 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä tarina oli jäänyt lukematta, useamman kerran mietin että pitäisihän tuokin lukaista, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Ja olihan tämä lukemisen arvoinen.
Tulee mieleen aiempi tarinasi Ikiliikkujasta. Kaivoinpa myös esiin mitä olin siitä kirjoittanut. Molemmissa on tehty joku tämmöinen "mahdoton" keksintö, ja sitten joku muu taho haluaa päästä siitä hyötymään tai estää keksinnön leviämisen, ja ottaa keksijän vangikseen. Ja muistaakseni Ikiliikkujassa oli aika samanlainen loppuratkaisukin, että päähenkilö(t) pääsivät kyllä lopulta pakoon, mutta konnat eivät kuitenkaan jääneet kiinni, eivätkä heidän henkilöllisyytensä kovin tarkasti selvinneet lukijalle. Ikiliikkuja oli ehkä tarinana vähän monipuolisempi, siksi pidin siitä hitusen enemmän kuin tästä, mutta aika samaa tasoa tämäkin silti on. Hyvä tarina eli 3.5.
Tuleepa mieleen myös Harry Potterin näkymättömyysviitta. Jos mietin, että itse tekisin tuollaisen hulppean keksinnön, niin en kyllä ensimmäisenä olisi sitä sotilaskäyttöön tarjoamassa. Vaikka "Kasi" kuvailikin itseään sodanvastaisena, niin vähän pistää silmään, että ensimmäinen taho jolle keksintöään tarjoaa on puolustusvoimat. No poliisille antoi myös toki käyttöön, ja siinä ei voi kiistää haluttua lopputulosta.
Minusta tuo lukevan kommentoima eversti oli aika huvittava hahmo. Toinen yksityiskohta tarinasta mitä voisin kommentoida, oli kun Patrick Fram konnakavereineen poistui paikalta oletettu näkymättömyyskalvo mukanaan, niin oli mielestäni aika tyylikkäät hyvästit, että ovi aukeaa 12 tunnin kuluttua, jääkaapissa on ruokaa, keittimessä kahvia, pöydällä rahaa, ja kiitos yhteistyöhalukkuudesta. Aito konna, mutta tyylikäs sellainen! Kun sitten selvisi, että bunkkeri oli kuitenkin laitettu räjähtämään, niin se söi tuota tyyliä mielestäni, teki hänestä enemmän peruspahiksen, jossa ei ollut tuollaista selkeää mielenkiintoa nappaavaa asiaa, joka erottaisi hänet kaikista muista konnista. No pieni yksityiskohtahan tuo vain on, mutta se kiinnitti oman huomioni.
