 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 261 - 270 | « 1 ... 24 25 26 27 28 29 ... 30 105 » |
Moikka StephenKing!
Hieman sekava, mutta karmiva ja kiehtova! Hyvää työtä!
Aloitus ja virkkeiden rakenne.
"Kathy käveli pitkin Amityvillen kaupungin katuja. Hän oli 11-vuotias tyttö.".
Ajatukseni:
"Kathy, yksitoista vuotias tyttö, käveli pitkin Amityvillen kaupungin katuja.".
Eli uskalla katkoa lauseet sivulauseilla silloin, kun se on jouhevaa. Älä tyydy siihen, mitä saat ensin kirjoitettua.
Pidä tolkku mukana.
"Kathy oli jälkeen jäänyt, eläessään hänellä oli ollut Downin syndrooma ja se vaikeutti ja hänen elämäänsä jatkuvasti.".
Kathy ei varmaankaan ole kuollut :D Ajatukseni:
"Kathy sairasti Downin syndroomaa, ja se vaikeutti hänen elämäänsä jatkuvasti.".
Aikamuodot ja sijapäätteet.
"...kun he tämän talon ostivat...".
"...kun he talon olivat ostaneet...".
Oletko koskaan nähnyt kaunokirjallisessa teoksessa sulkeita? En minäkään ja se johtuu siitä, että sulkeet eivät kuulu kerrontaan kaunokirjallisuudessa.
Eikä kuulu lainausmerkitkään, eivätkä kolmoispisteet tai caps lock.
Kirjoita selkeästi ja vältä täytesanoja kuten kuten, sitten jne. Vältä toistoa, eli samojen sanojen käyttöä usein.
Hyvää tekstiä, ja esikuvasi mukaisesti osaat luoda ahdistavan ilmapiirin ja karmivan tunnelman!
Kiitos!
Moikka matilda!
Olipas oivaltava ja kevyt tarina! Kivan jouhevaa kerrontaa ja hyvä juoni!
Kielellisiin juttuihin en puutu, sillä mielestäni siihen ei ole tarvetta. Kenties olisit hitusen enemmän voinut revitellä tiuskimiskonfliktilla, tarjota mukaan lumoavia katseita ja rakastumisen tunnetta. :)
Eläköön lampaat ja perkeleen perkelo - kommentti! :)
Kiitos!
Moikka Unisieppari!
Tämä onkin omituisesti kirjoitettu! :) Vähän kuin runo, antikaunokirjallinen ja taiteellinen.
Ei juonta, ei käännekohtaa eikä loppuratkaisua. Tämä on vähän kuin tarinallista ajatuksenjuoksua.
Viini harvinaista? Kenties ikääntynyttä tai laadukasta? Ehkä vahvaa, tanniinista tai täyteläistä? Harvinainen ei mielestäni sovi tunnelmaan.
Jännittävä! Tunteellinen ja luovuttanut.
Kiitos!
Moikka matilda!
Kiva ajatus! :) Letkeä juoni ja kevyt kertomus!
Koska muullon sadetta oli tullut taivaan täydeltä, jos nyt taas tuli?
Eli vältä turhia täytesanoja.
Sama kuin se, että koska viimeksi oli väsyttänyt? Jos kerran taas väsytti.
Ja koska emäntä oli ollut hidas, jos kerran taas oli?
Jos kerran ulkona satoi, niin miksi lehmälle ollaan kateellisia auringossa pötköttämisestä? :)
Tämä olisi voinut olla jopa lyhyempi, sillä käytät paljon aikaa valmistautumisen kuvailuun, joka tuntui paikoin jopa tylsältä.
Kiitos!
Moikka Zweinte!
Taidat tykätä kissoista ja koirista :D Ihan viihdyttävä tarina, jossa tosin jännitystä olisi voinut paikoin olla enemmänkin.
En tähän kirjoitukseen laita juuri noita kielellisiä juttuja, sillä ne ovat samoja, kuin aikaisemmissakin.
Ilmaisusta.
"Juoksin niin kovaa kuin pystyin katkerana.".
Tässä ei ole järkeä. Juokseeko katkerana hitaammin vai nopeammin kuin silloin, kun ei ole katkerana? Ajatukseni:
"Olin katkera. Juoksin niin kovaa kuin pystyin.".
Vältä täytesanoja.
"Vauhtini hiipui nyt kävelyksi...".
Tuo nyt sana on turha. On selvää, että jos vauhti hiipuu, se hiipuu nyt. Älä pidä lukijaaa tyhmänä.
Älä selittele.
"Hyppäsin sen pohjalle ja vaikka pelkäsinkin sen olevan arvioitua syvempi, se olikin vain puolitoista metriä syvä.".
Ajatukseni:
"Hyppäsin puolitoistametriseen koloon.".
