Arvostelut käyttäjältä liskomies

Varsinaista arvosteluahan tähän on periaatteessa mahdoton kirjoittaa, koska et avaa tarinan juonta toistaiseksi ollenkaan. Oletan siis, että varsinainen juoni ikäänkuin alkaa siitä, mihin henkilöesittelyt päättyvät.

Itse pidän enemmän kirjoitustavasta, jossa novellin tai romaanin henkilöt tulevat lukijalle tutuksi nimenomaan tarinan myötä, eikä erillisistä henkilökuvauksista. Etenkin novellissa varsinainen prologin edes harvoin on tarpeen, kysehän on jo itsessään lyhyestä proosasta, jolloin paras tapa aloittaa mielestäni on käydä suoraan asiaan. Eli jos tarinasi lopullisena muotona tulee olemaan novelli, aloita kertomus niin myöhäisestä vaiheesta tarinan aikajanaa, kuin mielekkäästi on mahdollista.

Vaikka monet kehittelemäsi hahmot ovatkin fantasiagenren peruskauraa, tai sellaisen mukaelmia, niin kyllä noista taustoista ja lähtökohdista erinomaisen kertomuksen saa halutessaan aikaan. Huolella kirjoittaminen kannattaa aina, mutta toisaalta ei myöskään kannata kahlita itseään jo ennen varsinaisen kirjoittamisen alkuun pääsyä liian tiukasti suunnittelemaansa, vaan antaa tarinan herätä eloon ja kuljettaa mukanaan. Itsekin olen monet kerrat kirjoittamisen myötä muokannut tarinan loppua ja joskus enemmänkin juonenkuljetusta, vaikka aloittaessa on ollut varsin selkeä suunnitelma, kuinka kaikki tulee päättymään.

Mutta jäädään odottamaan varsinaista tarinaa, eli tämä (ja antamani tähdet) ei oikeastaan ole arvostelu... :)

Minä pidin kepeydestä, jolla käsittelit aihetta kaikessa makaaberiudessaan. Novelli on täynnä pieniä nokkelia oivalluksia.

"Laskin Annastiinasta veret ja hankin koneliikkeestä tilavan pakastimen. Arkkumallisen." :D

En kaivannut ihmissyönnille sen syvällisempää motiivia. Onhan siinä motiivia kyllikseen, kun raato pitää hävittää. Ja miksei sitä samalla käyttäisi hyödykseen? :D

Itse toivoin, ettei tämä kotikutoinen Hannibal Lecter olisi jäänyt kiinni. Olisi miekkosen suonut saavan jatkaa puuhastelujaan gastronomian parissa tulevaisuudessakin. Toki toimii loogisesti näinkin, ja kirjoittajahan se aina päättää tarinansa kulun. :)

Tämä teema varmaan sopisi paremmin tuonne keskustelu -osioon, mutta kommentoidaan silti. :)

Kolmeen varsinaiseen kilpailuun olen tähän mennessä osallistunut.

Vuoden 2014 Portin scifi- ja fantasianovellien kirjoituskilpailusta tuli kunniamaininta ja novellini julkaistaan Portti-lehdessä joko tänä- tai ensi vuonna. Juurikaan palautetta tuolta Portista emme edes me palkitut saaneet, tuomaristo ketoi vain palkintojenjaon yhteydessä lyhyesti, miksi palkitut novellit menestyivät. Porttiin kannattaa mielestäni osallistua jo siitäkin syystä, että kilpailu on avoin ja erittäin kovatasoinen, eli sieltä saa jonkinmoista osviittaa siitä, millä tasolla kirjoittajana liikkuu, kun osallistujissa on joka vuosi useita alan konkarikirjailijoitakin. Että hyvältä tuntui olla palkintojenjaossa samalla viivalla vaikkapa M.G. Soikkelin ja parin muun oikean kirjailijan kanssa... :) Tuossa kilpailussa menestyminen on myös käytännössä ainoa keino saada novellinsa Portissa julkaistuksi. Tarkoitus olisi osallistua tänäkin vuonna.

