 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka nimimerkitön!
Mielenkiintoinen tarina! Sinussa on kirjoittajan vikaa, ja kun vielä hieman yksinkertaistat virkkeitä, niin hyvä tulee!
Ilmaisutavasta.
"Istuin kotiluokassamme viimeisellä penkkirivillä ikkunapaikalla, jolla olin viime vuonnakin istunut.".
Kirjoita mahdollisimman selkeästi ja vältä kaikkea turhaa. Ajatukseni:
"Istuin samalla paikalla, jossa olin edellisenäkin vuonna istunut, viimeisellä penkkirivillä ikkunan vieressä.".
Samaan liittyen.
"Jokaiseen pulpettiin oli kuin kaiverrettu omat nimemme,...".
Ajatukseni:
"Nimemme olivat kuin kaiverrettu Jokaiseen pulpettiin,...".
Ja - sanan pilkutuksesta.
"...ulkomaanmatkoista Malagaan sekä Brysseliin ja kuinka Mikko oli saanut vanhemmiltaan...".
Jos ja - sana erottaa toisistaan rinnasteiset päälauseet, joilla ei ole yhteistä jäsentä (yleensä subjekti, eli tekijä), kuuluu ennen ja - sanaa olla pilkku.
Pieni hämmennys iski, kun päähenkilö kävi Lennin kanssa katsomassa auringonlaskua. Luulin, että tämä oli kesälomalla, mutta se olikin se sama päivä, kun koulu oli loppunut. Jäin miettimään, että olisiko haitannut, jos he olisivat tavanneet useammin loman aikana? Syventänyt suhdetta, olleet onnellisempia kuin ikinä. Kenties puhuneet jotain. Ja vasta sitten olisit vienyt Lennin pois. Noin ajatuksena vain.
Isoimpana juttuna kielellisesti pidän tuota tiettyä kankeutta ja lauseiden monimutkaisuutta. Eli kirjoita yksinkertaisia lauseita, joissa on selkeä sanoma ja ajatus.
Pidin kuitenkin juonesta! Onnellisen lopun sijaan tarjositkin jotain aivan muuta. Huhuja, pahoja puheita, suuttumusta ja jotain pelottavaa ja haudantakaista, johon päähenkilö turvautui!
Hyvää työtä!
Kiitos!
