Arvostelut käyttäjältä Arska

Mielenkiintoisesti novellimuotoon rakennettu tyhjiön syvimmän olemuksen esiintuonti.

Sikäli kuin itse tästä sain revittyä irti oman käsityskykni rajoissa, niin tyhjiön teoreettista olemusta tässä käytiin tutkimassa kuningas Tyhjyyden avuliaalla opastuksella. Ja tietysti voi myös nähdä halutessaan uuden mahdollisuuden siinä, kun tyhjyys valtaa universumin ja kaikki katoaa. Tyhjyydessäkö on ainekset uuteen alkuräjähdykseen? Toisaalta, jos on niin voiko sitä sittenkään luonnehtia uudeksi? Vai olisiko se vain...?

Mystisiä hommia nämä ylemmän fysiikan teoriat. Väkisin vie ajatusta eteepäin, eli taaksepäin aina alkupaukkuun asti. Oliko sitä ennen mitään? Edes tyhjiötä? No, ei pidä käydä asiaa liikaa pohtimaan, ellei aio piponsa sisällä paistaa lanttulaatikkoa tai jotain muuta hauduketta.

Tarinassa on mielenkiintoisia näkemyksiä ujutettuna novellimaiseen ympäristöön, ja tuo rakenteellinen esiintuonti antaa kiinnostavan muodon kokonaisuuteen ja siksi kolme ja polikas tähtisikermästä. Varsinaisesti tarinan juonirakenne ei vedä, mutta sisällöllinen anti korvaa sen puutteen hyvinkin. Tarinan loppuun on kyllä jo saatu istutettua hersyvämpää huumoria sarkasmimaisessa muodossa.

Aivan mainio merirosvotarina. Erinomaista kevyttä huumoria läpi kerronnan ja lopuksi vielä todella hyvin oivallettu ja yllättävä juonenkäänne.
Mahtavan hyvä loppu tarinassasi. Jää hymyilyttämään jonkinmittaisen tovin ajaksi.

Jotenkin onnistut luomaan runoihisi syvällisyyttä, ja samaan aikaan niissä löytyy myös tiettyä kepeyttä, joka antaa loistavan kontrastin runojesi tunnelmaan.

Nautittavaa luettavaa.

Hyvä!

Aivan erinomaisen viihdyttävä satu, joka saa likijan hyvälle tuulelle. Neljä tähteä viidestä, koska haluan jättää uusien satujeen tai tarinoiden varalle kohottamisvaraa.

Satu jossa yhdistyy vanhaa sadunomaista kerrontaa tuoreeseen ajattelumalliin ja oivalliseen juoni-ideaan.

No niin..

Tunnelmaa, sitähän tämä henkii ensimetreiltä alkaen. Juonirakenne on hento ja jopa minimalistinen jollakin tavoin, mutta minä pidän juuri tässä kerronnassa siitä. Istuu hyvin tarinan tunnelmaan.

Tuo kommentti lukeva 33:ta, sai tarkistamaan näkökantaa. Todellakin, jos tätä lukee tarkoin ja ajatuksella, niin aivan oikein. Kyllä teksti todellakin tulkkautuu kuten lukeva33 sanoo.

Minua se ei haitannut, en edes osannut nähdä kokonaisuutta noin, sillä tuo tunnelma sieppasi kunnolla kyytiinsä.

Ajankohtaan hyvin istuva tunnelmapala, josta todella pidän.

Kiitos.

Todella hieman mystinen juonirakenne, joka omaperäisyydellään sitoo lukijan matkaansa. Kertomuksen kieliasu on tavallaan kaksijakoinen. Osittain jopa hieman kankeaa kerrontaa, joka joissakin kohdin aukeaa yllättäen nautittavaan sanalliseen ilmaisuun.
Mielestäni tuo kaksivaiheinen ilmaisukieli sopii tarinan sisäiseen maailmaan ja tukee kerronnan ja juonellisen rakenteen etenemistä.

Novellikertomuksen lyhyydestä huolimatta olet saanut tarinasi juoneen mahtumaan yllätyksellisen käänteen, joka kääntää alkuasetelman luoman käsitteen päälaelleen, ja joka todella hyvin istuu tarinan sisäiseen olemukseen.

Pienet pahoitteluni palautteen viivästymisestä. Pyrin toki omalta osaltani kommentoimaan ainakin niiden kirjoittajien tekstejä, jotka itsekin jaksavat kommentoida toisten kirjoitelmia.

Kiitos tekstistäsi.

---Arska---

Pidin kovasti tästä pohjafilosofiasta, ja sen päälle rakennetusta mielipidekuvauksesta.

Laajakatsantoinen ja perusteellisesti ilmaistu milelipide, johon ei juuri ole lisättävää.

Mielenkiintoista luettavaa.

---Arska---

Tervehdys Vesku.

Tuot esiin mielenkiintoisen näkökannan tästä mainitsemastasi "uudesta ajattelusta".

Tämä ajattelumalli pitää mielestäsi sisällään LBHTQ- idepologian pakkosyöttöä?
Minä en koe näin.

