Arvostelut käyttäjältä Arska

Sellaineen yksinpuhelufiilis tässä esiin kohosi. Kieltämättä tekstissä on jotenkin mukaansatempaavan hypnoottinen rytmi, joka ilmeisesti tulee noista lyhyistä lauseista. Sisällöllisesti homma kuitenkin repeilee, ja antaa minulle jopa sekavan vaikutelman.

Omaleimainen ja omintakeinen tyylisi kirjoittaa, luo myös kiehtovan vaikutelman. Minustakin sitä kannattaa vaalia ja jalostaa edelleen.

Kokonaisuudesta jäi jotenkin ristiriitainen fiilis, joka johtunee siitä, että kirjoitustyylisi on mielenkiintoa herättävä, mutta ei luo johdonmukaisuutta itse tarinaan. On tietty makuasia, pitäisikö tässä sitä ollakaan, vai pitäisikö tämä tulkita kuvaukseksi mielen harhailusta.

Niin, ovatko kapitalismi ja sosialismi toistensa vastakohtia, vai rinnakkaisia ideologioita, jotka pyrkivät samaan päämäärään erilaisin keinoin?

Siinä olen samaa mieltä, että aatteena sosialismi on monilta osin jopa ihanteellinen yhteiskunnallisena toimintamallina, mutta vain aatteena. Toimivaa sosialistista mallia ei kai ole pystytty missään toteuttamaan. Ei edes pohjoiskoreassa. Luultavasti ei myöskään toimivaa kapitalistista järjestelmää ole missään päin onnistuttu luomaan. Syynä ovat kaksi inhimillistä osatekijää, jotka estävät molempien ideologioiden toimimisen: vallanhimo ja ahneus.

Demokratia ja tasa-arvo: Kaksi yhteiskunnallista käsitettä, joita varsin yleisesti suitsutetaan länsimaisian arvoina, mutta kovin on suhteellista niiden esiintyminen kansalaisen arkisessa elämässä. Orjuuden poistaminen oli aikoinaan kovin merkittävä tasa-arvoteko, mutta asiaa voi myös katsoa niin, että entiset orjien omistajat saatiin oivaltamaan se seikka, ettei orjien omistaminen suinkaan ollut tuotannollisessa mielessä kannattavin vaihtoehto. Olihan orjista toki myös kustannuksia. Ruoka, vaatetus, asuminen, terveudenhuolto, jne..Nämä kustannukset voitiin kattaa edullisemmin vapauttamalla orjat, ja maksamalla heille sen verran palkkaa, että he sillä saattoivat itse kattaa nuo menot. Kysymys oli vain siitä, että palkkataso mitoitettiin sopivaksi. Sen sijaan, että piiskan pakottamina orjat olivat tekevinään ahkerasti työtä, pakotti toimeentulon varmistaminen heidät todella raatamaan leipänsä eteen. Tämä perinne jatkuu yhä, ja kuvastuu nyky-yhteiskunnassa ns. tuloeroina. Omistava taho, eli yhteiskunnallinen eliitti kuorii yhä suurenevan osan kansantuotteesta itselleen, ja tekee sen häikäilemättömästi demokraattisesti valitun valtiovallan suosiollisella siunauksella.
Miksi näin on? Asia voidaan perustella niin, ettei pelkkä rahan omistaminen kapitalistisessakaan järjestelmässä ole itsetarkoitus, vaan se pitää kierrättää sijoituksiin, ja näin saada lisäarvoa pääomalle laittamalla se uudelleen tuotantokiertoon.

Oliko rahan keksiminen sitten se asia, joka maailman tuhosi. Mielestäni ei: ensinnäkin maailma ei ole tuhoutunut, ja kehitys kulkee eteenpäin pitkälti juuri sen vuoksi, että raha on vaihdon välineenä niin joustava ja helposti mitattava. Otetaan esimerkki vaikka näin: Mies menee ostamaan autoa, jonka hinta on neljä tonnia perunoita. Hän on kassvattanut peltotilkullaan perunaa viiden vuoden ajan saadakseen riittävästi siemenperunaa neljän perunatonnin tuottamiseen. Autokauppa on kuitenkin myynyt samana syksynä jo kaksikymmentä samanlaista autoa, ja kaikki varastot ovat perunaa täynnä. On helppo ymmärtää, että autokaupan pitää saada perunat myytyä eteenpäin, joten se ei voi jatkuvasti myydä autojaan, ellei myy myös perunoitaan eteenpäin. Ongelmaksi nousee se, mitä vastiketta perunoista voi ottaa, kun sekin pitää jälleen kaupata edelleen. Luultavasti mies ei saa ostettua perunatonneilleen autoa, joten myös hänellä on perunaa myytäväksi oikein kunnolla.

Esimerkissä käytetään perunaa, mutta ellei vaihtoehtona ole helposti uudelleen käytettävää välinettä, niin ongelma pysyy. Oikeastaan raha taitaa olla aika hyväkin vaihtoväline.

