Arvostelut käyttäjältä Ryövärintytär

Jälleen kerran hieno runo! Minä pidin tässä runossa erityisesti samasta asiasta, josta en pitänyt. Hassua ehkä, mutta se tekee tästä erityisen onnistuneen. Runolla on alku, pulloon putoaminen, mutta sen loppuminen on pelkkää arvailua (pitäisikö se ympyrän uiminen joskus lopettaa vai ei). Lukijana minua ärsytti se, ettei runo pääty, mutta samalla päättymättömyys on suuri osa koko hienoutta: runo ei etene mihinkään, mutta se on koko ajan liikkeessä. Se on kuin ihminen, joka joutaa ja huopaa, muttei saa päätöstä aikaiseksi. Sellaiset ihmiset ovat helvetin ärsyttäviä, mutta tavallaan he sillä tyhjänpäiväisellä pörräämisellään keinuttavat itseään kokoaikaisessa liikkeessä, ja sitä on kiehtovaa seurata. Se, ettet käytä välimerkkejä, et edes pistettä viimeisen sanan perässä, on juuri oikea valinta.

Taisi olla aika sekava arvostelu, mutta pakko se oli laittaa, koska tuossa aiempi arvostelija ei ollut laittanut kolmelle tähdelleen mitään perusteluita ja olisin ne ehdottomasti halunnut kuulla, koska minulle tämä herättämästään ärsyttävästä mielikuvasta ja tunteesta huolimatta, ja osittain siitä johtuen, on aikalailla täydellinen runo.

Ihan ensimmäinen ajatus tätä runoa lukiessa oli, että "onpas sielukas runo". Kaunis ja syvällinen, itsetutkiskeleva, hämmentynyt ja etsivä, mutta helppolukuinen.

Yhden tähden otan pois siitä, että runo loppui täysin yllättäen. Oleellinen oli toki jo sanottu, mutta silti tuntui, että teksti katkesi kesken.

Tämä runo on melankolinen ja pysäyttävä, haikea suorastaan, mutta ei missään nimessä synkkä. Ajatus, joka runon aloittaa, jatkuu kauniisti loppuun asti ilman turhaa poukkoilua ja sinkoilua, mutta silti lukiessa tuntuu, että tässä mennään koko ajan eteenpäin. Se on missä tahansa tekstissä, myös runossa, hieno ominaisuus!

Runon olisi kuitenkin voinut rivittää helpommin luettavaksi niin, että sulavasti soljuvat pitkät lauseet olisi saatu rytmitettyä vähemmän hengästyttävään muotoon. Tuosta epämukavuudesta nappasin puolitoista tähteä pois, mutta muuten tämä oli hieno runo.

Olen vähän odotellut, josko joku muu kommentoisi tätä ensimmäisenä, mutta jostain syystä et ole vieläkään saanut arvosteluja, vaikka olet tähtesi ansainnut, siispä minä kirjoitan ja tähditän tekstisi kolmella ja puolella tähdellä, vaikka kauan pyörittelin sormenpäillä nelostakin.

Otin yhden tähden pois, koska teksti sisälsi vähän liikaa kysymysmerkkejä siihen nähden, että päähenkilö on asiastaan niin varma, ja siitä, ettei tuon onnettoman tragedian taustoista kerrottu juuri mitään. Ja puoli tähteä pois siitä, ettet ole hyödyntänyt hienoa ideaasi niin täydellisesti kuin olisit voinut hyödyntää. Lähtökohta on nimittäin sellainen, että siitä olisit saanut aikaiseksi vaikka mitä! Tästä en voi ottaa pois muuta kuin puoli tähteä, koska täytyy muistaa, että olet kirjoittanut tekstin tähän kirjoitushaasteeseen, ja tähän haasteeseen tuskin kukaan on laittanut kaikkein hiotuimpia tekstejään, tehtävänanto kun tuli jostain muusta kuin omasta päästä.

Tähtiä kerrytti tarinan aisteja ravistelevan kaunis alku, ja pienet koskettavat yksityiskohdat, kuten tapa jolla kuoleva mies antoi itselleen anteeksi, näki tekonsa vääryyden, mutta myös sen, että oli yrittänyt kaikkensa, oli ollut tarpeeksi. Minua tämä kosketti syvältä. Se, että voit välittää tuollaisia tunteita näennäisen pienillä sanoilla, mutta noin väkevästi, on yksi suurista vahvuuksistasi. Hieno teksti!

