On kovin hiljaista
hetken tyven
Ilma seisoo
Minä kaipaan
myrskyä tulevaksi
Minä odotan
viilentävää tuulta
Minä tarvitsen
puhdistavaa sadetta
Kunpa myrsky riehuisi
se repisi minut juuriltani
saisin elämääni uuden tarkoituksen
Kun myrsky riehuisi
se vapauttaisi minut arjen kahleista
vapaudesta syntyvä muutos
pysäyttäisi pahat uneni
se tekisi lopun
aistieni harharetkistä
On niin lähellä
että se tulisi
vaan kiertää vain kehää
kallioideni yllä
niin helposti se voisi
lähettää salaman
ja tuhat tulipalloa
se polttaisi tuhkaksi
elämäni
kaiken
sitä niin toivon
että tuhkastani nousisi
uusi elämä
viaton ja nuori
silloin
poistuisi sielustani
kaikki pahuus
Ei kuitenkaan tullut myrskyä
vaikka sitä kaipailin
ei tullut rajuilmaa
ei tullut tuulta
jäi vain tämä järjetön arki
jossa kuuma sydämeni
se tulinen kivi
kirvelee yhä
