Oli Maaliskuu ja helle aalto oli juuri saavuttanut Suomen. 27 celsius astetta varjossa. Revontulet loistivat taivaalla ja niiden tuottama valo show sai minut tuntemaan itseni olevani diskossa. Istuin penkillä Konginkankaan juuri valmistuneella urheilustadionilla ja katsoin, kuinka Tero Pitkämäki harjoitteli tyhjällä areenalla. Stadion veti kuusikymmentä seitsemän tuhatta ihmistä, joka on 30 kertainen määrä konginkankaan asukaslukuun verrattuna. Näin jokainen asukas sai istua mukavan harvassa. Stadion oli rakennettu, kun kaupungin johtaja oli hävinnyt vedon kännissä paholaiselle: jos tulee klaava, paholainen ostaa johtajalle A-sarjan mersun. Jos tulee kruuna, johtaja rakennuttaa urheilustadionin Konginkankaalle. Kruuna tuli.
Tero Pitkämäki heitteli keihästä samalla, kun hänen valmentajansa, Bulldog-rotuinen koira seurasi vierestä. Koiralla oli päässään knalli hattu ja suu pielesssään paksu sikari, jonka savua hän yski ulos joka henkäisyn jälkeen. Hän puhui täydellistä englantia, mutta Suomea hän puhui Bulldogille tyypillisellä murteella. Hän karisti tuhkat sikaristaan ja ohjasi Tero Pitkämäkeä: Sinun pitää heittää pidemmälle!
Tunsin itseni yhtäkkiä janoiseksi ja päätin lähteä juomaan bensiiniä Konginkankaan kylmäasemalle. Hyvästelin Teron ja hän hyvästeli minut ja samalla heitti 96 metriä keihästä, ilman vauhtia.
Kävellessäni kylmäasemalle, mietin joisinko 95:sta vai 98:ia. 98 oli paljon parempaa, mutta maksoi hieman enemmän. Dieseliin en koske! Se närästää.
Pian eteeni pysähtyi limusiini. Ovi aukesi ja Sauli Niinistö astui ovesta. ’’Tulehan kyytiin!’’ Niin minä menin ja luodessani katseen ympärilleni yllätyin hieman. Sauli Niinistö, Kuningatar Elisabeth II, Elvis Presley ja Napoleon Bonaparte pelasivat shakkia nelinpelinä. Mikä tässä minut yllätti, oli se, että Niinistö ja Presley johtivat ottelua.
Elvis Presley otti minut kainaloonsa ja sanoi: ’’Kuulehan. Elämä on kuin vuoristorata. Se maksaa, että pääset sisään.’’ Kiitin häntä viisaista sanoista ja kysyin minne olimme matkalla. Sauli kertoi seurueen olevan ihan juui New Yorkissa. Siellä meitä odotti nyrkkeilymatsi.
Limusiinin ovi aukesi ja edessäni avautui ruuhkainen Manhattan. Ihmisiä oli kerääntynyt nyrkkeily kehän edustalle ja Sauli käski minun kävellä kehään. Minä menin ja näin toisessa nurkassa Mike Tysonin katsoen minua vihaisin silmin. ’’Tämä on sinun viimeinen päiväsi’’ Hän huusi vihaisena ja sylki lensi hänen suustaan. Heitin valkoisen pyyhkeen kehään ja ihmiset buuasivat minut ulos.
Menin viereiseen ravintolaan drinkille. He eivät tarjoilleet bensiiniä, joten tilasin soraa. Se tuotiin minulle kauniissa drinkki lasissa ja pillillä nautiskelin vartti tunnin tuota juomaa samalla, kun seurasin darts ottelua televisiosta.
Yhtäkkiä darts-ottelu keskeytettiin ja ruutuun tuli Neil Degrasse Tyson. Ensin hän murjaisi vitsin, joka nauratti minua kovasti: ’’Mitä kana sanoi, kun hän ylitti tien? Kot kot.’’ Sitten hän ilmoitti, että astronomit ovat havainneet maapallon lähestyvät koti galaksimme keskellä sijaitsevaa mustaa aukkoa. Tieteilijä olivat laskeneet, että maa tuhoutuu tunnin kuluttua.