Ehkä näitä kirjoitushaasteeseen osallistuvia tekstejä ei ole tarkoitus edes arvostella, koska meistä jokainen on varmaan kirjoittanut omansa lähinnä kirjoittamisen ilosta, ei niinkään hioakseen tekstistä virheetöntä. Laitan tähän kuitenkin jonkinlaisen arvostelun, koska mielestäni olet ansainnut kauniista tekstistä palautteen.

Tunteellisuudesta annan nuo neljä tähteä, vaikka tarkemmin arvioituna tähdiksi olisi tullut 3 ja puoli, koska teksti oli paikoitellen sen verran ontuvaa, että siitä olisin ottanut yhden tähden pois, ja juonen ennalta-arvattavuudesta puoli tähteä. Tämä ei kuitenkaan ole arvostelussani pääasia. Varsinainen palaute tulee tässä:

Minua tällaiset tarinat koskettavat aina. Tavallaan ne ovat fiktionakin totta, koska vastaavanlaisia tapahtumia ja niiden vanavedessä seuraavaa syyllisyyttä on tämäkin maa pullollaan. Omassa perheessänikin on vähän vastaavanlainen tapaus. Tässä tarinassa on sama kohtalokas tapahtumasarja, samat syyt ja seuraamukset, ja se sama syyllisyys, jota asianosaiset kantavat mukanaan loppu elämänsä. Miten pienistä, spontaaneista päätöksistä voikaan olla kiinni kokonainen elämä! Osasit kuvata taitavasti niitä pieniä asioita, jotka saavat meidät toimimaan tietyllä inhimillisellä, mutta toisinaan niin kohtalokkaalla tavalla, ja onnistuit välittämään lukijalle suurta surua kauniisti ja herkällä otteella. Kiitos siis paljon tästä pysäyttävästä ja tunteita herättävästä tarinasta.

Vau. Ei voi muuta sanoa. Tämä on kuin uni, joten arvostelen sen viidellä tähdellä, koska unessa ei tarvitse olla järkevää juonta. Juontahan tässä ei ollut, ei sitten päätä ei häntää, mutta teksti piti otteessaan alusta loppuun ja nosti ihokarvat pystyyn monessa kohtaa. Jos ei yritä löytää tästä liikaa tolkkua, tämä on mielestäni viiden tähden teksti.

Anna Karenina on yksi lempikirjoistani, joten heti alkuun kiitän ja kumarran tuosta nasevasta lopusta. Se nosti tähdet kolmesta kolmeen ja puoleen, koska tuollainen oivallus valaisee koko tekstin. Myös tarinan alku on todella hyvä ja ytimekäs, joskaan tarinan nimi ei sisällöstä kertonut ainakaan minulle yhtään mitään.

Ilman Anna Kareninaa olisin antanut tekstille kolme tähteä ihailtavan hyvästä ja puhtaasta kirjoitusasusta ja kieliopista. Myös kuvailu ja tunnelman luominen onnistui pieniä yksityiskohtia myöten hienosti. Löysin tekstistä monta luovasti ja kauniisti muotoiltua yksittäistä lausetta ja kohtia, jotka loivat tunnelmaan oikeanlaisia pysähdyksiä juuri oikeisiin paikkoihin, kuten Ina vetämässä henkeä juuri ennen kuin avaa kotiovensa. Minusta tuntuu, että sinä tiedät itsekin, että olet todella hyvä kirjoittaja, sitä sinulle tuskin tarvitsee edes sanoa, mutta sanon silti. Kunhan keksit hyvän idean ja saat sen toteutettua ja kansien väliin, olen ensimmäisten joukossa ostamassa kirjaasi! Kadehdin kirjoitustaitoasi.

1,5 tähteä otin pois, koska aihe on niin tavanomainen, omalla tavallaan jopa tylsä, siitä on kirjoitettu ja puhuttu niin paljon. Tämän takia tuolla mainitsin, että sinun olisi keksittävä hyvä idea. Sellainen, josta saisi sisältöä kirjaksi asti.

