Arvostelut käyttäjältä liskomies

Hyvin kerrottu tarina, pääosin hyvällä ja sujuvalla kielellä. Pisteet siitä. Juonenkuljetus ja tapasi luoda tuntemattoman pelkoa on loistava. Elokuvamainen kerrontatyyli sopii tähän novelliin erinomaisesti. Sankarin aseistautuminen pönttöharjalla väänsi vinkeän virneen ainakin tämän lukijan naamalle. :D

Muutama pikku juttu pisti silmään:

"Normaalisti vilkasliikenteinen katu talon edessä oli nyt liikkumaton." Kuinka katu voi olla liikkumaton? Toimisiko jokin muu sana, esim. eloton, kuollut, autio jne paremmin?

"Pehmeät tossunpohjat ottivat vastaan terävät yksittäiskappaleet ja rutisivat niiden alla." Kengänpohjat rutisivat yksittäiskappaleiden alla...?

Sitten se tarinan sisältöpuoli: Ei erityisen omaperäistä ainakaan näin pitkän linjan spefi-genren suurkuluttajan silmin. Night of the living dead, Residen evil, The Walking dead, jne...

Hyvin kerrottua tarinaa, (mahdolliseen) seuraavaan episodiin jää kaipaamaan jotain omaperäistä, tai ainakin tuoretta näkemystä vanhaan teemaan.

Hyvin kerrottu tarina aikasiirtymineen kaikkineen. Juoni on hyvä ja sait sen toimimaan.

Birgitin hahmo jäi minustakin hivenen ohueksi.

"- Kermaperse, perkele!" Loistava repliikki oikeaan kohtaan! Luo yhdessä edeltäneen kappaleen kanssa lukijalle yhtä paljon mielikuvaa niin Uolevista kuin Piiastakin! :D :D

Tarina jättää lukijalle epävarman tunteen, paljolti samoista syistä kuin edellisesikin. Pääjuonena kai oli Hemmon kuulovammaisuuden aiheuttamat tilanteet ja väärinkäsitykset, sillä Hemmostahan tarina alkoi ja häneen myös päättyi. Mielestäni tarinassa on kuitenkin liikaa irrallisen oloisia sivujuonia, osasta niitä voisi joko luopua ja keskittyä olennaiseen, tai vaihtoehtoisesti sitoa ne tiiviimmin pääjuoneen. Eli juonen selkeyttäminen ei tekisi novellille pahaa.

Kieli ja lauserakenteet ovat pääosin hyviä, samoin tilannekuvaukset.

Outo tarina. :D

Pakko myöntää, että outous kiehtoo minua, mutta novelli kompastuu siihen, että henkilöt jäävät lukijalle aivan liian etäisiksi, jolloin teksti ei puhuttele, eikä henkilöiden kohtalo juurikaan kiinnosta. Saattaa johtua osin siitä, että lyhyehköön tarinaan on tungettu ainakin viisi näkökulmahenkilöä. Se ei sinänsä ole ongelma, päin vastoin, tuollainen nopeatempoinen "musiikkivideoleikkaus-tyyppinen" -kerronta on joskus toimivaakin. Edellyttäen, että kirjoittaja onnistuu loihtimaan jokaisen näkökulmahenkilönsä riittävän "eläväksi" ja kiinnostavaksi parilla virkkeellä.

Kielesi on sinänsä hyvää ja värikästä kielikuvineen, mutta lukemista häiritsi jakuva Suvi Härksen hokeminen. Eikö välillä voisi käyttää pronominia, ja esittelyvaiheen jälkeen Suvi Härkönen olla pelkästään Suvi? Tai näkökulmasta ja henkilöiden välisestä suhteesta riippuen Härkönen?

"Suvi Härkönen vaikutti siltä, kuin voisi haukata annoksen meri-ilmaa keuhkoihinsa, jos olisi hengittääkseen." Virke on ristiriitainen siinä mielessä, että se antaa lukijan olettaa Suvin olevan kuollut (zombie), mitä hän ei ole. Kalatkin hengittävät.

Potentiaalia novellissa on runsaasti, ja mielikuvitusta sinulta löytyy, joten pienellä hiomisella saat tästä loistavan novellin.

