 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 461 - 470 | « 1 ... 44 45 46 47 48 49 ... 50 105 » |
Moikka viskisieppo!
Minulle tulee tuossa mielikuva, että käyt runossa dialogia henkilöiden kesken. Mielenkiintoista. Koska jos olen väärässä, niin sitten runo on sekava :D
Mielenkiintoinen näkökulma runoihin...ja laastariin :D Ainakin tuo jälkimmäinen pitänee paikkaansa, sillä olen itsekin kuullut moista.
Itse runon merkitys, kantava ajatus tai päämäärä jää hieman vaillinaiseksi. Tai sitten en vain ymmärrä sitä. En ole edes varma tuleeko runossa olla jokin suurempi päämäärä tai sanoma, vai kuuluuko sen olla vain ajatuksen juoksua.
Kiitos!
Moikka viskisieppo!
Jumakauta! Nyt ei kyllä osaa sanoa oikein mitään! :D Todella miellyttävä, mutta samalla melko "tarpeeton" novelli :D Ei juuri juonta, mutta loistelias käännekohta ja loppuratkaisu :D Huikeaa sanailua ja mielikuvailua.
"Minä puhuin itse niin paljon, että laitoin välillä sanoja Stygen hiljaiseen suuhun ja pidin niitä hänen mielipiteinään.". Mahtava! :D Hahaaa!
Enpä oikein osaa sanoa muuta :D Pidin, mutta samaan aikaan ihmettelin tämän tarkoitusta. Oliko kyseessä jotain omakohtaista vai mistä idea moiseen? En kuitenkaan valita!
Kiitos, kun sain lukea tämän!!! :D
Moikka kiinanruusu!
Surullinen ja koskettava kirjoitus! Luot hyvin tilanteen, ja mielestäni olisit voinut saada siitä vielä enemmänkin irti.
Aloitus on aina valtavan tärkeä. Juputan siitä hieman :D
"Yllättävän lämmin ja leuto kevättuuli pyyhkii kasvojani kun kävelen halki asvaltoidun pihan.".
Miksi sana yllättävän? Mitä yllättävää on lämpimässä ja leudossa kevättuulessa? Jos se olisi yllättävää, niin viime aikoina olisi pitänyt olla kylmää ja navakkaa...oliko näin? Ajatukseni:
"Lämmin ja leuto kevättuuli pyyhkii kasvojani, kun kävelen halki asvaltoidun pihan.".
Ja muista myös pilkut ennen konjunktioita, kuten kun, kuin, vaikka, mutta, että jne.
Menen hieman sekaisin, kuka puhuu dialogeissa. Jos lasken nuo repliikit, niin tuossa "Halusin puhua yhdestä jutusta..." pitäisi puhujan olla hän eikä minä? Nämä sekoittivat minua toistuvasti.
Ikään kuin kirjoittaisit tarinaa molempien kannalta minä - perspektiivistä. Se tuntuu sekavalta.
Jotenkin nopeasti, joskin koskettavasti, tarina etenee. Se, että saa voimakasta tunnetta eroon lukijoilta, vaatii yleensä sen, että hahmoihin samaistuu. Ja kun kirjoitus on näin lyhyt, niin henkilöiden taustat, ensikohtaaminen, ajatukset ja tulevaisuuden suunnitelmat jäävät uupumaan, eikä henkilöihin ehdi samaistua kunnolla, ainoastaan tunteeseen. Oisin ollut kiinnostunut siitäkin, että miksi toinen haki kouluun, jos kerran rakasti toista noin paljon? Eikö uskonut, että pääsee? Halusiko kuitenkin päästä pois? Eli syvyyttä olisin toivonut lisää. Taustoja, unelmia, mihin kouluun ja miksi kauas? Eikö lähempänä olisi ollut? Mitä toinen sanoi, kun toinen haki jne. Lisäksi jäin pohtimaan, mikä esine se oli, jota päähenkilö ei nähnyt? Oliko se kenties sormus??? :D
Tekstiä oli helppo lukea, ja juoni oli selkeän sujuva!
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Olipas jotenkin ankeaa :D Siihen tosin varmaan pyrittiinkin!
