Aamu hiljaa valkenee
öisen sateen jälkeen,
talon väki heräilee
valoon ensimmäiseen.
Metsän sankan keskellä
tuo koti sijaitsee,
rauhan suuren äärellä
yö jo häipynee.
Sininen on taivas niin,
vain pilvet muutamat
väreihin verenkarvaisiin
säteet auringon valavat.
Ruohon kaste kimaltaa
kuin helmiäinen hieno,
lintu hiljaa tirskuttaa,
sen ääni niin vieno.
Tuuli tuopi mukanaan
sateen, pihkan tuoksun,
joka raikkaudellaan
tuo mieleen veden juoksun.
Kuusimetsä huokaisee,
aurinko valollaan
puitten rungot kultailee
keltaloisteellaan.
On kaikkialla hiljaisuus,
aamun suuri rauha,
ihana on avaruus,
aamupakkaslauha.