Ongelma ei mielestäni ole raha, vaan ahneus.

Vallanhimo ja ahneus, ehkä myös pelko ovat ne tekijät, joista kumpuaa ihmiskunnan suurimmat ongelmat. Näin ainakin itse olen asiaa miettinyt. Jos noiden asioiden perimmäisiä syitä lähtee perkaamaan, niin on palattava ajassa taaksepäin siihen päivään, kun ihminen laskeutui puusta, ja päätti lähteä maailmaa valloittamaan.

Mutta...minkäs me itsellemme voimme?

Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta eihän tässä ilmiselvästi ole sitä tavoiteltukaan. Kerronta on tiivistä ja eteenpäin vetävää. Se saa kyllä nopeasati lukijan koukkuunsa, eikä päästä kyllä irti ennen aikojaan.
Paniikinomaainen vire tarinassa istuu hyvin kokonaisuuteen, ja on todella omalla erikoisella tavallaan tunnelmassaan vangitseva.

On tämä hyvä. Tiivistempoinen sukellus ihmismielen varjoisimpiin vesiin.

Kyllä vaan!
Tämä on täyttä kamaa, ja erinomaisen omaperäista kuvausta. On todella mukavaa lukea tätä kuvailua elämästä viemäreissä. Olisi myös mahtavaa saada laajempaa tietoa syistä, jotka ovat olosuhteiden takana. Miksi nämä olennot ovat joutuneet sopeutumaan noihin maanalaisiin maailmoihin. Ehkä tähän on vielä jatko-osia tulossa?

Mainiosti oivallettu aihe, ja sen käsittely on toteutettu mielenkiintoisella tavalla.

Hyvää ja kiinnostavaa kerrontaa. (saako santsata?)

Mietin tuossa, vaatiiko palautteen antaminen joidenkin tiettyjen kriteerien hallitsemista. Voiko toisen kirjoittamaa kertomusta arvioida ja arvostella puhtaan "mutu" tuntuman perusteella, vai onko todella osattava asettaa arviointi ja arvostelu johonkin tiukasti säädettyyn kaavaan.

Sen olen kyllä havainnut, että palautteen antaminen on vaikeaa. Sen näkee eri kirjoitusten saamasta palautteen määrästä. Mitä sanoisin siitä, ettei itseltänikään oikein palaute aina lähde silloin, kun siihen aihetta olisi. Yhtenä tekijänä tietysti voi olla se, ettei into riitä kirjoittaa palautetta , jollei itse sellaista saa juuri joltakin tietyltä kirjoittajalta. Täällä on erinomaisia novelleja kirjoittavia, joilta itseltään ei lähde ollenkaan palautetta.
Fooumille tulee paljon tekstejä, eikä itselläni riitä aika niiden kaikkien lukemiseen, mutta pyrin valitsemaan ainakin ne kirjoittajat, jotka ovat kommentoineet omia tekstejäni, ja ne kirjoittajat, joiden tekstien tasoon olen mieltynyt.

Yhtenä "hyvänä syynä" jättää palaute antamatta on aina se, ettei ole siihen aikaa. Aikahan on suhteellinen käsite. Monestihan aika käy vähiin, mutta onko se koskaan loppunut? Joskus jotain jää, koska ei ehdi ajoissa, mutta vaikka sanotaan, että: aika loppui kesken, niin kyllä sitä hyvästä kellosta aina löytyy lisää.

Kirjoitellaan, ja annetaan palautetta, mikäli aihetta on. Ainakin entiseen malliin.

----Arska--------

Hyvä!

Tässä on sähköistä jännitystä jo ainakin kotitarpeiksi. Tarina lähtee liikkeelle heti kiinnostavalla tavalla, ja tapahtumamiljöön kuvailu rakentaa kokonaisuuteen soveltuvat taustat.
Tästä löytää jopa kauhutarinan, jonka juonirakenne on selkeän omaperäinen. Jännitettä ylläpidetään juonen kehittyessä eteen nousevilla yllätyksillä, joilla ei näennäistä roolia itse juonirakenteeseen näyttäisi olevan. Näillä yksityisskohdilla saadaan aikaan sopivasti pientä epävarmuutta lukijan ajatuksiin, ja se luo jännitykseen lisää mielenkiintoa. Otetaan yhtenä esimerkkinä edelliseen pojan paita lähteellä. Miksi se oli kauniisti asetettu, kuin löydettäväski?
Mielestäni tälläiset yksityiskohdat rakentavat tarinaa kiehtovalla tavalla. Kaikkea ei ole valmiiksi pureskeltu, ja lukijan tajunnan taustalle jää kuitenkin muistijälki, joka etsii asiaan liittuvää ratkaisua.

En nyt lähde purkamaan kokemustani kertomuksen suhteen. jokainen löytää omansa, omien näkemystensä kautta, ja kokee kokonaisuuden omalla itselleen ominaisella tavalla. Minun mielestäni tämä on erinomainen kertomus, ja täysiä tähtiä en antanut vain sen vuoksi, että odotettavissa on tältä kertojalta vieläkin maukkaampia novelleja.