Viime vuonna osallistuin myös Novaan, ja kyseessä oli ensimmäinen kirjoituskilpailuni. Tuloksena oli finaalipaikka. Tuon skaban kanssa tuli hieman kiire, joten palkinnoille ei novellini yltänyt. Kaikki finalistit saivat henkilökohtaisen, about parisivuisen palautteen esiraadilta, ja palkitut vielä tuomaristolta. Minulle Nova-palautteesta oli paljon hyötyä, sen pohjalta muokkasin novelliani, joka mielestäni muuttui paremmaksi. Varmasti tulen sitä jossain yhteydessä julkaistavaksi tarjoamaan. Tänä vuonna Nova jäi väliin aikapulan vuoksi. Novan huono puoli mielestäni on, ettei kaikkia palkittuja novelleja automaattisesti julkaista niin kuin Portissa.

Pirkanmaan kirjoituskilpailuun osallistuin tänä vuonna. Ei aavistustakaan kuinka käy, sillä spefi ei ole perinteisesti tuossa kisassa oikein menestynyt.

Martti Joenpolven novellikilpailu olisi myös tänä vuonna. Osallistun, jos saan aikaiseksi jotakin sinne sopivaa.

Varsinaisten kirjoituskilpailuiden lisäksi kannattaa harkita osallistumista erilaisten antologioiden kirjoittajakutsuihin. Niissä on harvemmin kummoisempia rahapalkintoja, mutta mahdollisuus saada tuotoksensa kirjan kansiin, sekä tilaisuus hioa tekstiä yhteistyössä toimittajan kanssa, mikäli novelli valitaan. Sen olen kokenut viime aikoina erittäin antoisaksi työksi.

Kilpailuihin osallistumisesta on hyötyä, jos sattuu menestymään kisassa tai saa palautetta tuomaristolta. Jos on jo jotain meriittejä kilpailuista tai antologioihin osallistumisesta, on helpompaa lähteä markkinoimaan tekstejään edelleen kustantajille. Jos ei menesty tai saa palautetta, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Kisoihin osallistuu valtava määrä kirjoittajia (esim. Porttiin ja Novaan vuosittain n. 150 - 200), ja väkisinkin hyviäkin tekstejä jää joka vuosi palkintojen tai finaalipaikan ulkopuolelle.

En oikein saanut otetta novellin ideasta, joten juonta on mahdoton kommentoida. Ehkä johtui siitä, että on osa laajempaa kokonaisuutta, ja tarinan juoni ei vielä tässä vaiheessa avaudu lukijalle. Novelli ikäänkuin tuntuu katkeavan kesken.

Henkilösuhteisiin toivoisin sinun kiinnittävän hieman enemmän huomiota. Kuten TarraLeguaanikin mainitsi, on aikamoinen sattuma, että kaksi jalkapalloa ja ratsastusta harrastavaa poikaa tutustuu toisiinsa tuolla tavoin heti ensimmäisenä koulupäivänä.

Eniten minua häiritsi tekstin lukemista rasittava kappalejako. Eli kun puhuja vaihtuu, pitäisi aina myös kappaleen vaihtua. Silloin lukeminen muuttuu paljon sujuvammaksi.

Paljolti samoihin asioihin kiinnitin huomiota kuin TarraLeguaanikin.

Tekstin editointi kannattaa mielestäni aloittaa ristiriitojen korjaamisella ja juonen täsmentämisellä. Mm. isän toiminta ja sanat olivat ajoittain varsin ristiriitaisia, ei halunnut nähdä tytärtään, mutta saman tien ei päästänyt poiskaan.

Päähenkilön iästä saa tekstin alussa täysin erilaisen kuvan kuin myöhemmin kerrot. Jos jollakin hahmosi ominaisuudella on tarinan kannalta merkitystä, se kannattaa tehdä lukijalle selväksi, ennenkuin lukijan mielikuvitus täyttää aukot virheellisellä uskomuksella. (esim. tässä kuvittelin henkilön olevan 18 - 19 -vuotias opiskelija, kunnes kerroit iäksi 30.) Ellei esim. iällä ole merkitystä juonen kannalta, voi sen toki silloin jättää kertomattakin ja antaa lukijan muodostaa mielikuvansa tekstistä.

