Arvostelut käyttäjältä Jästipää

Mukava ja lämminhenkinen sekä ehdottomasti romanttinen tarina. Kieliopillisesti ja kirjoituksellisesti hyvää tasoa, vain joitain yksittäisiä juttuja huomasin, ei mitään pahoja. Ehkä oikoluku kannattaisi vielä kuitenkin tehdä tälle.

Idea oli minusta tässä hyvä. Sellaisen muutoksen tekisin, että en paljastaisi tarinaa uneksi ennen kuin vasta siinä kohtaa, kun konduktööri herättää tarinan kertojan junassa. Sitten periaatteesta olen hieman vaaleanpunaisuuden kliseisyyttä vastaan romanttisissa tarinoissa, mutta tämä on tietenkin makuasia... :)

Yhden lauseen poimin:
"En osaa kieltäytyä edes unissa suklaasta, luulisi, että siellä edes osaisin sanoa ei." -> jättäisi sivulauseen pois, koska nyt tavallaan se toistaa sen mikä jo päälauseessa sanotaan.

Kokonaisuutena kuitenkin ehyt kertomus, jossa juoni etenee hyvin, tunnelma välittyy lukijalle ja herättää tunteita. Kiitoksia!

Olen pitkälti samaa mieltä Taruhin kanssa. Tämä on todella lyhyt teksti, jossa on kohtuullisen paljon kirjoituksellisia haasteita. Erityisesti pilkkusäännöt kannattaa kerrata, mutta muitakin korjauksen paikkoja on. Kaunokirjallisessa tekstissä ei käytetä lyhenteitä ja kenoviivat eivät tällaiseen tekstiin myöskään kuulu.

Koskettava ajatus tässä on taustalla. Rakkauden tuskaa, riipaiseva menetetty rakkaus. Sellainen varmasti vetoaa suomalaiseen lukijakuntaan. Aihe on tärkeä ja koskettava. Juonellisesti tämä ei kuitenkaan oikein lähde lentoon. Tämä on pikemminkin tilitys tunteista, kuin varsinaisesti novelli. Rakenteellisesti tämä ehkä lähinnä kuuluisi mielipide -kategoriaan?

En ikävä kyllä voi antaa tälle enempää pisteitä, tässä on novellin näkökulmasta katsoen niin paljon haasteita. Tunnelma ja tunne tästä kyllä välittyy, sanoma koskettaa lukijaa aivan varmasti...

Mukava ja lämminhenkinen kaunis tarina. Juoni oli selkeä, dialogit uskottavia ja tunnelmaa tässä oli. Tässä jäi hieman avoimeksi asioita, kuten miten Russel menetti muistinsa ja miksi oli vaeltamassa metsässä. Hieman jäin kaipaamaan näille selityksiä. Kirjoituksellisia haasteita tässä hieman oli, ainakin pilkkusäännöt kannattaa kerrata. Kaunokirjallisessa tekstissä numerot kirjoitetaan eli 2 on kaksi. Kolmoispisteitä voi käyttää repliikeissä, jos esimerkiksi henkilöllä jää sanominen kesken, mutta muutoin kaunokirjallisessa tekstissä ei niitä yleensä viljellä.

Muutama poiminta tekstistäsi...

Tutuistuin -> Tutustuin
tenhyt -> tehnyt
"Yleisin oli se, että hän oli kävellyt metsässä." -> hieman kömpelö lause. Muuttaisin muotoon "Useimmiten hän kertoi kävelleen metsässä."
Kattasin -> Katoin
"Emily!" Russelin ääni huudahti. -> Ääni tuskin huudahti vaan Russel itse. Jätä sana ääni pois kokonaan.
"Sen kenet Russel tapasi oli varmaankin hyvä asia, koska hänen silmissään paistoi into, jota en ole aikaisemmin nähnyt." -> Viimeinen sivulause on preesenssissä kun muu lause on imperfektissä eli "jota en ollut aikaisemmin nähnyt". Päälauseen rakenne ontuu mielestäni. Muuttaisin koko lauseen muotoon "Oli hyvä asia, että Russel oli tavannut jonkun, koska hänen silmissään paistoi into, jollaista en ollut aiemmin nähnyt."
"Ehkä se tyyppi ei ole vielä tulossa." -> Tämä on preesenssissä ja muu teksti on imperfektissä eli "Ehkä se tyyppi ei ollut vielä tulossa."
lempi sarjoistaan -> lempisarjoistaan
"Russel tuijotti minuun päin, mutta ei minua, vaan lasittunein silmin lävitseni." -> Tässä turhia täytesanoja. Muuttaisin muotoon "Russel tuijotti lasittunein silmin lävitseni." Lukija kyllä ymmärtää tuosta kuka katsoi ja ketä, ja ettei varsinaisesti nähnyt katsomaan henkilöä, koska oli niin ajatuksissaan tai haaveissaan.