Itse mietin usein, että onko elämä rankkaa vai helppoa. Ehkä tärkeämpää on kuitenkin se, että mikä elämästä tekee rankkaa tai helppoa. Minusta elämä on helppoa.
Mikään ei loppupeleissä muutu, vaikka jokin asia jää tekemättä. Tai muuttuu yksityiskohadt, mutta seuraava aamu nousee joka tapauksessa. Minä vanhenen joka tapauksessa. Elämä jatkuu...joka tapauksessa.
Tuo mitä vastataan pitänee paikkansa. Tai kyllä ainakin kyselijät vähenee, jos kaikille alkaa pirstata tuntojaan :D
Yhdyn myös näkemykseesi tuosta tyytymättömyydestä, vaikka monesti kesäisin lisätäänkin, että mutta ei pidä valittaa...kohta on taas talvi :D
En nyt hirveästi arvostellut, vaan enemmänkin vastasin omilla mielipiteilläni.
Mukavaa ajatuksen juoksua!
Kiitos!
Moikka anaconda!
Kiva aloitus! :D Jäin vain miettimään, että joko viisivuotias tajuaa leikkinukkua, mutta voihan tuo mahdollista olla :D
Mieti tarkasti, kuinka sanot jonkin asian. Mieti virkkeet ja niiden sisältö niin, että ulosanti on mahdollisimman selkeä. Kirjoitat:
"Äiti tuntui niin pehmeältä ja turvalliselta. Aina silloin kun hän halasi minua.".
Nuo asiat pitäisi olla samassa virkkeessä. Ajatukseni:
"Äiti tuntui pehmeältä ja turvalliselta aina silloin, kun hän halasi minua.".
tai
"Aina, kun äiti halasi minua, hän tuntui pehmeältä ja turvalliselta.".
Luot hyvää tunnelmaa siitä, että kaikki ei ole hyvin. Ainakin minä lukijana mietin, mitä tämän kaiken takaa paljastuu :D Hyvä!
Vältä näitä.
"Katselin kun äiti alkoi tulemaan luokseni.".
Alkoi tulemaan on todella kankea ilmaus. Ajatukseni:
"Katselin, kun äiti tuli luokseni.".
Myös käveli, asteli jne. käveli. Vältä alkoi mennä, alkoi kävellä, alkoi nousta jne. Meni, käveli ja nousi jne.
Yllä olevaan liittyen.
"Ulko-ovi meni auki ja kiinni ja nyt kotona ympäröi hiljaisuus.".
Ajatukseni:
"Ulko-ovi aukesi ja sulkeutui, ja kotiin laskeutui hiljaisuus.".
Mietin lukiessani, että oliko se epäilevä tekijä isä vai jokin muu, ja täytyy sanoa, että yllätit todella positiivisesti! Hyvä tarina ja todella koskettava aihe! Hyvin mietitty!
Kiitos!
Moikka Cindy!
No jopas muuttuu suunta tarinassa, ja aivan yllättäen! Hyvä juoni ja kerronta!
Alku on aina tärkein, ja ainakin minua tökkii kaikki pienetkin kankeudet.
"- Oletpa sinä laiha tyttö! Äitini päivitteli samalla, kun sovitin sähkönsinistä paitaa Tokmannilla. Hän oli ängennyt samaan koppiin minun kanssani, jäädessään lukemaan päivänlehteä. En ymmärrä vain mitä varten.".
Ajatukseni:
"- Oletpa sinä laiha! Äiti päivitteli, kun sovitin sähkönsinistä paitaa Tokmannilla. Hän oli ängennyt samaan sovituskoppiin lukemaan päivänlehteä.".
Eli selkeä, ilman turhia täytesanoja ja määrätietoinen. Pidä dialogi uskottavana, eli jos äiti päivittelee, niin mietin, käyttäisikö joku päivitellessä "hellittelynimeä" tyttö. Olin sitä mieltä, että ei :D
Ja tuo, että on jo selvää, että kysymys on "Minun äidistäni", jolloin tuo sijapääte -ni, on tarpeeton. Pelkkä äiti riittää.
Kaunokirjallisuudessa tulisi välttää kirjaimia. 13 kirjoitetaan siis kolmetoista. Älä oio :D
Juostessa oli lipsahtanut pari pitkin - sanaa.
