Mielenkiintoisesti novellimuotoon rakennettu tyhjiön syvimmän olemuksen esiintuonti.
Sikäli kuin itse tästä sain revittyä irti oman käsityskykni rajoissa, niin tyhjiön teoreettista olemusta tässä käytiin tutkimassa kuningas Tyhjyyden avuliaalla opastuksella. Ja tietysti voi myös nähdä halutessaan uuden mahdollisuuden siinä, kun tyhjyys valtaa universumin ja kaikki katoaa. Tyhjyydessäkö on ainekset uuteen alkuräjähdykseen? Toisaalta, jos on niin voiko sitä sittenkään luonnehtia uudeksi? Vai olisiko se vain...?
Mystisiä hommia nämä ylemmän fysiikan teoriat. Väkisin vie ajatusta eteepäin, eli taaksepäin aina alkupaukkuun asti. Oliko sitä ennen mitään? Edes tyhjiötä? No, ei pidä käydä asiaa liikaa pohtimaan, ellei aio piponsa sisällä paistaa lanttulaatikkoa tai jotain muuta hauduketta.
Tarinassa on mielenkiintoisia näkemyksiä ujutettuna novellimaiseen ympäristöön, ja tuo rakenteellinen esiintuonti antaa kiinnostavan muodon kokonaisuuteen ja siksi kolme ja polikas tähtisikermästä. Varsinaisesti tarinan juonirakenne ei vedä, mutta sisällöllinen anti korvaa sen puutteen hyvinkin. Tarinan loppuun on kyllä jo saatu istutettua hersyvämpää huumoria sarkasmimaisessa muodossa.
3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Järjestys
|
3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Tämä pohjaa tosiaan siihen käsitykseen mikä fyysikoilla on tyhjiöstä. Inspiroiduin tähän luettuani Katie Mackin kirjan "Kaiken loppu", missä käydään suht yleistajuisesti läpi maailmankaikkeuden kohtaloa kaukana tulevaisuudessa, ja tuo tyhjiön hajoaminen on esitetty yhtenä mahdollisuutena. Sehän saikin mielikuvituksen laukkaamaan.
Mitään kovin ihmeellistä juonta tässä nyt ei tosiaan olekaan; oikeastaan halusin juonella lähinnä vain saada luotua tilanteen mihin pystyin liittämään tuon novellin ihan viimeisen lauseen.
Näköjään jotenkin teksteihini päätyy usein tällaisia synkkiä teemoja, maailmankaikkeuden tuhoutumista ja muuta. Voisi vaihteeksi kirjoittaa välillä jotain iloisempaa, vaikka toisaalta inspiraatio tulee silloin kuin tulee, oli aihe sitten mikä oli.