelloa tuijotetaan hetken, mutta onko se todella tarpeen? Muutenkin tuosta jo saa kuvan, että henkilö on pihalla kuin lumiukko.
Toisessa ilmeisesti koetat sanoa, että asunto on niin pieni, että on vain kaksi ikkunaa. Mielestäni tuota ainoan (joka muuten viittaa yksikköön...eli ainoiden) ei tarvita, vaan kohdesta ikkunasta tulee jo mieleen pieni tila.
Muutoin teksti on jouhevaa ja kevyttä lukea! Hyvää työtä! Kenties pituutta enemmän, eli tarinaa tilannekuvan ympärille. Pystyt siihen aivan varmasti :D
Kiitos!