Eli älä kirjoita sitä, mitä lukijan ei ole pakko tietää. Jos välttämättä haluat, niin tässä voit kertoa, että vaikka kolon pohjalle ei näkynyt sillä vesi oli mustaa tms. Pidä kerronta sujuvana. Samaa asiaa, kuin edellisissä latauksissasi.
Kuvailusta:
"Kun viimein sain tämän työnnettyä toisen selälleen, tämä rojahti maahan.".
Onkohan tarpeeksi montä tämä - sanaa? :D Vältä niitä. Kirjoita kuvailevasti ja etsi synonyymejä. Tuossa ei ole juuri tolkkua.
Älä kirjoita turhaa.
"Ajattelin yksinomaan Leonardoa. Olinko varmasti tehnyt oikein tappaessani miehen, joka oli yrittänyt tehdä samoin minulle? Sen saattoi laskea itsepuolustukseksi, mutta minulle se ei oikeastaan riittänyt, koska en ollut yrittänyt mielestäni tarpeeksi. Tietenkin olisi ollut olemassa vaihtoehtoja, muitakin kuin Leonardon tappaminen oman vaimonsa ruumishuoneeseen, mutta en ollut tarpeeksi yrittänyt.".
Mielestäni tuo pohdinta ei kuulu tähän. Se on tarpeetonta, sillä jos puolustetaan itseään, niin sitten puolustetaan. Tuo on kankeaa ja epäuskottavaa filosofiaa.
Tuollaiset kerronnan ja ajatusten sekoitukset eivät toimi. Joko kuvailet tai sitten kerrot asioita päähenkilön ajatuksina, mutta älä sotke niitä.
Tässäkin oli samoja juttuja, kuin aikaisemmissa. Ota hieman aikaa, lue aikaisempi palaute ja koeta hitusen muukata tyyliäsi.
Sinulla on taito luoda juonta ja pukea se sanoiksi! Hieman rauhallisuutta, yksinkertaisia virkkeitä ja riittävästi aikaa lopulliseen hiomiseen, niin hyvä tulee!
Kiitos!
Moikka Zweinte!
Leppoisa ja satumainen tarina! Mukavan keveä ja opettavainen.
Kaunokirjallisessa tekstissä 13 kirjoitetaan kolmetoista.
Virkkeen rakenteesta.
"Kissa naurahti kepeästi ja loikkasi alas veneestä, kulkien minua kohti.".
Vältä lauseenvastikkeita, jos niiden sanoma ei ole sama. Ajatukseni:
"Kissa naurahti kepeästi, loikkasi alas veneestä ja asteli minua kohti.".
Lauseenvastikkeelle sopiva on vaikka seuraava:
"Mies juoksi huohottaen mäkeä ylös.", jolloin tuo huohottaen liittyy juoksemiseen, kun taas kohti kulku ja alas loikkaaminen eivät liity toisiinsa.
Sama kuin äskeisessä.
"Siispä otin kalan itselleni, söin sen ahnaasti, olipa hyvää ja lähdin kiittäen metsään.".
Ajatukseni:
"Siispä otin kalan ja söin sen ahnaasti. Se oli hyvää. Kiitin ja lähdin metsään.".
Eli kerrontaan et voi sotkea tuollaisia ajatuksia, kuten olipa hyvää. Ne ovat aina erillisiä lauseita.
Äidinkielelliset asiat ovat samoja, kuin edellisessä, ja sitä tarkoitin sillä, että kun olet ladannut monta kirjoitusta odottamatta palautetta, niin Sinulla ei ole ollut mahdollisuutta korjata noita virheitä.
Juoni oli hyvä ja selkeä, riittävän simppeli!
Kiitos!
Moikka Zweinte!
Harmi, että olet ladannut näin monta novellia putkeen odottamatta palautetta, sillä näissä kaikissa on samankaltaisia virheitä.
Tässä novellissa on kiva tempo ja juoni. Pidin siitä!
Ilmaisusta. Älä tyydy siihen, mitä saat ensimmäisenä paperille. Älä myöskään selittele turhia.
"Metsässä kulki yksinäinen kulkija, harmaaturkkinen koira, jonka turkoosinsiniset silmät olivat kiinnittyneet maahan ja sen sammaleeseen.".
Ajatukseni, jossa poistin myös kulkija - sanan toistoa:
"Metsässä asteli yksinäinen kulkija, harmaaturkkinen koira, jonka turkoosinsiniset silmät katselivat maata.".
Silmät eivät kiinnity maahan, eikä ole väliä onko maassa sammalta vai kalliota. Se, että suden pää on painuksissa on se, mikä tuossa halutaan kertoa.
Keties olisin hieman enemmän toivonut sellaista, että tapahtumat olisivat olleet tarkemmin mietitty. Esimerkiksi se, että miksi louhi heräsi vasta tämän taistelun aikana, eikä aikaisemmin, sillä sain käsityksen, että kyse ei ollut siitä, että Raarakna tappeli, vaan siitä että ylipäänsä tapeltiin. Miksi siihen ei oltu aiemmin puututtu?
