 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikkelis Tuuli!
Todella tunnerikas runo!
Hyvin kerrot pettämisestä ja pois lähtemisestä. Hieman jäin kaipaamaan konkretiaa satuttamisista, sillä en usko, että toinen nainen oli ainoa. Jotain väkivallasta ja pahoinpitelyistä. Jotain kokemuksista, kuinka läheiset kokevat vääryyttä. Eli sellaista, joka luo syvyyttä pahoihin tekoihin. Nyt puhut satuttamisesta, mutta se jää pinnalliseksi. Koetan siis sanoa, että pahojen tekojen konkretisoiminen luo voimakkaita mielikuvia ja tuntemuksia, jollaisiin monesti runoilla pyritään.
Hieman samaa, kuin edellisissä palautteissa. Eli runollisuus ja taiteellisuus (sellaisina kuin minä ne miellän) löytyy perussääntöjen rikkomisesta. Luodaan mielikuvia, jätetään jotain pois, murretaan sanajärjestys jne.
"olen antanut jo anteeksi
totesin kun seisoin hänen hautansa äärellä"
Ajatukseni:
"olen antanut anteeksi
totesin hautansa äärellä"
Hyvä loppu! Erinomaisesti vedit eron anteeksiantamiselle ja unohtamiselle!
Hyvä! Kiitos!
