Perhonen Hot
Liekki on sammunut,
mutta hiillos kytee yhä hauraana En tiedä tahdonko edes unohtaa Olit jotain niin erityistä Jotain niin salaista ja mystistä Kuin selvittämätön arvoitus, jonka tahdoin ratkaista Tilkka harvinaista viiniä, jota halusin maistaa Mutta vaikka sydämeni huusi nimeäsi Et kävellyt minua vastaan En saa sinusta otetta Perhonen Kiitän Luojaa siitä, etten enää muista Täydellistä hymyäsi Merensinisiä silmiäsi Tai nauruasi Koska silloin maa sortuisi jälleen altani Jalkani pettäisivät uudelleen Eksyisin, enkä löytäisi kotiin Teit minusta heikon Hauraan Särkyvän Mutta eksyin silmiisi yhä uudestaan ja uudestaan Jokainen askel sattui Mutta en kääntynyt takaisin Nyt jalkani ovat turtuneet En tunne kipua En tunne edes itseäni Ylläpidon palaute
Perhonen
2015-06-19 14:58:42
Alapo80
Moikka Unisieppari! Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 00 ArvostelutKäyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)
Perhonen
2015-06-24 08:18:00
E.
Arvostellut: E. June 24, 2015
Olen ehkä lukenut näitä runoja liikaa, pahoittelen, kun olen nyrpeänä tähtien suhteen, vaikka runosi on ihan kiva ja mahdollisimman tyypillinen harrastajan runo. Minua alkoi tympiä se, että hyvin monessa runossa käytetään perhosia, hiilloksia, kaipauksia, kipua, haurautta (kahdesti lyhyessä runossasi!), silmiin eksymisiä, maan sortumisia ja merensiniset silmät ovat suoraan romanttisesta viihteestä, kliseistä kliseisin ilmaisu. Odotan runolta omaperäistä katsantoa ja ilmaisutapaa, mutta rakkausaiheet ovat niin kaluttuja, että vain harva kirjoittaja täälläkään osaa ilmaista itseään mieleenjäävästi ja koskettavasti, sen sijaan tuloksena on kimppu kuluneita kliseitä. Rakkaus on yksi vaikeimmista runon aiheista, aloittelevan runoilijan ei kannattaisi oikeastaan aloittaa siitä, mielestäni. Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 00
Powered by JReviews
|