Tarina jättää lukijalle epävarman tunteen, paljolti samoista syistä kuin edellisesikin. Pääjuonena kai oli Hemmon kuulovammaisuuden aiheuttamat tilanteet ja väärinkäsitykset, sillä Hemmostahan tarina alkoi ja häneen myös päättyi. Mielestäni tarinassa on kuitenkin liikaa irrallisen oloisia sivujuonia, osasta niitä voisi joko luopua ja keskittyä olennaiseen, tai vaihtoehtoisesti sitoa ne tiiviimmin pääjuoneen. Eli juonen selkeyttäminen ei tekisi novellille pahaa.
Kieli ja lauserakenteet ovat pääosin hyviä, samoin tilannekuvaukset.