Arvostelut käyttäjältä Arska

Laitetaanpa tänne hieman jatkoa Asserin tarinasta.Ihan vaan uteliaisuudesta nähdä, lukeeko kukaan näitä vanhoja.


Turkka.



Vaikka lähes unohduksiin olivat jo painuneet universaaliin diplomaatin ja avaruuden kaukomatkaajan Viitanepin lyhytkestoisen vierailun vaikutukset, joiden seurauksena Käntynkylän Otrashalmeen tilalla jatkuvuus turvautui, niin Suomalaiseen urheiluhistoriaan ne tulivat jättämään omat omituiset merkkinsä.

Sen diplomaattisen suhteen seurauksena, jonka Viitanep onnistui solmimaan maan kansalaisen Liisa Volotisen kanssa, syntyi poika, josta erinäisten järjestelyjen kautta kehkeytyi myöhemmin Otrashalmeen sukutilalle perillinen ja tilanpidon jatkaja.

Käytännön syistä päätyi Otrashalmeen isäntä Asseri Ryöni tunnustamaan pojan omakseen. Tämä totuudenvastainen teko, josta sovittiin Turga Volotisen äidin Liisan kanssa, tehtiin puhtaasti käytännön- ja verotusteknisistä syistä. Näin oli helpompi ja luontevampi tulevaisuudessa siirtää isännän vastuullinen toimi Turgan harteille.

Turga varttui ja vahvistui, niin kuin maaseudulla pojat tekevät, tilan töihin osallistumalla voimiensa ja kykyjensä mukaan. Ensin kavereiden suussa ja myöhemmin yleisenä käytäntönä Turga nimi muotoutui paremmin Suomalaiseen kieliasuun istuvaksi Turkaksi.
Siirtyessään virallisesti Ryönin sukuun, koko nimi vaihtuikin asuun Turkka Ryöni.

Turkka ei erityisemmin poikennut ulkoisilta ominaisuuksiltaan ikätovereistaan, mutta oli joitakin kykyjä ja taitoja, jotka ilmaisesti periytyivät hänen omilta vanhemmiltaan. Isän puolelta lähtöisin oli ilmeisen kehittynyt kehon voimavaranto. Ruista tuntui löytyvän nuorukaisen ranteista enemmän, kuin konsanaan oli löytynyt Salomon Ryönin hihasta ja Salomonhan oli ollut aikoinaan legendaarinen voimapesä.

Äidinpuolen verenperintöä lienee ollut viehtymys heitellä erilaisia esineitä., lähinnä heinäseipäitä pitkissä kaarissa Otrashalmeen pelloilla. Kansallisesti- ja jopa kansainvälisesti menestyneitä keihäsmiehiä löytyi äiti Liisan sukuhistoriasta.

Asseri Ryönin kehotuksesta Turkka liittyi pakallisen urheiluseuran jäseneksi ja alkoi harrastaa .
Hiipumassa oli jo toiminta Käntynkylän urheiluseurassa, Käntynkylän Ryhdissä ( Kä- Ry), joka oli aikoinaan perustettukin lähinnä painiseuraksi Käntynkylän suuren pojan Salomon Ryönin uran tukemiseksi ja eteenpäin saattamiseksi.
Niin alkoi Turkka Ryönin urheilijaura pienen Käntynkylän kyläseuran riveistä. Piiritason kilpailujen kautta Kalevan kisoihin ja siitä hallitsevana suomenmestarina seuraaviin olympialaisiinkin.

Valtakunnassa lamakaudet olivat vuorotelleet taantumien kanssa jo pitkään, eikä kotomaisen urheilun rahoitustilanne hurrauksia irrotellut. Pienen ja piskuisen joukkueen valtakunta sentään pystyi lähettämään kisoihin. Kuusikymmentä neljä toimitsijaa ja erilaista poliittista urheilujohtajaa, neljä urheilijaa, sekä kaksi valmentajaa. Urheilijoista kaksi oli painijoita, yksi soutaja ja yksi tietysti keihäsperinteen vaalijaksi laitettu hallitseva suomenmestari Turkka Ryöni.

