Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikkelis Tuuli!

Todella tunnerikas runo!

Hyvin kerrot pettämisestä ja pois lähtemisestä. Hieman jäin kaipaamaan konkretiaa satuttamisista, sillä en usko, että toinen nainen oli ainoa. Jotain väkivallasta ja pahoinpitelyistä. Jotain kokemuksista, kuinka läheiset kokevat vääryyttä. Eli sellaista, joka luo syvyyttä pahoihin tekoihin. Nyt puhut satuttamisesta, mutta se jää pinnalliseksi. Koetan siis sanoa, että pahojen tekojen konkretisoiminen luo voimakkaita mielikuvia ja tuntemuksia, jollaisiin monesti runoilla pyritään.

Hieman samaa, kuin edellisissä palautteissa. Eli runollisuus ja taiteellisuus (sellaisina kuin minä ne miellän) löytyy perussääntöjen rikkomisesta. Luodaan mielikuvia, jätetään jotain pois, murretaan sanajärjestys jne.
"olen antanut jo anteeksi
totesin kun seisoin hänen hautansa äärellä"
Ajatukseni:
"olen antanut anteeksi
totesin hautansa äärellä"

Hyvä loppu! Erinomaisesti vedit eron anteeksiantamiselle ja unohtamiselle!

Hyvä! Kiitos!

Moikka Tuuli!

Sinäpäs olet ollut tuottelias! :D Tässä on todella hyvä tunnelma ja poljenta!

Nillitän taas tuosta runonomaisuudesta. Eli predikaattien poistamisella ollaan nopea askel taiteellisemmassa. En nyt halua Sinua lytätä, vaan nämä ovat puhtaasti minun omia mielipiteitäni. Ajatuksena vain.
"Harmaa kotitalo oli romahtanut
tuli oli ottanut omansa
puiset tervantuoksuiset puhelinpylväät seisoivat vinossa
johdot periksi antaneina
kuusikossa seisoivat paljaat karahkat".
Ajatukseni:
"Harmaa kotitalo romahtanut
tuli ottanut omansa
puiset tervantuoksuiset puhelinpylväät vinossa
johdot periksi antaneina
kuusikossa paljaat karahkat".
Mielestäni sama sanoma, mutta erilainen mielikuva. Tosin kuten sanoin, niin en koe Sinun tapaasi huonona. Haluan vain hieman sotkea ajatuksiasi! :D

Nautin teemasta ja miljööstä! Hyvää työtä!

Kiitos!

Moikka Tuuli!

Elävä miljöö ja mielikuva tapahtumasta.

Tuo otsikko jäi jotenkin irralliseksi kokonaisuudesta. Kenties se johtui siitä, että tuota kevättä ei mainittu tai tuotu runossa esille.

Tämäkin olisi voinut olla lyhyt kertomus, sillä asiaa on paljon, ja runosi kerronta on mielestäni melko kaunokirjallisen kerronnan omaista. Erityisesti nuo "ja jatkoi" ovat todella kerronnallisia ilmauksia.

Ohessa esimerkki mitä tämä voisi olla lyhyenä tarinana (lainaan siis koko runosi :D ).
"Nainen istui ilmeettömänä joen penkereellä katsellen kosken mustana velloviin kuohuihin. Vanhojen tuomien raskas, imelä tuoksu leijui hänen ympärillään. Nainen ei ajatellut mitään, tuijotti vain. Jokin sieluton ja synkkä, jonka läsnäolon nainen tunsi voimakkaana, istui penkereelle lähelle naista. Nainen ei katsonut. "Sinä et kuulu tähän olevaisuuteen. Sinun paikkasi ei ole täällä", ääni kaikui naisen korvissa kaukaisena ja toivottomana. Nainen ei vastannut, ei katsonut, mutta nousi ylös ja astui alas penkereeltä. Hyinen vesi hyväili naisen jalkoja, mutta nainen ei tuntenut mitään. Hän jatkoi syvemmälle kadoten joen synkkään mustuuteen. Naisen viitan liepeet muodostivat kohtalon pyörteen, joka lopulta hävisi katseilta.".
Noin niin kuin ajatuksena. Tarkoitan tällä sitä, että runosi, siinä muodossa kun tämä ja edellinen oli, ovat hyvin pienellä muokkauksella kerronnallisia kuvailuja.

Kiitos!

Moikka taas Tuuli!

Näistä laajemmista runoista saisi melko pienellä työllä myös "muut" - osioon lyhyitä kertomuksia tai kuvauksia.