Kiitos lukuhetkestä.

Täydet pisteet tästä.

Tarinassa on hyvä juoni, juonessa hyvä sisältö, ja sisällössä vielä hyvä sanoma. Valittu aihe on karu, mutta kerronnalla siitä on saatu irti monisäikeinen tarina, jota kyllä kiinnostuksella lukee.
Juoneen on rakennettu mielenkiintoisesti polveileva, ja johdonmukaisesti etenevä kaari, jolla lukja otetaan tarinan vangiksi.
Lisäksi vielä yllättävä loppuratkaisu kruunaa koko hoidon. Näinhän se elämässä on: Kun vain sitkeästi jaksaa kilvoitella, niin loputa odottaa oikeudenmukainen palkinto.

Filosofinen näkemys olennaisesta.

Kerronnassa välittyy huolellinen keskittyminen aiheen käsittelyssä, ja käsittelyn toteutuksessa. Erinomaista työtä, minä vain luin, ja tykkäsin lukemastani.

Kirjoittaja on koonnut kattaukseensa selkeän kuvauksen inhimillisen olemisen perusasioista, ja asettaa ne selkeästi tarjolle. Filosofinen kerrontatapa täydentää mainiosto kokonaisvaikutelman. Tämä vain on hyvä, sanoisin jopa aatelinen.

Tästä on mitä ilmeisimmin tulossa kauhutarina. En tiedä, mistä johtuu, mutta kerronnassa on myös jotain, mikä mielestäni liittää siihen huumoria. Tässä on aiheesta, ja tapahtumista huolimatta jotain humoristista. Se ei missään mielessä ole huono asia, ja vielä peremmaksi sen tekee, jos se ei ole tarkoitushakuisesti tekstiin laadittu, vaan kirjoittajalle tyypillistä ilmaisukieltä.
Noin lyhyestä aloituspätkästä ei vielä oikein osaa lähteä laajalti arvostelua laatimaan. antaa aiheen edetä, ja tarinan muokkaantua uusien jaksojan myötä, ja palataan aiheeseen.

Tuosta alusta voi kehittyä vaikka mitä. Odotellaan jännityksellä uusia jaksoja.

Puhut todella merkittävästä asiasta.

Kiusaaminen on todella tuomittava ilmiö, mutta kuten olet itsekin huomannut, se on asia, joka on todella vaikea ratkaista. Asian ratkaiseminen onnistuu vain, jos siihen puututaan, ja puuttuja on asian ulkopuolinen, jolla on riittävä auktoriteetti. Valitettavan usein vain asiaa vähätellään, eikä siihen puututa, ainakaan riittävällä vakavuudella.

Kiusaamisessa on kyse vallankäytöstä. Ei välttämättä suorasta vallankäytöstä kiusattua kohtaan, vaan valtaa käytetään oman aseman korostamiseen ryhmässä, jonka ulkopuoliseksi kiusattua samalla ajetaan. Kiusaamisen syistä voi esittää omat arvionsa. Ehkä kyseessä on kateus, ehkä kuviteltu koston tarve, ehkä kiusatun persoonassa, tai luonteessa esiintyvä aihe.

"Ei kuisaajia voi rankaista, ei se heidän vikansa ole." ??? Sanot ymmärtäväsi pointin?
Kyllä!juuri heidän vikansa se on. Kyllä kiusaaja on itse vastuussaa tekemisistään. Pitää olla.
Olet aivan oikeassa sanoessasi, että monet kiusatut ovat päätyneet itsemurhaan. Fyysinen-, tai henkinen väkivalta, tai nämä yhdistettynä, kuten kuisaamisessa lähes aina, ovat todella rankkaa kestettävää jatkuessaan. Siksi kiusaaminen pitäisi saada loppumaan aina heti, kun sellaista alkaa ilmetä.

Siksi pyydänkin kaikkia nuoria, jotka havaitsette lähipiirissänne kiusaamista. Menkää rohkeasti kiusatun tueksi. Ystävää hän tarvitsee silloin kaikkein eniten. Ystävää,joka tukee vaikeana hetkenä. Monelle se on vaikeaa, koska mielessä piilee pelko joutumista saman kiusaajan silmätikuksi ja saman kohtalon uhriksi.

Pian tulee kolme vuotta kuluneeksi siitä, kun olin erään kiusatun lapsen hautajaisissa.

Tuskin nämä kiusaajat ajattelevat, kuinka pitkälle kantaa heidän mielestään " tsoukkiahan tää vaan on" toimintansa. Tuskin he mieltävät, kuinka suurelle ihmisjoukolle tuollainen itsensä korostaminen saattaa tuoda äärimmäsitä surua ja tuskaa.

Mikä saa jonkun ryhtymään kiusaajaksi? Asia, jota en pysty ymmärtämään.