Tietoa tulee jakaa ja uudistaa, pitää antaa uusien ajatusmallien nousta esiin ja katsoa kestävätkö ne käytännön ja arjen kulutusta.
On myös uskallettava katsoa elämää todellisilta näkökulmilta, eikä jääräpäisesti asettua puolustamaan niitä ns. "Kristillisiä arvoja", joiden linnake murentuu pala palalta juuri siitä syystä, ettei uskalleta uudistua tiedon ja tietämyksen lisääntyessä.

Puhut myös miehen ja naisen välisestä avioliitosta lapsen kannalta parhaana vaihtoehtona. ( Mainitsetko MIEHEN ensin siksi, että kristillisiin perinteisiin kuuluu miehen osa perheen päänä?)

Pyritäänkö perikristilliseen tapaan luomaan
pelon ilmapiiriä nostamalla esiin lapsen mahdollinen halu sukupuolensa muuttamiseen ja siitä seuraavia ongelmia korostamalla.
Jos lapsi haluaa lähteä muuttamaan sukupuoltaan alaikäisenä, on ongelma jossain muualla kuin lapsenoikeuksissa. En usko keneltäkään otettavan lasta huostaan sen vuoksi, etteivät vanhemmat suostu alaikäisen toiveeseen sukupuolen vaihdoksesta. Kyllä perheessä on silloin jotain muuta pielessä.

Heteroparien liitto antaa lapselle parhaan ja turvallisimman lähtökohdan elämään, näinhän kristillisiä arvoja myös perustellaan. Uskaltaisin sanoa että, homogeeninen parisuhde, riippumatta henkilöiden seksuaalisesta suuntautumisesta on parempi lähtökohta lapsen elämälle, kuin moni kiihkeästi uskonnollinen "normiperhe".

Maailma ja yhteiskunta ovat kehittyneet ja avioliitto on jäämässä käytännön syistä "pois muodista". On surullista katsoa ihmisten kärvistelevän parisuhteessa, joka ei toimi. Siinä kerätään vuosikymmenien aikana katkeruutta toisiaan kohtaan. Mielestäni avioliitoista pitäisikin tehdä määräaikaisia. Maksimisaan kymmenen vuotta, ja yhden kerran voisi anoa lisäaikaa yhdestä viiteen vuoteen. Voisi elämä olla auvoisempaa parisuhteessakin, kun ei samalla suorittaisi "kristillistä elinkautista".

"Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan"? Miksi liitän tämän ajattelumallin juuri moneen tapaamaani "voimakkaasti uskonnolliseen" henkilöön, riippumatta henkilön uskonnollisesta suuntautumisesta.

Vaikka olenkin eri mieltä monista asioista kanssasi, pidän suuressa arvossa sitä, että " nostat kissan ", ja asetut omien arvojesi kanssa keskusteluun.

---Arska---

Niin, mitäs me...

Niin, jos tässä on se jokin "punainenlanka", niin minulle on tainnut iskeä tilapainen punavihersokeus.

Jokatapauksessa yritin syventyä tekstin sanomaan, joka ehkä parhaiten kuvastuu sisällöllisenä lyriikkana, jolla tarkoituksena onkin kuvata narkomaanielämän sekavuutta. Käsitykseen pääsin.

Juonellisena ja johdonmukaisena novellikerrontana en tästä saanut otetta.

Kirjoittajastaan tämä välittää ensivaikutelman huumekierteisenä kovien aineiden käyttäjänä, mutta jättää samalla avoimen vaihtoehdon luodusta fiktiosta.

Ehkä jatkossa tulevat tekstit laajentavat annettua kuvaa, tai ainakin tarkentavat nyt epäselväksi jäävää vaikutelmaa.

Kuvauksena teksti antaa häivähdyksen siitä elämästä ja elämän sisällöstä, joka narkomaanin arkipäivään kuuluu.

"Oon sairas, auttakaa mua". Tämä yksittäinen osuus nosti ajatuksiin tuon pyynnön sisältämän toivottomuuden.

Mistä löytyy se taho, joka todella pystyy auttamaan? Yhteiskkunta voi tarjota erilaista tukea ja tukipalveluita, mutta voiko se auttaa? Vai onko niin, että auttajan voi nähdä vain omana peilikuvanaan?

Kaksi tähteä. Teksti voi olla paljon enemmänkin ansaitseva, sillä sen sisällöllinen sanoma voi olla paljon laajempi kuin luettuna sen antama ensivaikutelma kertoi.

Samalta kirjoittajalta on tyyliuskollinen teksti myös "RUNOT" kategoriassa. Yhteneväiset pisteet sillekin, vaikka en lähde varsinaista arvostelua sinne laatimaan.

Kirjoittajalla on selkeästi luovaa potentiaalia ja omaperäinen sekä poikkeava ilmaisukieli. Avuja, joilla on suuri merkitys silloin, kun teksti ja sen lukija saadaan kohtaamaan toisensa yhteisessä ymmärryksessä.

Kiitos tekstistäsihaterain.