Tämä voisi kyllä olla tämän kirjoittaja-sivuston legendaarisimpia tarinoita. Nimi jo painuu jotenkin todella syvälle mieleen. Ja yksi varhaisimmista tarinoista mitä täältä löytyy, hyvä että näitä on vielä tallella. Kuten tätä on aiemminkin kommentoitu, niin suorastaan puistattavaa luettavaa. Mutta vaikka tarinan aihe on, sanotaanko vaikka ei semmoinen mitä heti tekisi mieli lukea, niin onhan tämä todella viihdyttävästi kirjoitettu. Kyllähän se Uolevillekin pitää yksi syyskyntö elämässään sallia!