Minusta tämä ei oikeastaan ollut sen enempää kannanotto kristinuskon puolesta kuin sitä vastaankaan, vaan hauska ja mukavalla tavalla myönteisessä hengessä kerrottu tarina siitä, kuinka myytit ja sitä kautta uskonnot voivat saada alkunsa.

Ekassa kappaleessa päähenkilö söi riisiä, Raamatun ajan Israelssa viljeltiin lähinnä ilmastoon sopivia vehnää, ohraa ja hirssiä. Onko kaikille tuttu tarina sittenkin saanut alkunsa jossain aivan muualla kuin Israelissa...? :D

Raamattuhan on varsin yleinen inspiraation lähde niin kirjallisuudessa kuin elokuvassakin, valitettavan usein nuo tarinat vain tuntuvat olevan tylsyyteen asti kliseisiä, vaikka niin ei olisi pakko olla. Tässä sen sijaan oli mukavalla tavalla tuoretta näkökulmaa ikivanhaan aiheeseen.

Minusta tämä sopisi runot -osastolle. Loistavaa tekstiä, sana sinulla on hanskassa. Kuukävely -otsikko aukeni minulle tähtiharrastajana kevyesti, ja toimii myös kielikuvana. Arielhan on yksi Uranuksen kuista, eli vaikka planeetoilla liikutaankin, taitaa deep sky -kuvaaja antaa silti pientä plussaa avaruuskävelystä... :D

Pieni nillitys siitä, että minunkin mielestäni numerot istuvat useimmiten hankalasti kaunokirjalliseen tekstiin, etenkin näin runolliseen.

Viimeinen virke kruunaa kokonaisuuden.

Hieno, runollinen teksti. Hyvä tunnelmanluonti, sujuva ja kaunis kielenkäyttö.

Joka tapauksessa hieno teksti.

Hauska ja hyvin kirjoitettu tarina. Kieltäsi on mukava lukea, ilmaisu on positiivisella tavalla persoonallista ja massasta erottuvaa. Kieliasu vahvistaa myös mukavasti mielikuvaa päähenkilöstä. Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että aikamuoto muuttui imperfektistä preesensiksi tultaessa näytöspäivään. Sulkeet myös tuntuvat tarpeettomalta, saman asian olisi voinut sanoa, ja vieläpä lähes samoilla sanoillakin, myös ilman sulkeita.

Scifin kriteereistä voidaan olla montaa mieltä, rajatapaushan tämä on. Toisaalta onhan tarinassa selkeä realistisesta arkitodellisuudesta poikkeava elementti, jota ilman novelli ei toimi, ja lisäksi tekninen sellainen (hypnoosiohjelma). Joten kyllä tämä siinä mielessä scifistäkin käy. Loppujenlopuksihan genrerajoen pohdintaa olennaisempaa on aina hyvä tarina. :)

Hyvä tarina, kieli on sujuvaa lukea. Joitain pikku juttuja voisi ehkä sanoa toisin. Esim. kirjoitit:

"Hän toivoi lapsen vanhempien olevan vahvempia, mitä he olivat. " Olisiko ehkä sujuvampaa: ...olevan vahvempia kuin he olivat.

Minua(kin) jäi vaivaamaan lasten kuolemien taustat. Teksti ei kerro, mihin pikkutytöt kuolivat, liittyivätkö kuolemat jollain tavalla toisiinsa (henkirikos?) jne. Kaikkea ei tarvitse selittää puhki ja sanoa suoraan, mutta jokin pieni vihje lukijan mielikuvituksen ravinnoksi olisi mielestäni ollut paikallaan. Tai sitten se meni minulta ohi (kirjoittajahan ei ole vastuussa lukijan tyhmyydestä..! :D). Muutoin juonenkuljetuksesi on loistavaa, tarina suorastaan pakottaa lukemaan loppuun.

Pidin kovasti. Ilmaisusi on loistavaa, ja saat sinänsä simppelin ja tavallaan aika klassisenkin tarinan heräämään eloon ja nousemaan lentoon.

Minusta loppu ei kaipaa enempiä selittelyjä, novelli sisältää kaikki tarvittavat elementit ratkaisun ymmärtämiseksi. Joskus on hyvä jättää lukijan mielikuvitukselle sopivasti lebensraumia... ;)