Tämä kaikki sai minussa aikaan paniikin. Minulla oli nyt tunti aikaa elää ja mieleeni iski salaman lailla asia mitä minun tulisi tehdä. Olin aina halunnut tehdä sen ja nyt se oli tehtävä. Tai muuten en koskaan tekisi sitä, joten aloin tekemään punnerruksia.
Tuon tunnin aikana sain tehtyä 105 punnerrusta. Olin aika ylpeä itsestäni! Harmi vain etten kerennyt kertoa asiasta Facebookissa ja kaikki minun 14 seuraajaani olivat elämänsä loppuun asti autuaan tietämättömiä suorituksestani.
Lopulta mustan aukon gravitaatio alkoi vaikuttaa minuun niin lujaa, että aloin lentää sitä kohti. Rakennukset ja ihmiset nousivat ilmoihin ja kauhistunut kiljunta ja karjunta soi korvissani. PIan olin niin lähellä mustaa aukkoa, että ruumiini repesi kahtia ja mahassani tuntui jännältä.
Hetken luulin maailman loppuneen, kunnes putkahdimme toiseen maailmankaikkeuteen, jossa kaikki oli toisin. Gravitaatio voima oli kolme kertaa vähäisempi, muurahaiset johtivat maailmankaikkeutta ja mikä karmaisevinta: Kukaan ei ollut kuullut Kafkasta koskaan mitään. Mutta onneksi Roy Orbison oli tässä todellisuudessa vielä elossa ja hän esiintyi paikallisessa baarissa.
’’Pretty woman!’’ Minä huusin hänelle.
Hän kuuli sen, ja soitti kappaleen. Minä kiitin häntä ja heitin häntä lokilla päähän. Hän kaatui lavalla ja ilmoitti lopettavansa keikan tähän ja haukkui meidät katsojat moukiksi.
Kun kävelin ulos baarista, näin paraatin, jonka etunenässä käveli Joe Biden. Hän vilkutti katsojille pepsodent hymy kasvoillaan. Hän ei katsonut mihin kulki, vaan liukastui mandariinin kuoreen. Ambulanssi lensi paikalle ja vei presidentin mukanaan. Hänen henkivartijansa katsoi haikeana kaukaisuuteen lentävää ambulanssia, kunnes huomasi minut, mikä oli vähän yllättävää. Hän käveli luokseni ja kysyi, voisinko tuurata presidenttiä. Mietin hetken ja sanoin suostuvani vain sillä ehdolla, että saan aloittaa sodan. Hän mietti vaatimustani hetken, kunnes suostui ja me paiskasimme kättä.
Seuraavana päivänä pidin ensimmäisen puheeni, jossa julistin sodan kaikille kaikkia vastaan. Samassa paikalla olevat toimittajat alkoivat tapella toistensa kanssa ja minuakin heitettiin oravalla päähän. Menin pommisuojaan ja seurasin tilannetta televisiosta. Eräskin ihminen oli katkaissut kätensä ja hän oli yltä päältä veressä. Ambulanssi ajoi paikalle, mutta vain hakatakseen loukkaantunutta lisää.
Thomas Hobbes nousi haudastaan ja tuli henkilökohtaisesti kiittämään minua päätöksestäni. En tiedä oliko hän onnellinen, sillä hän oli pelkkä luuranko enkä kyennyt lukemaan tunteita hänen kasvoiltaan. Sitten hän liukui vesiliukumäellä rotkoon enkä koskaan enää nähnyt häntä.
Tarinan opetus on se, ettei kannata lotota. Todennäköisyys on niin pieni, että odotusarvoisesti menetät rahaa. Mitä enemmän pelaat, sitä varmemmin ja enemmän häviät. Peace out!