Itse runoutta tuntematta koen tekstin runollisena silloin, kun siitä puuttuvat peruskerronnan konjunktiot ja perus täytesanat.
Esimerkiksi.
"Olen
paljasjalkainen
kesän keiju
joka valkoisessa hunnussaan
hyppelee rantakiveltä toiselle iloisena kikattaen
tai istuu laiturin nokassa varpaitaan vilvoitellen ja
ihmetellen höyhentä joka lipuu hiljaa ulapalle"
Ajatukseni:
"Olen kesän keiju
valkoisessa hunnussa
paljain jaloin hyppelen
rantakiveltä kikattaen toiselle
laiturin nokassa
varpaita vilvoitan
ihmettelen höyhentä
ulapalle lipuvaa"
Eli tuo ajatuksena omasta käsityksestäni runosta, joka ei siis todennäköisesti ole edes paikkaansapitävä :D

Hyvä rakenne ja ajatus, pudotus arkeen :D

Kiitos!

Moikka Tuuli!

Tässä todella voimakkaasti tulee mietittyä, että kuka minä olen? Kenestä pitäisi polttaa mitä ja miten?

Alku on todella kaunis!

Kuitenkin paljastat mielestäni lopun haikeuden liian aikaisin käyttämällä kunpa ja kun sanoja. Olisit kenties pidempään voinut puhua tarpeesta, ja vasta aivan lopussa revitellä sillä, että mitään ei tulisikaan tapahtumaan.

Hyvä rytmi ja poljento! Selkeä sisältö ja hyvät säkeet!

Kiitos!

Moikka Tuuli!

Minulla ainakin pisti silmään tuo ajatus siitä, että ei ole hyvä äiti jos ei osta kaikkea. Mielestäni on hyvä äiti, jos ei osta :D Äiti maksaa lämmityksen, kodin ja ruoan. Jos kiittämättömät kakarat haluavat muuta, niin töihin vaan! :D

Käytät puhekielen sanaa "kerkeää". Mielestäni se ei sovi kaunokirjallisuuteen tai runouteen muutoin, kuin dialogiin.
Kenties ehtii olisi parempi tai kulkea tai soljua tai kulua tai vastaavaa.

Synkkää pohdiskelua! Elämä menee ohitse sitä odottaessa! Elämän pitäisi olla se, mitä tapahtuu nyt ja jatkuvasti, eikä se, mitä ei ehditä tehdä!

Huhhuh! Herätitpä ajatuksia! Kiitos!

Moikka Tuuli!

Tunteellinen ja "kova" aihe! Hyvin luotu, kirjoitettu ja rytmitetty! Selkeät säkeet ja oikeudenmukainen sisältö! :D

Onhan tuolla muutama virhe, mutta en nyt tiedä ovatko ne häiritseviä.

Jäin miettimään noita pilkkuja tuolla runossa, sillä en ole varma kuuluvatko ne runoihin. Mutta koska en asiasta tiedä, niin jätän asian sillensä! :D

Kiitos erinomaisesta runosta!

Moikka Tuuli!

Tämä on hyvä!

Kenties tuossa olisi voinut lyödä pari tyhjää riviä erottamaan säkeitä. Eli nuo "Minä en osannut valita" ja "Heitin hukkaan kaiken" olisivat voineet aloittaa omat säkeet, sillä ne aloittavat omat kokonaisuutensa.

Ennalta-arvattavan tunteellista ja oikeudenmukaista!

Kiitos!

Moikka Shansein!

No olipas! Erinomainen teema, ja todella hyvin luot miljöön! Vaikuttavaa scifiä, jota varjostaa ainoastaan lyhyys.

Kankeudesta, turhasta ja pilkuista.
"Nyt hän oli heräämässä, ja oli hieman pökerryksissä.".
Turhia sanoja ja liikaa predikaatteja. Lisäksi ja - sanaa ei pilkuteta, jos rinnasteisilla päälauseilla on yhteinen jäsen, joka normaalisti on tekijä eli subjekti. Ajatukseni:
"Hän oli heräämässä ja pökerryksissä.".

Ennen mutta - sanaa ja konjunktioita, kuten kuten, että, jos, vaikka jne tulee pilkku.

Kirjoitat hyvin ja selkeästi. Tässä olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin, joten minusta jätit tämän liian lyhyeksi. Kenties pohjustusta, perhetaustaa, tulevaisuudenkuvia ja toiveita. Jotain mihin lukija voin kiintyä ja jotain, jonka lukija pelkää menettävänsä.

Kiitos!

Moikka kohdataan!

Erikoinen kirjoitus! Alku on helppo nähdä selkeänä mielikuvana, mutta loppua kohden jotenkin puuroutuu. Luot voimakkaita ajatuksia ja elävää tunnelmaa!

Vältä turhia sanoja.
"Taitoin siitä palan metallia..."
"Taitoin palan metallia..."
Eli lukija kyllä tietää, mistä metallipala taitetaan.

Minulla oli hieman vaikea yhdistää merta ja metallipanssaria noin ajatuksen tasolla. Luin kirjootuksen moneen kertaan, mutta siltikään en ymmärtänyt sisältöä. Se tosin ei varmaankaan kerro niinkään sisällöstä, kuin minusta! :)

Kiitos!