 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Tuuli!
Elävä miljöö ja mielikuva tapahtumasta.
Tuo otsikko jäi jotenkin irralliseksi kokonaisuudesta. Kenties se johtui siitä, että tuota kevättä ei mainittu tai tuotu runossa esille.
Tämäkin olisi voinut olla lyhyt kertomus, sillä asiaa on paljon, ja runosi kerronta on mielestäni melko kaunokirjallisen kerronnan omaista. Erityisesti nuo "ja jatkoi" ovat todella kerronnallisia ilmauksia.
Ohessa esimerkki mitä tämä voisi olla lyhyenä tarinana (lainaan siis koko runosi :D ).
"Nainen istui ilmeettömänä joen penkereellä katsellen kosken mustana velloviin kuohuihin. Vanhojen tuomien raskas, imelä tuoksu leijui hänen ympärillään. Nainen ei ajatellut mitään, tuijotti vain. Jokin sieluton ja synkkä, jonka läsnäolon nainen tunsi voimakkaana, istui penkereelle lähelle naista. Nainen ei katsonut. "Sinä et kuulu tähän olevaisuuteen. Sinun paikkasi ei ole täällä", ääni kaikui naisen korvissa kaukaisena ja toivottomana. Nainen ei vastannut, ei katsonut, mutta nousi ylös ja astui alas penkereeltä. Hyinen vesi hyväili naisen jalkoja, mutta nainen ei tuntenut mitään. Hän jatkoi syvemmälle kadoten joen synkkään mustuuteen. Naisen viitan liepeet muodostivat kohtalon pyörteen, joka lopulta hävisi katseilta.".
Noin niin kuin ajatuksena. Tarkoitan tällä sitä, että runosi, siinä muodossa kun tämä ja edellinen oli, ovat hyvin pienellä muokkauksella kerronnallisia kuvailuja.
Kiitos!