Asseri Ryöni jäi kotiin jäävänä toimitsijana pois matkasta, koska ei ollut kouluttautunut valmentajaksi Urheiluliiton järjestelmien kautta, eikä näin ollen ollut kelvollinen hyväksyttäväksi riittävän ammattitaidon omaavaksi. Tosin Turkan urheilulliset ansiot puhuivat siinä määrin selkokieltä, että Asseri sai luvan jatkaa kotikutoista valmennustyötään.
Asseri, joka hyvinkin tarkoin oli perillä Turkan kyvyistä ja todellisesta suoritustasosta, lähinnä pyrki hillitsemään pojan intoa.
- Äläpä sitten turhaan heittele, äläkä käy kykyjäsi suotta päiten esittelemään. Sen verta heität, jotta riittää. Turha sitä on lähteä kyvyillään elvistelemään.
Eikä Turkalla sen suuntaisia taipumuksia ollutkaan. Vajaa kahdeksankymmenen kolmen metrin kaari ensimmäisellä kierroksella oli Suomenmestaruuteen riittänyt, eikä Turkka valmentajansa ohjeen mukaisesti sitten enempää heittänytkään.
Kisavalitsijoita tämä onnenkantamoinen arvelutti kovastikin, mutta säännöt, …ne säännöt.
sääntöjen mukaan hallitseva maan mestari oli toki matkaan laitettava. Varsinkin, kun toiseksi mestaruuskilpailussa tullut oli heittänyt lähes yhdeksän metriä lyhyemmän kaaren parhaallaan.

Niukasta kisabudjetista johtuen matkaan lähteneet urheilijat nimettiin toistensa varamiehiksi, joten yllättävien tilanteiden varalta voitiin osallistuminen varmistaa näinkin nerokkaalla ja taloudellisella oivalluksella.

Yleisen niukkuuden vuoksi ei Suomella ollut varaa televisioituihin kisalähetyksiin ja muutoinkin, koska valtakunnassa oli talous taantunut kuusikymmentäluvun tasolle, ei televisioita olisi ollutkaan, kuin äveriäimmillä kansalaisilla ja heillähän toki oli omat keinonsa kuvallisten lähetysten seuraamiseksi. Liian kalliita olivat nämä keinot tavallisen rahvaan käytettäväksi.
Näinpä joudummekin seuraamaan olympialaisia kilpailuja radiovastaanottimien välityksellä.
Onneksi sentään Yleisradiolla on laittaa matkaan värikkäät selostajat Ruponen ja Roosten.

Heti ensimmäisenä varsinaisena kisapäivänä tulikokeeseen joutuu jo ensimmäinen Suomalainen.

- No, niin. Aloittaa Ruponen selostuksen.
- Keihäskarsinnan A-ryhmän aloittaa Norjan keihäskaksosista Nils Björndhalen. Norjalaisen keihäskoulun kasvatti lähes kaksimetrinen Björndhalen on kaksoisveljensä Björnin tavoin kilpailun ehdottomia ennakkosuosikkeja. Molemmat veljeksistä ovat heittäneet tänä kesänä yli yhdeksänkymmenen kahden metrin ja johtavat maailmantilastoja selkeästi.
- Björndhalen ottaa kepin käteensä. …Lyhyt rivakka vauhti, käsi taakse ja kiskaisu. Siinä on räväkkyyttä, vaikka toisille jakaa. Keihäs lentää…lentää, …lentää,…Lähes kahdeksankymmentä seitsemän….kahdeksankymmentä kuusi kaksikymmentä kuusi. Huh, huh, mikä kaari heti alkuun. Siinä sitä on nielemistä seuraaville. Karsintaraja on kahdeksankymmentäyksi viisikymmentä ja norjanpoika paiskaa lähes kuusi metriä yli.
- Ja sitten heti seuraavaksi onkin vuorossa meidän Turkka Ryöni, joka on tänä kesänä heittänyt lähes kahdeksankymmentä kolme metriä. Nakkaapa nyt Pohjois-karjalan poika samanlainen, niin olet loppukilpailussa. No, niin keppi on jo ilmassa…ihan hyvän näköinen kaari ja taitaa tipahtaa juuri sinne kahdeksankymmenen kahden paremmalle puolelle,…mutta …punainen lippu. Hyvä heitto, mutta harmi vain yliastuttu. Toisella kierroksella samanlainen, niin hyvä tulee.