Lue aina se, mitä olet kirjoittanut.
"Heti, kun oksensin pirteän kodikkaaseen pikkuvessaan olevaan vessanpönttöön, kävin postini kimppuun.".
Tuo on ihan tolkuton virke :D Tarkoitit ilmeisesti sitä, että hän oksensi ja kävi sitten postin kimppuun? Miksi oksensi? Anorektikko? Bulimikko? Sormet kurkussa? Oliko syönyt?
Ajatukseni:
"Oksennettuani äitini minulle tuputtaman ruoan pirteän kodikkaan pikkuvessan pönttöön, kävin postini kimppuun.".
Tarkkana.
Muista pilkut ennen konjunktioita, kuten mutta, että, jotta jne.
Tuo kappale, joka alkaa sanalla "Aamu aurinko...", jonka pitäisi olla yhdyssana, voisi olla erotettuna tyhjällä rivillä, sillä siinä muuttuu tapahtuma.
Tuo, että et paljasta kirjeiden sisältöä, edes pääpiirteiltään, häiritsee ainakin minua lukijana.
Vältä sulkeita kerronnassa...ja kaikessa muussakin kaunokirjallisessa tekstissä. Ne tulee korvata pilkuin.
Todella sairaan tunnelman olet onnistunut luomaan! Hieman harmittaa, että jätät kesken, eli novellin loppuratkaisu jää uupumaan. Ja ainakin minua lukijana se harmittaa.
Hyvin kuitenkin kuljetat tarinaa, luot jännitteitä ja mielikuvia. Naapurin kolkkaaminen oli kenties hieman ennalta-arvattava juttu, mutta ei haitannut!
Vähensin arvosanasta, koska jätit arvailemaan, kuinka lopulta käy :D
Kiitos!
Moikka Misto!
Nyt onkin melkoisen erikoinen pätkä! Kirjoitat viihdyttävästi ja kevyesti, mutta hieman jää epäselväksi, mitä halusit sanoa :D
Ilmaisusta.
"Mukanani ei ole muuta kuin selkäreppu, jota raahaan aina mukanani joka paikkaan.".
Ajatukseni:
"Mukanani on vain selkäreppu, jota raahaan mukanani joka paikkaan.".
Eli sano vain se, mikä on pakko sanoa, älä muuta. Ja sano kaikki mahdollisimman yksinkertaisesti.
Ja jos kirjoitat, että ei halua käyttää rahojaan "taas" ruokaan, niin silloin lukijan pitäisi tietää, koska viimeksi niin on käynyt. Eli vältä kaikkia turhia sanoja ja ilmauksia.
Esimerkiksi: "Odotukseni eivät ole kauhean korkealla.".
Miksi sana kauhean? Lause toimii mainiosti ilmankin tuota täytesanaa.
Mieti mitä haluat lukijalle sanoa.
"Sisällä minulta menee hetken tajuta, mitä eroa on tavaroilla täällä ja ulkona. Sitten rupean kiinnittämään huomiota kirjojen, elokuvien ja lehtien kansikuvaan.".
Eli ajatushan tässä on se, että kestää hetki tajuta, mitä sisällä myydään. Ja tuo kansikuviin (huomioi monikkomuoto) keskittyminenhän on osa tuota ymmärtämistä, joten tuo sitten - sana on väärä. Vältä sitten - sanaa muutoinkin, sillä se kuuluu lähinnä ala-asteen ainekirjoitukseen :D
Ajatukseni:
"Sisällä minulta kestää hetken tajuta, mitä on myynnissä. Alan kiinnittää huomiota kirjojen, elokuvien ja lehtien kansikuviin.".
Yllä olevaan liittyen vielä yksi.
"Ilmeisesti kukaan ei aio tänään olla myöhään asti täällä,...".
Ajatukseni:
"Ilmeisesti kukaan ei aio olla pitkään,...".
Tarina antaa ajateltavaa ja on erinomaisen viihdyttävä. Jätät kuitenkin valtavasti aukkoja ja epäselvyyksiä. Kuka vei mitä ja miksi, ja mitä tapahtui, kun joku sai nokkaan?