Miksi muuten Russel oli Russel, kun hän oikeasti olikin Mick? Antoiko päähenkilö pojalle itse nimen Russel vai mistä tuo nimi hänelle tuli?

Kokonaisuutena hyvä teksti, jota oli mukava lukea! Kiitoksia! :)

Surullinen tarina, jossa on selkeä sanoma. Aihe ja teema on hyvä ja myös ajankohtainen. Osaat käsitellä aihetta hyvin. Kirjoitat hyvin siinä mielessä, että osaat kuvailla ja luoda tunnelmaa. Luot henkilöhahmot hyvin. Kieliopin osalta sen sijaan olisi hieman kerrattavaa, ainakin pilkkusäännöt. Oikoluku ei olisi pahitteeksi tälle tekstille. Poimin muutaman korjattavan kohdan tekstistäsi:

"joiden valo on kalpeaa ja se saa silmäni vuotamaan" -> se sanan käyttö tässä on ns. svetisismiä. Korjaisin tämän muotoon "joiden valo on kalpeaa saaden silmäni vuotamaan"
"Ajoittain mietin, että tunnenko tuota poikaa enää." -> että -sanan käyttö tekee lauseesta ehkä hieman kömpelön ja se on mielestäni täysin turha tässä. Lause toimisi ilmankin: "Ajoittain mietin tunnenko tuota poikaa enää."
"Tutustuin häneen, Pauliin kun ylä-aste alkoi." -> tässä on pilkkujen kanssa ongelmia, mutta mielestäni tässä on turha käyttää sekä häneen että Pauliin sanoja, lause toimii paremmin kun on vain jompi kumpi, esim. "Tutustuin Pauliin, kun yläaste alkoi." Ja yläaste ilman väliviivaa.
yht´äkkiä -> yhtäkkiä
"alkoi polttamaan tupakkaa" -> alkoi polttaa tupakkaa
enään -> enää
"Ennen en uskonut siihen, että ihmiset voisivat muuttua, mutta olisin hullu jos en uskoisi siihen vieläkään." -> Sinänsä lauseen rakenne on käsittääkseni oikea, mutta on tämä hieman vaikea ymmärtää. Muokkaisin tätä yksinkertaisemmaksi. Esim. "Ennen en uskonut, että ihmiset voisivat muuttua. Olisin hullu, jos yhä olisin sitä mieltä."
"Hän on mennyt aivan liian pitkälle varastaessaan niitä, vaikka haluaisin juosta pois ja unohtaa Paulin, en pysty tehdä sitä hänelle." -> Tässä on kaksi päälausetta ja tämä tulee jakaa siitä syystä esim. "Hän on mennyt aivan liian pitkälle varastaessaan niitä. Vaikka haluaisin juosta pois ja unohtaa Paulin, en pysty tekemään sitä hänelle."
"mutta silti en pysty juosta pois täältä" -> juosta -sana väärässä sijamuodossa, po. juoksemaan.
ohtuvan -> johtuvan
Sekunit -> sekunnit
nään -> näen
vartianasuihin -> vartijanasuihin, sinulla useassa kohtaa sana vartija on muodossa vartia eli se j-kirjain kuuluu sinne väliin
lyöntejen -> lyöntien
vartioista -> vartijoista
"Toinen vartioista tarttuu hupustani kiinni ja vetäisee minut ylös, vaikka olisin normaalisti paniikissa tällaisessa tilanteessa, mutta nyt en pysty estämään kyyneliä valumasta." -> kaksi viimeistä sivulausetta ei oikein kuulosta järkeviltä yhdessä. Onko henkilön normaalireaktio tällaiseen tilaan siis se, että hän panikoituu, mutta ei kyynelehdi, koska nyt kyyneleet eivät lauseiden mukaan ole se normaalireaktio?
Iken -> Itken
"Vapisen heikosti ja tunnen kipua toisessa jalassani kaatumisesta," -> kaatumisesta sana ei toimi tuossa sijamuodossaan ja on mielestäni jopa täysin turha koko lauseessa. Aiemmin kerroit lukijalle, että henkilö kaatui, joten lukija kyllä ymmärtää, että jalassa tuntuva kipu johtuu nimenomaan siitä kaatumisesta.

