Moikka Unto Laaja!
Omituinen runo, jonka perimmäinen olemassa olon tarkoitus vaipuu minulta hämärään :D
Tavallaan tartuntapintaa on, paitsi tuo kumarrusjuttu :D Mutta en oikein osaa yhdistää tästä kokonaisuutta.
Ajatus itsensä painamisesta pienemmäksi on selkeä, mutta nuo tietyt kurotukset ja hän tekstit ovat jotenkin irrallisia toisistaan ja runon lopusta.
"häpeä on senttimetrejä pituudessa
vuosituhansia kulttuurissa
täällä oppii jo pienenä
olemaan pienempi kuin on"
Nämä on mahtavia!!!
Kiitos!