Täytyy sanoa, että teit kyllä päähenkilöstä sellaisen, että tuo lopun moraaliton varastaminen ei tuntunut ihmeelliseltä! :D
Vältä turhan kirjoittamista ja kankeuksia. Yksinkertaisia virkkeitä ja selkeä sanoma!
Kiitos!
Moikka nimimerkitön!
Mielenkiintoinen tarina! Sinussa on kirjoittajan vikaa, ja kun vielä hieman yksinkertaistat virkkeitä, niin hyvä tulee!
Ilmaisutavasta.
"Istuin kotiluokassamme viimeisellä penkkirivillä ikkunapaikalla, jolla olin viime vuonnakin istunut.".
Kirjoita mahdollisimman selkeästi ja vältä kaikkea turhaa. Ajatukseni:
"Istuin samalla paikalla, jossa olin edellisenäkin vuonna istunut, viimeisellä penkkirivillä ikkunan vieressä.".
Samaan liittyen.
"Jokaiseen pulpettiin oli kuin kaiverrettu omat nimemme,...".
Ajatukseni:
"Nimemme olivat kuin kaiverrettu Jokaiseen pulpettiin,...".
Ja - sanan pilkutuksesta.
"...ulkomaanmatkoista Malagaan sekä Brysseliin ja kuinka Mikko oli saanut vanhemmiltaan...".
Jos ja - sana erottaa toisistaan rinnasteiset päälauseet, joilla ei ole yhteistä jäsentä (yleensä subjekti, eli tekijä), kuuluu ennen ja - sanaa olla pilkku.
Pieni hämmennys iski, kun päähenkilö kävi Lennin kanssa katsomassa auringonlaskua. Luulin, että tämä oli kesälomalla, mutta se olikin se sama päivä, kun koulu oli loppunut. Jäin miettimään, että olisiko haitannut, jos he olisivat tavanneet useammin loman aikana? Syventänyt suhdetta, olleet onnellisempia kuin ikinä. Kenties puhuneet jotain. Ja vasta sitten olisit vienyt Lennin pois. Noin ajatuksena vain.
Isoimpana juttuna kielellisesti pidän tuota tiettyä kankeutta ja lauseiden monimutkaisuutta. Eli kirjoita yksinkertaisia lauseita, joissa on selkeä sanoma ja ajatus.
Pidin kuitenkin juonesta! Onnellisen lopun sijaan tarjositkin jotain aivan muuta. Huhuja, pahoja puheita, suuttumusta ja jotain pelottavaa ja haudantakaista, johon päähenkilö turvautui!
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka kohdataan!
Jännä kirjoitus! Mietin pitkään mielikuvia ja tarkoitusta, ja olisit kyllä saanut tästä pidemmänkin :) Jätit paljon lukijan vastuulle, kenties minun makuuni liikaakin :)
"Hylättynä ja... - ...tämän paikan.".
Itse kirjoittaisin tämän seuraavasti.
"Juuri tällaisen paikan halusinkin, hylätyn ja kaukana sivistyksestä.".
Tuo Sinun tuntuu kankealta.
Kirjoitat preesensissä "Herään majakan..." Ja seuraava lause on pluskvamperfektissä. Sekavaa. Aikamuodoilla ei saa koheltaa. Valitse yksi ja sillä läpi koko tarinan. :)
Sanajärjestyksestä.
"Laivat määrätietoisesti murskautuvat kallioon.".
Ajatukseni:
"Laivat murskautuvat määrätietoisesti kallioon." tai "Määrätietoisesti laivat muskautuvat kallioon.".
Isoin juttu on mielestäni on tuo aikamuotojen hyppely. Se tekee tekstistä sekavaa.
Hyviä mielikuvia kuitenkin ja jätät lukijalle ajattelemisen aihetta. Hieman jäi kuitenkin taustat ja hahmot auki.
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Mainio ajatelma :) Sopivasti pinnallista ja ajateltavaa!
Otsikko ei mielestäni sovi lainkaan. Kysehän lienee siitä, että ihminen näkee vain vikoja, joista haluaa eroon, mutta harvat, eli ne, jotka ovat sinut itsensä kanssa, näkevät muutakin.
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 461 - 470 | « 1 ... 44 45 46 47 48 49 ... 50 105 » |