Kokonaisuudessaan tekstissä toistetaan turhan monta kertaa ettei päähenkilö usko Paulin muuttuneen tai että hän ei voi ymmärtää miten Pauli on muuttunut. Näitä toistoja tulisi tekstistä karsia reippaasti eikä sitä kannata ehkä niin suoraan muutenkaan kertoa. Asian voisi kirjoittaa epäsuorasti kertomalla millainen Pauli oli aluksi ja miten sitten hän muuttui. Anna lukijan tehdä itse johtopäätökset, kaikkea ei tarvitse tarjoilla lukijalle valmiina.

Kaiken kaikkiaan hyvä kokonaisuus ja sinulla on kyllä kirjoittajan lahjoja. Hieman hiomista tekstille enemmän ja sitä oikolukua. Kiitoksia! :)

Kaunis teksti ja romantiikkaahan tässä oli. Alussa hieman ihmettelin, miksi nainen on niin epävarma ja epäileväinen, mutta loppu selitti kaiken. Tämä olisi toki voinut olla pidempikin teksti, nyt tämä oli enemmänkin tällainen tunnelmapala, otos kahden ihmisen elämästä, joskin tärkeästä hetkestä. Repliikeissä, kun käytät lainausmerkkejä, ensimmäisen lainausmerkin jälkeen ei tule välilyöntiä vaan teksti alkaa suoraan eli ei siis " Minä sanoin" vaan "Minä sanoin". Kiitoksia! :)

Kirjoitat hyvin. Osaat kuvailla ja luoda tunnelman tekstissä, joka välittyy myös lukijalle. Osaat kirjoittaa. Annoin kuitenkin vain kaksi tähteä ja siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin teksti tuntuu minusta jollain tapaa päämäärättömältä. Päähenkilö herää murjottuna, mutta ei muista mitä on tapahtunut. Sitten haetaan huumeita ja lähdetään tripille. Lopun hallusinaatiota kuvaavasta osasta loppu jää avoimeksi eli kuoleeko päähenkilö siinä vai onko kaikki vain hallusinaatiota. Olennainen kysymys on kuitenkin se, mikä oli tämän tarinan sanoma? En keksinyt miksi tämä teksti on kirjoitettu. Toinen syy, miksi en halua antaa kovin montaa tähteä, on se, että jollain tapaa tässä kuvataan huumeet positiivisessa valossa. En haluaisi omien lasteni lukevan tällaista tekstiä ja saavan siitä mielikuvaa, miten kaunista ja ihanaa on käyttää LSD:tä. En väitä, että olet halunnut nimenomaan näin kuvata asiaa, mutta sellaisena se minulle tästä tekstistä lukijana välittyi. Näillä perustein tämä teksti ei ollut varsinaisesti minun mieleeni.

Tarina jatkuu hyvin. Tekstin on hyvin kirjoitettua ja tunnelma on tässäkin osassa hyvin onnistunut. Juonellisesti ehkä kuitenkaan kovin paljoa edetä, paljon jää vielä tarinassa auki, mutta päätösosahan tämä ei vielä ole. Toivottavasti tähän tulee vielä jatkoa...

Mukava romanttinen tarina. Tässä oli hyvä tunnelma, kivasti osaat kuvailla tekstissäsi hahmoja ja dialogit olivat uskottavia. Tarina jää tosin kesken, mistä syystä juoni jää vaillinaiseksi. Taruhille mainitsitkin, että tämä on ote pidemmästä kokonaisuudesta. Tuo enterin käyttö joka lauseen jälkeen kyllä häiritsi minua lukijana. Kappalejako kannattaisi tehdä perinteisen kaavan mukaan. Nyt tällainen tietyssä mielessä "runollinen" tapa jakaa joka lause omalle rivilleen rikkoo proosan rytmiä. Filtti on muuten myös pohjanmaan murteessa varsin käytetty sana. Suomenkielessähän on vain kaksi sanaa, joissa käytetään f-kirjainta eli filtti ja pesufati... ;-)

Hyvin kirjoitettu tarina. Loppuratkaisu oli aika ennalta-arvattava, että jollain tavalla tämä naurunremakkaan täytyy päättyä. Idea on hyvä ja pidin kertomukseen sisällytetystä huumorista. Tästä olisi saanut herkuteltua pidemmänkin tekstin, nyt jäi minusta turhan lyhyeksi.

Hauska tarina sinänsä, mutta eihän tämä nyt varsinaisesti proosaa ollut, jos tämä tositapahtumiin perustui. Tällaisenaan tämä on enemmän joku kahvitauolla kerrottu juttu.