- Keihäänheiton A-ryhmän kolmas ja viimeinen heittokierros. Karsintarajan ovat ylittäneet Norjan Björndhalen, Venäjän Roskinnov ja Ulahin. Kuuban Martin, sekä Valko-venäjän Bapuzenko. Suomen Ryöni on yhä vailla tulosta. Kaksi ensimmäsitä heittoa olivat niukin naukin ehkä karsintarajan yli, mutta hiuksenhienosti yliastuttuja. Ja seuraavana on jälleen vuorossa Meidän keihäsmiehemme. Toivottavasti nyt Ryöni heittää sen verran varman päälle, että tulos syntyisi. Voi olla, että loppukilpailuun riittäisi tuollainen kasiykkönen, jopa hieman allekin.

- No, niin. Nyt se on sitten näytön paikka. Lyhyt vauhti, …käsi taakse ja ..repäisy. Nyt ainakaan ei ole yliastuttu. Matkaan viivalle jäi ainakin kolme metriä. Mutta,…voi…voi… Kovin on matala kaari, tuo ei voi lentää riittävän kauas. Ei, kyllä se lähelle menee…ei sehän lentää yli karsintarajan ..ja selvästi…Kyllä sitä ruista löytyy Suomipojankin hihasta. Sehän on aivan huikea kaari ..ainakin Kahdeksankymmentä neljä-, ehkä jopa viisi metriä. Kuinka kauas se olisikaan mennyt, jos se olisi lähtenyt korkeammalle. Siinähän olisi jo Norjan Björndhaleninkin johtoheitto ollut vaarassa. Sehän on kahdeksankymmentä viisi nolla kuusi.
Sillähän irtoaa A-ryhmän kolmas sija heti Norjalaisen ja Venäläisen jälkeen, ei tuosta jäljellä olevasta porukasta kukaan nouse sitä uhkaamaan. En ainakaan usko.

Kuudes kisapäivä

- Täällä jälleen Mauri Ruponen ja Samuli Roosten ja olympialaisten kuudes kisapäivä. Hyvin ei alkanut tämä päivä Suomalaisittain. Soudun alkuerissä toiseksi tullut ja jatkoon selvinnyt Suomenlahden soutajien Satu Ukkosmäki ei selvinnyt jatkoon välierästään. Ratarikkoon sortunut Korean Sim Hui ajautui kiinni Ukkosmäen yksikköön ja suisti myös Ukkosmäen soutulinjaltaan. Molemmat kilpailijat diskattiin ratarikon vuoksi. Suomalainen oli tapahtumahetkellä nousemassa lähdössään kolmannelle sijalle ohi Korealaisen. Kolme parastahan lähdöstä selvisi jatkoon.

- Nyt olen täällä painiareenalla, jossa ensimmäinen Suomalainen on pian vuorossa. Huonoja uutisia täältäkin on kerrottavana. Lakeuden lukon Elmeri Kovarauta on sairastunut vatsatautiin, ja hänen sijallaan painii varamies, jonka nimeä en vielä tiedä. Tuskin se kuitenkaan on Soutaja Satu Ukkosmäki, tai keihäsmiehemme Ryöni, joten vaihtoehdoksi jäänee sarjaa alempana painiva Sami Koprakka, jonka seura muutoin on samainen Lakeuden lukko.
Perinteisen huono arpaonni tuntuu Suomalaisittain jatkuvan, sillä vastaan asettuu Ehdottomasti sarjan ennakkosuosikki Ukrainan Marion Gornyev. Karpaattien karhu.

No, niin…ja sieltähän molskille jo asteleekin Gornyev itsevarman näköisesti. Ilmeisesti hän jo tietää vastustajansa vaihtuneen sarjaa alempana painivaan Koprakkaan. Tämä on todellinen tulikoe Koprakalle. Saas nähdä, kestääkö minuuttiakaan, kun Koprakan hartiat kastuvat. Ehkä olisi ollut parempi luovuttaa…..Mitä he…ihmettä, eihän tuo ole Koprakka. Jos tuo ei ole, niin kuin ei ole, myöskään Elmeri Kovarauta, niin sen täytyy olla …Ryöni. Siinähän meidän varamiehemme ovat.
Mitä siellä oikein päättäjien päässä liikkuu, Ryönillähän olisi onnistuessaan keihäässä ollut mahdollisuudet jopa palkintopallille, tai ainakin hyvään sijoitukseen. Gornyevin käsittelyn jälkeen voi kepin heiton jo melkein unohtaa.
Toisaalta, Ryönin seurahan on Käntynkylän Ryhti, joka onkin perustettu aikoinaan nimenomaan painiurheilun kehittämiseksi. Ehkä siellä on opetettu myöskin keihäsmiehelle painin saloja. Ryönihän on, vaikkei mikään pitkä mies, niin varsinainen jässikkä ja lienee jokseenkin samassa painoluokassa Karpaattien karhun kanssa.
Nooo, jos tässä nyt realistisia ollaan, niin eipä taida Ryöni viihtyä molskilla sitäkään, minkä Koprakka olisi pystyssä pysynyt.