Kun luin tämän ensimmäisen kerran, en ollut ihan varma mitä siitä ajattelin. Sitten luin sen toisen kerran ja päädyin tulokseen, että tarinan päähenkilö on nuori nainen, jonka todellisuus koostuu yhtä paljon päänsisäisestä kuin ulkopuolisesta maailmasta. Jäin miettimään sitäkin, sijoittuvatko tapahtumat tytön mielikuvitukseen vai tapahtuvatko ne oikeasti. Myös otsikko vihjaa, että kaikki tässä tarinassa ei välttämättä ole aivan sitä miltä näyttää. Olen itse suuri Marvelin leffojen ystävä, joten pelkästään otsikko sai minut klikkaamaan tarinan auki.

Unenomaisuus toimi tässä osittain, mutta toisaalta se jätti paljon avoimeksi ja kysymysmerkkien taakse. Otin kaksi tähteä pois ihan siksi, etten tykkää ratkaisemattomista lopuista. Minua ei haittaa lainkaan se, jos tiedän tarinan olevan vain ote jostain isommasta kokonaisuudesta, mutta se jää vaivaamaan kovastikin, jos en osaa luoda tarinalle lainkaan jatkoa. Tämä olisi ehdottomasti tarvinnut jonkinlaisen vihjeen tulevasta siinäkin tapauksessa, vaikka sille ei olisi mitään kirjoitettua jatkoa olemassa. Eivät kai ihmiset tarinoissa vain kohtaa noin taianomaisella tavalla ilman, että siitä seuraa jotain hyvää tai pahaa tai ristiriitaista. Jos tarinalla ei ole loppua, sen pitäisi olla alkuna jollekin.

Toivottavasti saamme sinulta pian uusia tekstejä! Pidin siitä, että tarinasi poikkesi valtavirrasta.

Mietin kovasti, annanko tälle 2,5 vai 3 tähteä, mutta minusta 2,5 olisi ollut epäreilua, koska onnistut yhdessä asiassa paremmin kuin minä olen ikinä onnistunut ja paremmin kuin monikaan on täällä julkaistuissa runoissa onnistunut. Onnistuit luomaan runoosi käsinkosketeltavan herkän tunnelman. Lukiessa tuntui kuin olisin työntänyt käden toiseen ulottuvuuteen, jossa ei ollut pakkasta ja lunta ja pimeää, vaan siellä lempeä kesätuuli silitti ihoa ja kaislat pyyhkivät sormenpäitä.

Mutta joudun silti ottamaan kaksi tähteä pois jähmeyden takia. Loppusoinnut ovat voineet kirjoittaessasi syntyä ihan luonnostaan, mutta näin lukijan silmissä ne tuntuivat pakotetuilta ja ahdistavilta. Tunne helpotti vähän, kun luin runon uudelleen nopeammin. Silloin väkinäisyys haipui vähän taka-alalle, mutta valitettavasti ne häiritsivät minua silti. Mikä harmi! Olisivatkohan olleet vähemmän puristavia jos runo olisi soinnutettu vähän väljemmäksi niin, että loppusoinnut olisivat tulleet vaikka joka toiselle riville? En ymmärrä runoista paljonkaan, joten en osaa käyttää oikeita termejä myöskään arvostelussa. Ehkä silti ymmärrät mitä tarkoitan.

Itse näen tämän runona luopumisesta. En luovuttamisesta, vaan luopumisesta. Pidän runon tunnelmasta, miellän itsekin kirjoittavani vähän vastaavalla tyylillä. Ainakin pidän runoissakin sanojen juoksusta. Minusta runo tarvitsee sellaisia harkittuja pysähdyksiä, kuten tässä runossa, liika töksähtely tuo vain epämukavuutta. Tanssivista lauseista, karusta kauneudesta, ja melankolisesta tunnelmasta annan neljä tähteä. Hieno runo!

Yhden tähden otin pois parista ylimääräisestä sanasta, jotka mielestäni toimivat vähän turhan pisteen tavoin, koska ne rikkoivat rytmiä. Rivien asetteluun kannattaa kiinnittää huomiota. Minusta runon rytmi saa muuttua runon edetessä, kunhan muutos ei luo liian syvää juopaa alun ja lopun välille, mutta tässä runossa sanojen rivittämisellä olisi voinut helpottaa lukemista ja rytmin löytämistä vähän enemmän.