 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Tamaki!
Hyvää saagaa! Mahtava miljöö ja tunnelma! Omituista ja kiehtovaa tekstiä! Hyvä!
"Lyhyet, melkein valkoiset hiukset eivät tuntuneet sopivan katukuvaan, jossa kaikki oli harmaata, punaista ja kuollutta.".
Miksi tuo "eivät tuntuneet"? Miksi ei vain "eivät sopineet"? Onko tuolla tuntemuksella jotain merkitystä? Kenen mielestä ne eivät tuntuneet? Eli älä kirjoita turhaa. Lukija ymmärtää viestin, että ympärillä on synkkää ja ahdistavaa, ja valkoiset hiukset ovat kuin särö tuulilasissa.
Koetan siis sanoa, että kirjoita vain se, mikä on pakko.
Samaa turhan kirjoittamista.
"...koska täällä se ei oikeastaan edes ollut harvinainen. Se oli tavanomainen heille siinä missä aurinko oli kaikille muille.".
Ajatukseni: "...koska täällä se oli tavanomainen, kuin aurinko kaikille muille.".
Eli kiinnitä tähän huomiota. Sanot samaa asiaa useaan kertaan, ja se häiritsee ainakin minua lukijana.
Ja vielä yksi samaan aiheeseen...
"Hänen silmänsä kun eivät kestäneet...".
"Hänen silmänsä eivät kestäneet...".
Eli kirjoita vain se, mikä täytyy kirjoittaa kuvailun ja tarinan kulun kannalta. Ei turhaa fiilistelyä ja tunteilua. Tunne ja fiilistely tulee jo miljööstä ja luomistasi mielikuvista.
Kappale jaosta.
"Pojalla ei ollut vanhempia." ja "Poika hyppelehti ylöspäin pitkiä kierreportaita..." lauseet aloittavat omat kappaleensa. Mielestäni ne olisi voinut kirjoittaa yhteen kappaleeseen, sillä ajatus tai tekijä eivät vaihdu.
Palaan kerran vielä turhan kirjoittamiseen.
"Jos katsoi tarkkaan saattoi huomata vastenmielisyyden huokuvan joka ikisestä liikkeestä.".
Ajatukseni: "Vastenmielisyys huokui jokaisesta liikkeestä.".
Sama asia, mutta ei lukijan tarvitse tietää tarkkaan katsomisesta. Vastenmielisyys huokui, piste.
Luot hienosti ihmisten "lajien" eron, kun kerrot tehdastyöläisten tyhmyydestä! Huikeaa! Miljöö syvenee, ja kuinka yksinkertaisella kerronnalla! Mahtavaa!!!
Vihreä silmäisen voi kirjoittaa yhteen. Se näyttää paremmalta. Vihreäsilmäisen :D
"...mutta hän henkilökohtaisesti vihasi nimeään yli kaiken.". Voiko omaa nimeään vihata muutoin, kuin henkilökohtaisesti?
"Vihreä silmäinen poikakin omisti nimen. Se oli Noreaga.".
"Vihreäsilmäisen pojan nimi oli Noreaga.".
Isoin juttu mielestäni on tuollainen turhan jaarittelu. Muutoin teksti on hyvää ja kevyttä lukea! Tarina etenee hyvin, ja tietyt kohtaukset, kuten oman pään hakkaaminen, olivat hyvin kirjoitettuja ja ällöttäviä! :D
Toivottavasti jatkoa seuraa!
Kiitos!