No, niin. Siellä jo mattotuomarin pilli soi. …Mitä siellä nyt tapahtuu? Eikä…Suomalainen komennetaan mattoon. Ryöni on hyvin hämmästyneen näköinen, mutta Valkovenäläinen mattotuomari näyttää jalkaansa. Käyttikö Ryöni jalkaansa sääntöjen vastaisesti? Ilmeisesti näin on ja nyt ei hyvältä näytä. Gornyev pääsee päälle ja se juuri on hänen vahvinta alaansa. Siitä lähtee nosto ja heitto ja se onkin sellainen heitto yleensä, että siinä vastapelurin luut rutajaa….
Tuomarin pilli soi ja Gornyev nappaa otteen Ryönin vyötäisiltä ja nostaa. ..Ei! Nyt ei hyvältä näytä Ryönin kannalta. Nyt on Ryöni ilmassa ja Ukrainalainen aloittaa kammottavan heittonsa astumalla askeleen sivulle ja…Ei ! HERRANEN AIKA! VOIKO TÄMÄ OLLA TOTTA! Mitä siellä nyt tapahtui, Gornyev ei ehtinyt kissaa sanoa edes englanniksi, kun hartiat paukahtivat mattoon.
Katsotaanpa nyt tuosta screeniltä hidastettuna, mitä siinä oikein tapahtui. Gornyev nostaa ja valmistautuu heittoonsa. Ryöni on jalat ja kädet levällään ja yrittää haitata suoritusta. Nyt Ryönin vasen käsi heilahtaa ja kietoutuu Gornyevin vyötäisille ja heti perään oikea. Mies tempaisee itsensä otteesta omituisella pyörähdyksellä ja on samassa Gornyevin ravatissa.
Nyt viedään Karpaattien karhua sellaisella kyydillä, ettei mies moista koskaan ole kokenut. Tuskin kukaan muukaan on.
Ryöni heittää Gornievin ravatista suoraan selälleen molskiin niin että, jalat käyvät kohti kattoa ja taitavat siinä kantapäät viistää hallin valaisimia, vaikka ne ovatkin jossakin kahdeksan metrin korkeudessa.
Auttakaa jo hyvät ihmiset se Ukrainalainen sieltä ylös, että pääsette paikkaamaan molskin mattoa. Eihän tuollaisen heiton jälkeen enää mikään matto voi olla ehyt.

Niin, että semmoista täältä tänään. Siinä näytti Pohjois-Karjalan karhu Karpaattien karhulle, että suurempia ne ovat karhut meilläpäin. Suurempia ovat.


Viimeinen kisapäivä

- No, niin hyvät kuulijat. Tänään sitten on se suuri päivä, tuleeko Suomalaisesta Turkka Ryönistä kaksinkertainen olympiamitalisti ja jopa kaksinkertainen olympiavoittaja. Se selviää kohta, sillä alkamassa on keihäänheiton finaali. Täällä Mauri Ruponen ja Samuli Roosten Suomen Yleisradio.

Keihäänheiton ehdottomia ennakkosuosikkeja ovat Norjan Björndhalenit, jotka ovat varsin tasapäisesti kilpailleet pitkin kautta ja ovat ainoat yli yhdeksänkymmentä metriä heittäneet tänä vuonna. Nyt on jännittävää nähdä, yllättääkö Ryöni jälleen ja kiilaa palkintopallille.
Karsintakierroksellahan Suomalainen jo nousi uhkaamaan Venäläistä Roskinnovia. Vieläkö löytyy Käntynkylän miehestä yllätysmomenttia aina Norjalaiskaksikon lyömiseen. No, se nyt on ehkä jo liikaa toivottu, mutta kyllähän Ryöni näytti jo painimolskilla, että ruista hihasta löytyy. Sen, kun saisi vain vielä liitettyä kepinvarteen keihäskisassa, niin eikö yllätys saattaisi muhia siinäkin lajissa.