Kirjoitusvirheet, aikamuotolapsukset ym. ovat loppujenlopuksi helpommin korjattava ongelma kuin juonen aukot tai tarinan sisäiset epäloogisuudet. Harjoitus tekee mestarin.

Pohdi tarkoin, mitä haluat novellillasi kertoa, ja rakenna juoni tuon pääajatuksesi ympärille. Taustatyön tekeminen kannattaa aina, esim. ellei poliisin toiminta ole sinulle tuttua, asiaan voi perehtyä vaikkapa netissä tai rikoskirjallisuutta lukemalla (en siis tarkoita dekkareita, vaan todellisista rikostapauksista kirjoitettuja tietokirjoja). Paikallaan olevat faktat antavat novellillesi uskottavuutta.

Dialogiin kannattaa kiinnittää huomiota, se on tekstissä ajoittain mielestäni hieman kankeaa. Pitkät vuorosanat voi myös kääntää osin kertovaksi kappaleeksi, jolloin luettavuus monissa tapauksissa paranee. Eli repliikkinä vaikkapa eka virke, ja siitä eteenpäin kertovana kappaleena. Toimii joskus hyvin, ei toki aina.

Minustakin tarina loppui kesken. Rakenna jonkinlainen selkeä loppuhuipennus, jossa lukija saa tietää, kuinka Sannille käy.

Tarralle tiedoksi: Sori = Tampereen poliisilaitos.

Tämä sopisi mielestäni paremmin runot-osiolle. :)

Sinänsä hyvä tarina lyhyydestään huolimatta. Muutamaan kielioppi- ja oikeinkirjoitusseikkaan kiinnitin huomiota:

"Isäni on muovia; äitini silikonia, eivät kuule minun huolia, ajatuksia eikä sanoja." eikä > eivätkä. Vaihtaisin pilkun ja puolipisteen paikkoja: Isäni on muovia, äitini silikonia; eivät kuule minun huolia. Mielestäni tehokkaampi näin.

"Silmäni ovat kuin kaksi syvää kaivoa, joissa olisi raikasta vettä keinotekoisen silikonitodellisuuden vastineeksi. " Miksi olisi, miksei yksinkertaisesti on? Olisi mielestäni selkeämpi.

Aikamuotoihin kannattaa kiinnittää huomiota:

"– Taitaa tulla talvi, sanoi isä ja katsoo lautalattiaan, johon pakkanen on piirtänyt kuurankukkia." Miksi johtolause (sanoi isä) on imperfektissä, kun muu virke on preesensissä?

"Uomani" Joella on uoma, naisella uuma. :)

Paljon ajatusta sisältävä tarina. Kiitos!

Minä pidin tästä novellista, huomasin myös "huovismaisen" kerronnan, joka sopi tähän vallan maimiosti. Varmaan jokainen meistä ulkomailla matkailevista on tavannut näitä "luttisia" enemmän tai vähemmän. Kirjoitusvirheitä oli jokunen, ei kovin montaa. Jästipää niitä jo kävikin lävitse.

Yhden asian haluan kuitenkin ottaa esiin, eli monen kirjoittajan tapa käyttää useimmissa tapauksissa täysin tarpeettomasti sanaparia "niin sanottu". Esim:

"NHL, tuo niin sanottu taalaliiga, jossa"

Miksei voisi sanoa vain: "NHL, tuo taalaliiga, jossa..."

Jostai syystä tuo "niin sanottu" useimmissa tapauksissa ärsyttää minua. Ehkä siksi, että niin monet, erityisesti aloittelevat, kirjoittajat viljelevät sitä. Minusta tuota sanaparia tulisi käyttää hyvin harkitusti. Mutta tämä on toki vain ja ainoastaan minun mielipiteeni, ei mikään kiveen kirjoitettu fakta. :)

Mutta kaikenkaikkiaan hyvä novelli, kiitos! :)

Jästipään tavoin minäkin pidin tästä, tunnelman luonti onnistui mielestäni hyvin. Hyvä alkuluku pidemmälleki scifi -tarinalle, vaikka toimi ihan tällaisenakin muodostaen loogisesti etenevän kokonaisuuden.

