 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Paljolti samoihin asioihin kiinnitin huomiota kuin TarraLeguaanikin.
Tekstin editointi kannattaa mielestäni aloittaa ristiriitojen korjaamisella ja juonen täsmentämisellä. Mm. isän toiminta ja sanat olivat ajoittain varsin ristiriitaisia, ei halunnut nähdä tytärtään, mutta saman tien ei päästänyt poiskaan.
Päähenkilön iästä saa tekstin alussa täysin erilaisen kuvan kuin myöhemmin kerrot. Jos jollakin hahmosi ominaisuudella on tarinan kannalta merkitystä, se kannattaa tehdä lukijalle selväksi, ennenkuin lukijan mielikuvitus täyttää aukot virheellisellä uskomuksella. (esim. tässä kuvittelin henkilön olevan 18 - 19 -vuotias opiskelija, kunnes kerroit iäksi 30.) Ellei esim. iällä ole merkitystä juonen kannalta, voi sen toki silloin jättää kertomattakin ja antaa lukijan muodostaa mielikuvansa tekstistä.
Kirjoitusvirheet, aikamuotolapsukset ym. ovat loppujenlopuksi helpommin korjattava ongelma kuin juonen aukot tai tarinan sisäiset epäloogisuudet. Harjoitus tekee mestarin.
Pohdi tarkoin, mitä haluat novellillasi kertoa, ja rakenna juoni tuon pääajatuksesi ympärille. Taustatyön tekeminen kannattaa aina, esim. ellei poliisin toiminta ole sinulle tuttua, asiaan voi perehtyä vaikkapa netissä tai rikoskirjallisuutta lukemalla (en siis tarkoita dekkareita, vaan todellisista rikostapauksista kirjoitettuja tietokirjoja). Paikallaan olevat faktat antavat novellillesi uskottavuutta.
Dialogiin kannattaa kiinnittää huomiota, se on tekstissä ajoittain mielestäni hieman kankeaa. Pitkät vuorosanat voi myös kääntää osin kertovaksi kappaleeksi, jolloin luettavuus monissa tapauksissa paranee. Eli repliikkinä vaikkapa eka virke, ja siitä eteenpäin kertovana kappaleena. Toimii joskus hyvin, ei toki aina.
Minustakin tarina loppui kesken. Rakenna jonkinlainen selkeä loppuhuipennus, jossa lukija saa tietää, kuinka Sannille käy.
Tarralle tiedoksi: Sori = Tampereen poliisilaitos.