Olosuhteet ainakin ovat hyvät ja kisasta näyttää tulevan korkeatasoinen. Siellä nyt on jo alkupään heittäjistä useampikin heittänyt yli karsintakierroksen karsintarajan ja kisaa johtaa Saksan Sommerwelt yli kasikuutosellaan ja toisena on Kuuban Martin. Hänelläkin tuollainen karvan auki kasivitonen.

Ja seuraavaksi vuorossa onkin jo meidän mitalimiehemme painimolskilta. Turkka Ryöni, Käntynkylän Ryhti. Tämä Turkkahan onkin varsinainen Elmo, jos muistatte aikoinaan radiokuunnelman Elmosta, joka olikin varsinainen urheilun monilahjakkuus.
Mutta tämä ei ole radiokuunnelma. Tämä on täyttä totta ja nyt on menossa keihäänheiton olympialainen loppukilpailu, jossa heittovuoroon tulee Suomen Turkka Ryöni.
Heitäpä nyt Turkka sellainen kasivitonen, niin sillä olet jo mukana kolmella viimeisellä kierroksella. Sen uskallan luvata, vaikka ensimmäinenkin kierros on vasta puolivälissä.
Siellä seisoo nyt Suomalainen. Keihäs vasemmassa kädessään, siirtää sen nyt oikeaan käteensä ja kohottaa katseensa kauas alastulopaikalle. Katsopa nyt Turkka tarkoin sinne kahdeksankymmenen viiden- kuuden metrin päähän ja laita keihääsi sellaiseen kaareen, että se kantaa sinne asti.
Rauhallisesti aloittaa Ryöni vauhdinoton. Kiihdyttää nyt ja tempaisee käden taakse ja…raju riuhtaisu saattaa keihään matkaan. Nyt lähti hyvin… keihäs kohoaa kauniissa asennossa ja se lentää…se lentää kauas, ja se lentää, lentää ja lentää,. Yli yhdeksänkymmentä metriä. SE ON YLI YHDEKSÄNKYMMENTÄ YKSI METRIÄ! Ehkä yli yhdeksänkymmentä kaksikin. Se on kaamea heitto, se on hirmuinen heitto. Sitä ei kukaan tule rikkomaan tänään. Nyt on luu lyöty kurkkuun Norjalaiskaksikolle ja Venäjän Roskinnoville.
Ei sieltä tule ohi enää Kuuban Martin, eikä Valkovenäjän Bapuzenko. Ei sieltä tule ohi enää kukaan muukaan. Tässä voitaisiin lopettaa kisa ja jakaa mitalit, ainakin kultamitali jo Suomalaiselle. ei sieltä kukaan enää ohi tule, ja jos tulee, niin Suomen Turkka heittää vieläkin pidemmälle.
Kyllä se niin on, että kultamitali keihäänheitossa kuuluu Suomelle. Jakakoon muut niitä himmeämpiä, aivan kuten parhaaksi näkevät.

- Kultamitali kuuluu Suomelle ja Käntynkylän karhulle Turkka Ryönille.



Keihäsfinaalin jälkeen käytiin vielä naisten ja miesten joukkueiden pikaviestien loppukilpailut. Niihin Suomella ei ollut joukkuetta. Molempien viestien voitot menivät Jamaikan pikajuoksijoille.
Suomen piskuinen joukkue toimitsijoineen ja Poliittisine urheilupomoineen matkusti kotimaahansa hilpeissä tunnelmissa. Poliittiset urheilujohtajat jopa uskalsivat arvioida menestyksellisesti sujuneiden kisojen ehkä vaikuttavan tulevaisuudessa myönteisesti jaettaviin urheilun valtionapuihin.

Turkka Ryöni kotiutui Käntynkylän Otrashalmeeseen, jossa oli kylän väkeä ja kunnan päättäjiä kokoontuneina odottamassa jo kakkukahvin kera.
Turkka ripusti kaksi olympialaista kultamitalia pirtin seinällä olevaan naulaan ja niitä sai jokainen käydä ihastelemassa ja hiplaamassa.



-

"Asfalttiviidakko". Nimi on hieman harhaanjohtava, mutta ehkä tarkoituksella sellaiseksi laadittu. Yleensähän termi mielletään kaupunkimaisen betoni- ja katurakenteisen ympäristön kuvaajana. Itselleni tuli tarinan lukemisen myötä mieleen, etteikö pelkkä "Asfaltti" olisi ollut nimenä paikallaan. Mutta se siitä arvosteluosuudesta.
Tarina itsessään on mukavaa kesälukemista, ja monipuolisessa kuvailevuudessaan vie kyllä lukijansa maalaismaiseen rentoon tunnelmaan, jota sitten kastemnato nousee järisyttämään.