Rivinvaihdoista: Jotkut käyttävät sivustolla yhtä ja toiset kahta enteriä kappaleiden erotteluun. Täällä eivät tekstinkäsittelyohjelmien asettelut toimi. Normaalistihan kappalejako merkitään yhdellä enterillä + ekan rivin sisennyksellä (joissain kirjoituskilpailuissa tuomarit ovat tuosta hyvinkin tarkkoja, esim. Novassa), ja kaksi enteriä merkitsee uuden luvun alkua. Täällä sisennys ei toimi. Ongelma on siis sivustossa, ei tekstissäsi. :)

Minäkin sijoittaisin tämän scifi-osioon, saattaisi tavoittaa siellä paremmin aiheesta kiinnostuneet lukijansa.

Loistava tarina kokonaisuudessaan.

Aihe on mitä kliseisin, ja genressä vallalla olevan tulevaisuudendystopia -buumin myötä varsin loppuun kaluttu. Ei tässäkään sinänsä ihan valtavasti uutta ollut, mutta genrekirjallisuus nyt tuppaa usein olemaan sellaista, ja toisaalta minun kokemukseni mukaan osa scifin lukijoistakin on varsin konservatiivisiä. Mutta, osittainen kliseisyys ei minua ainakaan haitannut, sillä monella tasolla onnistuit kuitenkin viemään tarinan läpi omanasi.

Kalat viitteenä ihmisen jälkeen toipuvasta luonnosta olivat loistava ajatus, ennen siihen kohtaan pääsemistä tarina tuntui kulkevan eläimettömässä maailmassaan jossainmäärin The Road -elokuvan alun hengessä, mutta kala-kohtauksen myötä novelli nousi nimenomaan sinun tarinaksesi ja otti reippaan askeleen poispäin genren kliseistä. Loppu oli hyvä oivallus saaliin muuttuessa saalistajaksi. Lisäpointsi myös siitä, että muistit mainita Wallacen luonnonvalinta-teorian toisena isänä. Aika monelta hän tuppaa unohtumaan Darwinin maineen vuoksi. Tuollaiset fakta-yksityiskohdat tuovat scifi-tekstiin aina lisää uskottavuutta ja ulottuvuutta.

Kieli on hyvää ja sujuvaa lukea, kuten sinulla aina. Luot tunnelman ja kokonaisen maailman muutamalla virkkeellä, jopa parilla sanalla. Pidän kovasti lyhyestä ja "terävästä" tyylistäsi (toki makuasia), jossa jokaisella sanalla on merkitys. Niin hyvässä novellissa mielestäni tuleekin olla.

Lähes kenelle tahansa muulle olisin antanut tästä tekstistä 5 tähteä. Taidan olla kohdallasi aavistuksen ankarampi, koska olet selkeästi yksi sivuston lupaavimmista kirjoittajista ja sinulla on todellisia mahdollisuuksia menestyä alalla, jos haluat jatkaa työtä kirjailijanurasi eteen. En tiedä, oletko ehkä mahdollisesti jo paljonkin julkaissut paperimuodossa, mutta tekstisi taso alkaa mielestäni olla kypsää esim. spefi-antologioihin, alan lehtiin (Portti, Kosmoskynä, jne...) tai vaikkapa omaan romaaniin/novellikokoelmaan.

Hyvä, kiitos! :D

Novellihan raapalekin on! :D Ja nimenomaan raapaleena tuota täytyy siis kommentoida.

Eli kaikki kunnon raapaleelta vaadittava löytyy: lähtötilanne, käännekohta ja loppu. Tarina oli myöskin hauska ja oivaltava, voisin kuvitella, että samansisältöinen keskustelu olisi jopa mahdollinen jossakin tulevaisuuden byrokraattisessa lipunmyyntikonttorissa...