Minulla on tapana vajota
toiseen ulottuvuuteen
irrottautua hetkestä
Olen
paljasjalkainen
kesän keiju
joka valkoisessa hunnussaan
hyppelee rantakiveltä toiselle iloisena kikattaen
tai istuu laiturin nokassa varpaitaan vilvoitellen ja
ihmetellen höyhentä joka lipuu hiljaa ulapalle
On myös kolmas ulottuvuus
siellä olen Herttuatar
kopea ja ylväs
valkealla kaulallani
ja kynttilän valossa kultainen
pukuni hohtaa
Nautin punaista viiniä
pidellen tinapikaria silkkihansikkain
seuralaiseni mykistyneenä kuuntelevat
silkkini kahinaa
Kun pudottaudun tähän hetkeen
otan naulakosta karhean ja harmaan työtakin
sidon ruskean huivini kiinni
pujotan jalkaani linttaan astutut kengät
ja kiiruhdan moppeineni siivoamaan
Helsinginkatu viiden rappukäytävästä
yöllisen vieraan oksennuksia.