Loppu sitten kolahtikin mukavasti. Jotenkin olet saanut siihen mukavan humoriostisen aksentin luotua. Ehkä se, että tuohon matokohtaukseen olet jo rakentanut rivienväliin tavallaan kirjoittamattoman viitteen lopputulemasta ja se täyttyy sitten loppuratkaisun myötä. Hienosti osuva pääte. Tykkäsin kovasti.

Hyvä! Nyt huumoripuoli aukesi minulle läpi kokoelman. Mahtavasti toteutettu raapalemuotoon ja homma toimii. Tarinat ovat selkeitä ja sujuvaa luettavaa. Raapalemuodon asettamasta rajoituksesta huolimatta kokonaisuus ei ole millaan muotoa pakotetun omaista, vaan todella siis toimivaa kerrontaa.

Tämä alkaa aivan huikealla sisääntulolla. Kaksi ensimmäsitä osiota loistavaa huumoria. Olin aivan innoissani.
Sitten tapahtui jotain, joka käänsi koko aiheenkäsittelyn päälaelleen. Odotin kai liikaa jatkoa noihin ensimmäisiin tapahtumiin ja sitä kuinka tarina lähtee jatkumaan. Ei se sitten alkuasetelmista jatkunutkaan odottamallani tavalla, ja otteeni tarinan huumoriin lipesi.
Toisaalta tietysti aikaansaatiin tarinaan se kaivattu yllätyksellinen käänne. Ehkä sen olisi voinut tehdä johonkin toiseenkin suuntaan?

Ja tietysti toisaalta on hyvä myös olla varovainen käsitellessä näitä uskonnollisia asioita. Jotkut saattavat vetää isonkin herneen nenäänsä.

Mahtava aloitus ja siitä isot kiitokset kirjoittajalle.

Tämä on hyvin tunnepitoinen kertomus, mutta se jää tavallaan vajaaksi ilman noiden tapahtumaan johtaneiden tilanteiden käsittelyä.

Voimakas tunnelataus on koko tarinan peruata ilman aiheeseen johtavien syiden kuvausta. Eli lukija jää kaipaamaan syvällisempää pohjustusta ja aiheesta todellakin voisi saada pidemmän kaavan kautta paljon enemmän irti.

Osaat kirjoituksellasi välittää lukijalle paljon. Tekstisi on elävästi kuvailevaa ja kerronta kulkee kuvailevasti ja selkeästi. Tekstiäsi on helppo lukea ja sen sisältöön saa helposti näkemyksen, joten toivoisin sinun panostavan teksteissäsi tapahtumien syvällisempään käsittelyyn.

Kiitos tekstistäsi.

Komppaan Oriodionia täysin.

Novellissa on kuvattu yksittäisiä asioita, joista ei muodostu kokonaisuuskuvaa. Tämä voisi olla pohjustuksena pidempään tarinaan, jossa sitten yksittäiset asiapätkät koostaisivat toimivan kokonaisuuden.
Nyt lukijalle jää enemmän kysymyksiä novellin lukemisen jälkeen kuin niille kuvattuja ratkaisuja.
No, joo. Toteemihan tarvittiin jostakin syystä keväänjuhlimisen rituaaleihin, mutta mikä oli se syy?

Tarina on lyhyt ja antaa sisällöllisesti kovin vähän, joten palautteeseen ja arviointiin en oikein pysty saamaan sisältöä.

Kirjoitusasultaan teksti on hyvää ja tämän tason tekstillä pystyy luomaan hyvää proosaa, kunhan siihen saadaan juonellinen rakenne ja siihen kiinnostava sisältö.

Mielenkiintoinen aihevalinta.

Teksti kuvaa seksityöntekjän arkipäivää, ja aihevalintana sen on kai tarkoitus luoda lukijalle salaperäisyyden kautta kiinnostavuutta.
Kirjoittajan ilmaisukieli on laadukasta ja hyvin toteutettua. Kieliasu on helposti kohdattavaa ja se tekee aiheen seuraamisesta helppoa ja juonessa pysyminen on lukijalle sujuvaa.
Sisällöllisesti en kovin mieltäkohauttavaa tempoa löytänyt, ja jotenkin jäi hieman keskeneräinen mielikuva. Ehkä se johtuu siitä, ettei tekstiin ole kirjoitetti isompaa yllätävyyttä. Itselleni tuli heti mielikuva siitä, että tarina jää kesken. En tarkoita kaivanneeni siihen mitään yksityiskohtaisia kuvailuja työsuoritteista.

