Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Luin tämän aiemmin tuolla wattpadissa ja jätin sinne palautetta, niin en kirjoita tähän kovin pitkästi. Tämä on kuitenkin edelleen yksi suosikkitarinoistani mitä olen internetin kirjoittelusivustoilta löytänyt, ostin jopa tämän ihan kirjana. 4.5 tähteä erinomaisesta maailmasta, hyvistä hahmoista ja mielenkiintoisesta juonesta. :)

Oli kyllä Jasmolla vähän huonompi päivä!

Hauska tarina kyllä (lukijan, jos ei Jasmon kannalta). Ja aikamoinen kaveri se Arska! Ei edes nähty kyseistä herraa ollenkaan, vaikka olikin koko tarinan laittanut liikkeelle, jottei "hyvä puku menisi tärviölle" ja mitä vielä. Joo, tykkäsin kyllä tästä.

Aikamoinen kaveri tuo Repe. Hauskasti novelli alkaa kun yläastepojat löhöilevät koulubussin takapenkeillä kuin kunnon kingit. Vaikka pian se käy selväksi, että Repe tässä se todellinen kingi on – ainakin omasta mielestään!

Joo, mukavasti tulee tästä esiin tuollainen vanhan ajan meininki. Ja loppu oli jo vähän liikuttavakin, kun Repe selvästi yritti korvata menneitä rötöksiään, kun vielä ehti.

Ihan mukava kertomus siis. Vähän vain häiritsi lukemista kun tavuviivat on kopioituneet sinne tänne tekstiin. Tämä on selvästi aika yleinen ongelma tällä sivustolla.

Jep, hauska oli taas, yksi parhaista tärähtäneistä. 3 kilometriä soraa Saanan päälle kottikärryillä, ehdottomasti talouden Nobelin arvoinen idea, sanoisin! Poroilla on muuten sorkat eikä kaviot, mutta ehkä Petteri on erikoistapaus. :) Sitä kyllä ihmettelen että miten ihmeessä lääkärit nyt aivan syyttä suotta veivät tämän tyypin hoitoon! :D

Hauska luontoiltakeskustelu! Hyvällä pilkkeellä silmäkulmassa kirjoitettu, piristävä huumoripläjäys! Pesiikö hippiäinen pöntössä? Eipä kai, vaikka mistäs sitä tietää mitä... tuut... tuut... tuut...

Lyhyestä virsi kaunis.

Just näin se usein tuntuu olevan. Puheet on usein kauniita, mutta kuinka moni oikeasti "elää niinkuin opettaa"? Ei ainakaan kirkkoherra Sulo Hurmos, vaikka sanan lahja hänellä tuntuukin olevan.

Aika lyhyt pätkähän tämä oli, mutta ihan terävä sisältö silti saatu tähän liitettyä.

Oma reaktioni on aika erilainen kuin haavanlehden. Mielestäni aika masentava kuvaus "näyttelyesineenä" tai "myyntikappaleena" toimivan, vieläpä vähemmän halutun sellaisen, koiran näkökulmasta. Toki lopussa on jonkinlainen mahdollisuus paremmasta, kun joku vanha rouva haluaa koiran ja vie hänet pois häkistään. Itseäni tämä ei kuitenkaan hirveästi lohduta, kun lemmikin saaminen ylipäänsä rakentuu noin hirveän koiranelämän päälle, ja kuka tietää miten hyvän kodin tuo vanha rouva sitten oikeasti tulee tarjoamaan. Olen vähän pessimisti.

Mutta jonkinlaista syvyyttä tässä on, kun se laittaa tällä tavalla ajattelemaan, ja vieläpä herättää eri lukijoissa hyvin erilaisia tunteita. Se on hyvä.

Kirjoitusvirheitä oli aika paljon, niissä voisit koittaa olla pikkuisen huolellisempi.

Ovi on tosiaan vähän erikoinen valinta tarinan nimeksi, ei ehkä kuvaa tarinan syvintä olemusta, mutta toisaalta olen haavanlehden kanssa samaa mieltä siitä, että kun tarinaa kerrotaan pitkälti juuri tuon oven kautta, niin ihan looginen nimi se sinänsä on. Riippunee siitä, mitä puolta tarinasta haluaa nimessä nostaa esiin.

Riimittely toimii, samoin kuvailu kauniista maasta. Itsessäni tämä kuitenkin herättää turhan nationalistisia viboja, vierastan monella tapaa kotimaan korostamista, ääriesimerkkinä nyt vaikka tämän hetken Venäjä.

Hyvä mainospuhe Kurjamolle. :D Hauskasti jatkuu nämä tärähtäneet kirjoitukset. Ei tällaisenkaan tekeminen varmaan ihan helppoa ole, varmasti jos tämän tapaista lähtisi ihan tuosta vain kirjoittamaan, niin aika helposti siitä tulisi joko tylsä tai täysin järjetön. En tarkoita että tässäkään sillein erityisesti järkeä olisi, mutta hyvin osaat kuitenkin näitä tehdä!

Kieliopillisesti ainoa mikä vähän häiritsee, on jotkut yhdyssanavirheet (eikä siis "yhdys sana virheet"). Esim leirintä alue ja miekkailu tekniikka kuuluisi olla yhteen. Ja sitten tuo New Yorkin taivuttaminen :n kanssa vähän pisti silmään, "New York: lta" sijaan "New Yorkilta" tuntuisi sujuvammalta. (Tosin olisiko "ystävyyskaupungistaan New Yorkista" tuohon kohtaan oikeampi?)

Tunteellinen ja koskettava tarina. Kirjoitusvirheitä löytyi jonkin verran, ja ehkä joissain kohdissa olisi voinut vähän enemmän perustella asioita, esimerkiksi mielestäni taiteilija luopui taulustaan pikkuisen heppoisesti. Mutta tärkeimmässä tämä tarina onnistuu, eli herättää lukijassa tunteita. Niin epäreiluun tilanteeseen oli taulun tekijä joutunut, ja todellakin oli kertomisen arvoinen tarina tuolla taululla.