Tämän kaltaisia, lukijan aliarviointeja, oli monin paikoin.
"...niin että tämä jäi huohottamaan hetkeksi alas, kunnes yritti nousta ylös.".
Totta kai lukija tietää, että taisteleva koira yrittää nousta ylös. Tuo viimeinen lause on turha. Eli sano asia mahdollisimman yksinkertaisesti, äläkä ikinä pidä lukijaa tyhmänä. Jos Raarakna sen sijaan olisi luovuttanut ja jäänyt makaamaan, olisi se ollut kertomisen arvoista.
Mieti mitä haluat sanoa:
"Raarakna vinkaisi pelosta, kun ne jokainen kiinnittivät katseensa häneen. Jokaisen silmät olivat keskenään erilaiset.".
Ajatukseni:
"Raarakna vinkaisi pelosta louhien katsoessa häneen.". Seuraavassa virkkeessä kerrot silmien erilaisuudesta. Ei sitä tarvitse kertoa, että ne ovat erilaiset, ja seuraavaksi kuvailla miten. Riittää, kun kuvailet erilaisuuksia.
Äläkä korosta ja toista liikaa jotain asiaa, kuten sitä, että Raarakna ei ollut oikeutettu käskemään muita. Se tuli kerralla selväksi.
Juoni oli miellyttävä ja johdonmukainen. Pidin rakenteesta ja jännitteistä, joita loit. Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka Zweinte!
Jännittävästi kerrottu tarina! Tässä oli ainekset vaikka mihin, mutta mielestäni hieman hätäilit! Olet hyvä kirjoittaja, joten harmittaa, että juonirunko ei ollut kunnolla suunniteltu.
Älä selittele kerronnassa. Eli ilmaisut "Tai no..." Ovat sellaista mielestäni turhaa jahkailua. Kun kerrot niin kerro, sillä kertoja tietää mistä kertoo.
Vältä toistamasta samoja ilmauksia. Nyt kerrot kahdesti todella nopeassa tahdissa, että oli jo liian myöhäistä. Tuo myöhäistä ilmaus on voimakeino luoda jännitystä, eikä sitä tule käyttää ilman harkintaa.
Korjaan kolme kertaa...
Tuossa on mielestäni pieni ristiriita, että ovela ja viekas yksilö katkeroituu. Mielestäni muiden kuuluisi katkeroitua sille, jolla on älliä :)
Jäin kaipaamaan hieman monimutkaisempaa juonta. Osaat kirjoittaa, mutta tämä tuntuu jotenkin hätäillyltä. Aina kannattaa miettiä novellin juoni paperille, jotta tiedät tarkasti kriittiset tapahtumat, konfliktit ja käännekohdat, loppuratkaisua unohtamatta.
Eli tuossa olisi voinut olla enemmän uuden lauman sisäisestä valtataistelusta ja kun emo kuoli, olisi pääsusi voinut lähteä selvittämään tätiensä kohtaloa, sillä mikään ei enää sitonut häntä. Eli tarinan sudesta olisi voinut tulla yksinäinen susi, tai jopa uuden lauman, joka syntyy tätien etsintä matkalla, alfanaaras. Yksinäinen uros olisi voinut pelastaa metsästäjiltä tai vastaavaa, rakkautta, uusi suunta ja uusi kasvava lauma.
Noin ajatuksena.
Kiitos!
Moikka Loviisa V!
Minä todella nautin tuosta rauhallisesta ja rytmikkäästä riimittelystä! :D Kaunista ja miellyttävää!
Kun kerrot, että kyse on tositapahtumasta, niin oikein odotan jotain jännittävää tapahtumaa, mutta mitään ei tapahdu. Seesteisyys ja rauha säilyy loppuun saakka. Se ei juuri haittaa, tuntui vain erikoiselta.
Kiitos!
Moikka neito!
Kiva kun joku tekee satuja! :D Vähän on nyt lyhyt kyllä, mutta todella satumainen!
En oikein osaa antaa tälle muuta palautetta, kuin että torakoita olisi voinut kuvailla hieman tarkemmin, sillä lapset tykkäävät hitusen jännittävistä jutuista :D
Kaikki sujui jotenkin helposti. Saduissa, kuten muussakin kaunokirjallisuudessakin, tulisi olla konflikteja. Tässä ei ollut. Kilpakosija, joku paha ötökkä, kamppailua että pääsee naimisiin. Taistelua, pakoa, kohisevaa jännitystä ja uljaan voitokas loppu. Tässä ei nyt ollut konfliktia.
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 261 - 270 | « 1 ... 24 25 26 27 28 29 ... 30 105 » |