Jäin vielä ihmettelemään tuota aiempaa kommenttia. Onko seksityössä kyse suurella sydämellä tehdystä laupeudentyöstä, vai onko kyseessä toisen ihmisen fyysisten tarpeiden hyväksikäytöstä ansiomielessä?

Hei Eadin!

Olet valinnut aiheen, joka noataa kipeitä muistoja monen lukijan mieleen. Siksi en lähde laatimaan arvostelua tekstillesi, mutta kommentin verran käsittelen sitä.

Luot tekstilläsi tapahtumaketjukuvauksen syvästä kaipauksesta, joka johtaa itsemurhan kautta haettuun lopulliseen ratkaisuun. Kerronnasta ei selviä, mikä on johtanut tuon kaivatun henkilön poismenoon. Onko siinä kyse tapaturmasta, sairaudesta vai onko siinäkin kyseessä itsemurha.
Tuolla seikalla ei sinällään ole merkitystä muutoin kuin siinä mielessä, että oman käden kautta tapahtunut kuolema on moninkertaisesti järkyttävämpi ja vaikeimmin ymmärrettävissä, ja se nostattaa jälkeenjäävien mielessä monenlaisia mietteitä siitä, olisiko ollut jotain tehtävissä. Jopa syyllisyyden tunteita tapahtumiin johtaneista seikoista.

Vaikka tarinassasi kerronnan päähenkilö hakee helpotusta omaan pahaan oloonsa äärimmäisen ratkaisun kautta, niin tarina ei lopu siihen. Ehkä kertomustakin olisi syytä jatkaa kuvailuun niiden rakkaitten tuskasta, jotka aina jäävät jälkeen.

Itsemurha ei ole ratkaisu. Se on pako elämästä.

------

Kirjoitat hyvin ja ilmaisukielesi on selkeää ja kuvailu nousee esiin tavallaan lempeän ymmärrettävässä muodossa. Saat lukijan mielenkiinnon sitoutumaan aiheen seuraamiseen, joten kerronnan seuraaminen on sujuvaa.
Jään mielenkinnolla odottamaan seuraavia tekstejäsi. Sujuvasta ilmaisustasi voisin päätellä kirjoittamisen olevan sinulle helppo ja luonnollinen tapa ilmaista itseäsi ja tunteitasi.

Kiitos tekstistäsi.

---Arska---

Tarina on mielenkiintoinen ja mukavan helppolukuinen. Kuten haavanlehtikin mainitsee, kirjoittamnen on onnistuneen sujuvaa.
Juoni etenee mukavaa tahtia ja on kiinnostavalla tavalla luotua. Joisssakin kohdin olin havaitsevani tekstissä pientä kankeutta, joka hieman karautti sujuvuutta hiekalle, muttei sentään kokonaisuuteen vaikuttanut mitenkään isommin häiritsevästi. Mittava kokonaisuus, joka todella piti kiinnostuksen yllä, vaikka lukemiseen pitikin muiden kiireitten vuoksi käyttää useampi yksittäinen lukukerta.

Hyvää työtä. Tarinasta voisi saada vaikka romaanin mittaisen teoksen. Alkuasetelmasta lähtien juoni puikkelehtii mielenkiintoisten yksityiskohtien kautta ja voisi löytää tiensä lukemattomiin uusiin seikkailuihin, ja ehkä tulevaisuudessa löytäkin.

Myllä minäkin pidin tästä. Tarina voisi istua myös tuonne satujen maailmaan, mutta pääasia on se, että se on luettavissa.

Joo, mystinen juttu tämä Pikku Asia todellakin on. Kerronta luo mukavan ja jopa leppoisan tunnelman, joka kuitenkin jollakin tasolla kätkee sisäänsä myös jännitteen.

Mitä Pikku Asialla on vielä edessään? Ainakin paljon opittavaa kissoista. Tarinaan jää kiinnostava vaihe loppuun, joka antaa odottaa tähän mahdollisesti jatkoa...?